Jyrki Kasvin elämäkerta on matka saunatuvasta eduskuntaan ja tietoyhteiskuntaan
Jyrki Kasvin elämäkerran kirjoitusprosessi oli ainutlaatuinen, sillä kirjoittaja tiesi ainakin loppuvaiheessa juoksevansa kohti deadlinea kilpaa kuoleman kanssa. Melkein loppuun asti hän pääsikin, vain taiton tarkistus jäi muutaman kommentin täydentämisen osalta kesken. Elämäkerran kirjoittaminen oli Jyrki Kasville tärkeä projekti: ”Ehkä intoni kirjoittaa näitä muistelmia johtuu juuri halusta jättää näistä päivistä jälkeeni
Jyrki Kasvin elämäkerran kirjoitusprosessi oli ainutlaatuinen, sillä kirjoittaja tiesi ainakin loppuvaiheessa juoksevansa kohti deadlinea kilpaa kuoleman kanssa. Melkein loppuun asti hän pääsikin, vain taiton tarkistus jäi muutaman kommentin täydentämisen osalta kesken.
Elämäkerran kirjoittaminen oli Jyrki Kasville tärkeä projekti: ”Ehkä intoni kirjoittaa näitä muistelmia johtuu juuri halusta jättää näistä päivistä jälkeeni jokin konkreettinen jälki. Ettei tämä jatkoaika vain katoa kyynelinä sateeseen. Ainakin flow on ollut aivan käsittämättömän vahva. Raakatekstiä on tullut vauhdilla, vaikka välillä nukahdan kesken lauseen ja ruudulla on pelkkää zzzzzzzzzzz:aa.”
Häämöttävä deadline ei kuitenkaan ilmene kirjan sivuilla. Itse niin nauroin kuin itkin tekstejä lukiessani. Jyrki Kasvihan oli taitava kirjoittaja, ja lyhyet katkelmanomaiset tekstit muun muassa lapsuudesta, opiskeluvuosilta, pelimaailmasta, politiikasta ja sairaanhoidosta tuovat mieleen hänen novellikokoelmansa Posliinikissa ja muita fantastisia tarinoita (Jyrki Kasvin säätiön tukiyhdistys, 2021) raapaleet.
Moni saattaa yllättyä siitä henkilögalleriasta, joka elämäkertaan on valikoitunut. Useat vihreät vaikuttajat eivät nimittäin läpäise kirjoittajan muistoja, vaan ennemminkin ne, jotka ovat olleet mukana unohtumattomissa tapahtumissa. Ja niitähän riittää, kun matkustellaan eksoottisissa olosuhteissa eri puolilla maailmaa.
Mutta minne katosi Susanna Hillo? Kirjoittaja ei yrityksistään huolimatta löydä rippikouluaikaisen romanssin toista osapuolta sosiaalisesta mediasta, vaikka ihan toisessa yhteydessä hän onnistuu jopa pääsemään Kiinassa Facebookin. Sen piti olla mahdotonta.
Yllättävää on Jyrki Kasvin työteliäs lapsuus. Pienituloisessa perheessä marjoja ja sieniä on poimittu pikkupojasta lähtien, autettu isää teurastuksessa ja syöty sitten äidin valmistamia herkkuja hirven sisäelimistä ja kyyhkysistä, joskus melkein raa’asta kalastakin. Vegaaneja nämä sivut saattavat järkyttää.
Elämäkerta valottaa hyvin eduskuntatyöskentelyä. Siitä lukeminen on mielenkiintoista ja avartavaa, jos ei tuota maailmaa syvemmin tunne. Samalla pääsee läheltä seuraamaan suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitystä sen pitkäaikaisen vaikuttajan näkökulmasta.
Kirjan epilogin ovat kirjoittaneet vaimo Maria ja poika Ukko. Perheenjäsenten läheisyys on koskettavaa. Kun Jyrkin kerrotaan sanoneen menehtymistä edeltävänä päivänä ”Tällaista se kuoleminen sitten on”, voi melkein nähdä hänen vakaan ja realistisen hahmonsa ottamassa seuraavaa askelta.
Kustantajalle pieni miinus paperivalinnasta. Suurimmaksi osaksi kotialbumista poimitut kuvat olisivat olleet enemmän edukseen, jos kirjassa käytetty paperi olisi laadukkaampaa.
Jyrki J. J. Kasvi: Jyrki Kasvin kolme elämää. Docendo Oy 2022.