Sanktioiden on jatkuttava sodan jälkeen, ellei Putinin hallinto kaadu

Venäjä tulee varmaankin aikanaan vaatimaan siihen kohdistettujen pakotteiden poistamista osana mahdollista rauhansopimusta Ukrainan kanssa. Tässä on se ongelma, että jos näin tehdään, pakotteilta menee seuraavaa kertaa ajatellen uskottavuus. Tulevaisuutta ajatellen Venäjä pitäisi ajaa sanktioilla taloudellisesti vähintään yhtä romuksi kuin se on ajanut pommituksillaan Ukrainan. Jos sanktiot noin vain poistettaisiin, niiden pelotevaikutus häviäisi.

Tilanne on erilainen, jos Putinin hallinto kaatuisi. Uudelle hallinnolle olisi helpompi hyväksyä uusi alku puhtaalta pöydältä.

Vaikka olisi oikeudenmukaista, että Venäjän talous ajettaisiin raunioiksi rangaistuksena sodasta, se ei ehkä olisi viisasta. Ukrainaa se ei auttaisi mitenkään. Kannattaa muistaa, mitä ensimmäisen maailmansodan kovat ehdot saivat aikaan Saksassa.

Jollakin tavoin Venäjä on kuitenkin pakotettava korvaamaan sodan tuhot Ukrainalle. Se lasku on valtava ja kasvaa joka päivä. Venäjä ei tule sotakorvauksia vapaaehtoisesti maksamaan, mutta länsimaat voivat pakottaa sen siihen.

Tässä välissä kokeiltiin sitäkin, nostaisiko taloudellinen kasvu ja maiden välinen keskinäisriippuvuus Venäjän kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Ei nostanut. Voiko siihen siis enää panna toivoa?

Putin ei näytä paljon kantavan huolta siitä, mitä tapahtuu sodan jälkeen. Venäjälle vuokrattujen 400 matkustajakoneen varastaminen tarkoittaa, etteivät venäläiset lentoyhtiöt voi vuosiin lentää ulkomaiden kentille. Koneet takavarikoitaisiin velkojen maksuksi. Ei ihme, että Aeroflotin toimitusjohtaja erosi.

Venäjällä ei oikein ymmärretä, millaisen maariskin se on taakakseen saanut.

Venäjällä ei oikein ymmärretä, millaisen maariskin se on taakakseen saanut. On aika tyhjä uhkaus, etteivät toimintonsa Venäjältä pois siirtävät yhtiöt pääse takaisin maahan kymmeneen vuoteen. Ei taida olla jonoksi asti tulijoita. Tarjolla on korkeintaan pikavoittoja hamuavia uhkapelureita, jotka vaativat itselleen erittäin edullisia ehtoja.

On todella huono matkailumainos uhata panna vankilaan Venäjälle matkustavia, jos nämä ovat levittäneet kotimaissaan ”valheita” Putinin toimista. Kukapa ei olisi kutsunut Ukrainan sotaa sodaksi.

Teknologian vientikielto on oikeastaan ainoita sanktioita, jotka voidaan ylipäänsä poistaa. Toki oligarkkien huvijahdit voidaan palauttaa.

Ulkomaankauppa tyrehtyy

Ulkomaankauppa ei nimittäin palaa ennalleen, vaikka sanktiot poistettaisiin. On huoltovarmuuden kannalta välttämätöntä päästä eroon Euroopan riippuvuudesta venäläisestä energiasta ja esimerkiksi lannoitteista. Riippuvuuden vähentäminen tarkoittaa ostojen vähentämistä. Se on Venäjälle iso ongelma, sillä noin kaksi kolmasosaa Venäjän viennistä on energiaa.

Jos EU ja Yhdysvallat eivät osta Venäläistä energiaa, joku muu ostaa sen, koska saa sen vastaavasti halvemmalla. Intia on jo osoittanut kiinnostusta halpaan öljyyn. Muille myydystä energiasta Venäjä saa huonomman hinnan, koska sen toimittaminen perille on logistisesti haastavampaa ja koska ostaminen tapahtuu enemmän tai vähemmän ”pimeästi” ja vaarantaa ostajan omat kauppasuhteet länsimaihin. Erityisesti maakaasun toimittaminen muualle on kalliimpaa, koska putket johtavat Eurooppaan.

Yksi vaihtoehto onkin, että EU-maat itse ostavat halvemmalla. Eri tahoilla on esitetty Venäjältä tuleville tuotteille asetettavia tulleja. Öljyn osalta on esitetty peräti 80 dollaria barrelilta. Tulli jäisi lähes kokonaan Venäjän maksettavaksi, koska hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla. Taloudellisesti henkitoreissaan olevan maan pitäisi silti myydä.

Ihanteellisessa maailmassa rangaistustullien tuotot tilitettäisiin sotakorvauksina Ukrainalle. Tästä saataisiin sanktioiden kestolle myös takaraja. Tullit poistetaan, kun aineelliset tuhot on hyvitetty. Menetettyjä ihmishenkiä ei tietenkään voi näin hyvittää eikä mitenkään muutenkaan. Jos länsimaat ilmoittaisivat tästä periaatteesta nyt, venäläiset ymmärtäisivät, että jokainen sotapäivä lisää sen taakkaa.

Maakaasun osalta voitaisiin EU:ssa päättää, että vain EU saa ostaa maakaasua Venäjältä. Hinta voisi olla sama kuin pari vuotta sitten tai vähän sen alle. EU myisi kaasun eteenpäin huutokaupalla.  Ostajille kaasun on oltava kallista, jotta korvaavia energialähteitä kehitettäisi ja energiaa säästettäisi. Jos hintaeroa ei tilitettäisi Ukrainalle, sillä voitaisiin rahoittaa vihreää siirtymää maakaasua korvaamaan. Ostetun kaasun määrää vähennettäisiin vuosittain, jotta päästäisiin eroon riippuvuudesta Venäjän maakaasusta.