Puoluekokous 2022: Vihreät vihertyvät

Puolueen johdon avajaispuheissa vahvistui aika kompakti käsitys siitä, mitä vihreät haluavat pitää esillä. Ympäristö, turvallisuus, koulutus, tasa-arvo ja talous nousivat eri tavoin korostetusti esiin vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon, puheenjohtajan sijaisen Iiris Suomelan, eduskuntaryhmän puheenjohtajan Atte Harjanteen sekä europarlamentaarikko Ville Niinistön puheissa.

Vihreät haluavat kaksinkertaistaa ympäristönsuojelun rahoituksen. Tavoite on merkittävä, sillä tällä hallituskaudella rahoitus on jo noussut tuntuvasti.

Ohisalo muistutti, että myös turvallisuuskeskustelu jää puolitiehen, ellei muisteta turvallista ympäristöä.

Koulutuksen kunnianpalautus on monien mielestä vielä kesken. Ohisalo painotti vahvasti koulutuksen merkitystä talouden ja työllisyyden kehittämisessä. Se on hänen mukaansa keskeinen työväline puolueen tavoitteessa nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. 

Tasa-arvosta esiin nousivat muun ohella lapsiperheköyhyys sekä lastensuojelu, johon halutaan kunnolla lisää resursseja. 

Viestin hallinnassa ongelmia

Puoluekokouksen yhteydessä useampi media on kertonut, että hallitus on tehnyt vihreämpää politiikkaa kuin mikään edeltäjänsä. Sitten on todettu, että vihreät ovat epäonnistuneet asian kertomisessa kansalaisille.

Kansalainen voi tietysti kysyä, että kun tieto politiikan tekemisistä ei kulkeudu hallituksesta ja eduskunnasta kansalaisille, onko viestintäketjussa muitakin epäonnistujia kuin puolue.

Vihreillä on asiassa oppimista. Idealismi ja sinisilmäisyys vaikuttavat myös puolueen viestinnässä. Siitä saatiin taas oppia kantapään kautta, kun ohjelmaluonnoksessa ollut esitys sunnuntaityönkorvausten uudelleen miettimisestä kolmikannassa karkasi käsistä.

Esitys on syntynyt ohjelmatyön prosessissa, jossa kenttä on valmistellut ohjelmaa, ei puoluejohto. Mutta missään ei ilmeisesti soinut kello tarpeeksi lujaa eikä mietitty, mitä kaikkea keskustelua esityksestä voi seurata – varsinkin nyt, kun hoitoala on pahassa työmarkkinakriisissä. 

Pyrkimys ihmisten luo

Vihreiden kannatustilanteesta puhuttiin enemmän lehdistötilaisuudessa kuin itse salissa. 

Melko yleisesti nähdään, että viime aikojen isot aiheet, pandemia, sote-uudistus ja nyt Venäjän sotapolitiikka ovat vieneet huomiota vihreiden vahvoista asioista. 

Vihreiden johto näkee pandemian ja sen myötä sosiaalisen eristäytymisen kohdelleen vihreitä kipeämmin kuin muita puolueita. Vihreiden toiminta on ehkä sosiaalisempaa kuin joillakin muilla puolueilla. 

Mutta kyllä itsekritiikkiäkin esiintyi. 

Maria Ohisalo pitää tärkeänä lisätä ihmisten kohtaamista, ja sitä vihreissä on nyt yritetty lisätä Tuhannen kohtaamisen hankkeessa. 

Harjanne näkee, että vihreät eivät ole osanneet sanoittaa itseään ja tekemisiään. Hänen mukaansa mielikuva vihreistä ei vastaa todellisuutta. Harjanteen viesti oli, että vihreät ovat paljon tavallisempia ihmisiä kuin maineesta voisi päätellä. 

Ilmeisesti vihreät siis ymmärtävät olevansa jotenkin etäisiä. 

Ville Niinistö sivusi yhtä vihreiden imago-ongelmaa, tosin tarkoittamattaan. Hän painotti, että politiikassa pitää nähdä ongelmat ja rohkeasti nostaa niitä esiin. Se on tietysti politiikan tehtävä, ja siinä vihreät ovat onnistuneet niin hyvin, että vihreillä on maine besserwissereinä, jotka kertovat muille, miten heidän pitää elää. 

Siitä kehä kiertyykin Harjanteen viestiin siitä, että sanoittamisessa on ongelmia. 

Käännökset sujuvat 

Vihreiden suuret käännökset, ydinvoiman hyväksyminen ja Nato-jäsenyyden kannattaminen ovat menneet kivuttomasti, vaikka ei täysin yksimielisesti, mikä tietysti demokratiaan kuuluukin. 

Somessa käyty vihreiden varsin värikäskin keskustelu Nato-jäsenyydestä ei juuri kokoussalissa eikä käytävillä näkynyt. Jäsenyyteen suhtauduttiin jo koko lailla itsestäänselvyytenä. 

Myös ydinvoimaa pidetään nyt itsestään selvänä osana ilmastoystävällistä energiapolitiikkaa. Ydinvoimasta kuitenkin äänestettiin, mutta tuki tuli selvin numeroin. 

Puheenvuoroissa sentään muistutettiin myös perinteisistä linjauksista ja uusiutuvista energiamuodoista, ja toki niiden asema vihreiden energiapaletissa on edelleen selvä. 

Hienoista uutta on ollut jo ennen puoluekokoustakin havaittavissa vihreiden puheissa elinkeinoelämästä ja maaseudusta. 

Maaseutu on vihreille osin vaikea paikka. Jotkut sanovat, että MTK:n kanssa keskustelu vielä sujuu, mutta Keskusta vartioi reviiriään todella tiukasti. 

Puhe vihreästä siirtymästä on myös puhetta elinkeinoelämästä. Kun perinteisesti on puhuttu luonnonsuojelusta ja ilmastokriisistä, on puhuttu kielloista ja rajoituksista. Vihreässä siirtymässä puhutaan siitä, mitä tulee tilalle. Puoluekokouspuheissa tuli toistuvasti esille, että elinkeinoelämä on nähnyt vihreän siirtymän tarjoamat mahdollisuudet. Vihreät pääsevät puhumaan taloudesta enemmän omilla ehdoillaan. 

Miehet puhumaan naisille 

Vihreät miehet puhuttivat puoluekokouksessa lähinnä asiaan liittyvän aloitteen yhteydessä. Miesten heikkoa osuutta ihmeteltäessä ei juuri muistettu, että edellisellä eduskuntakaudella vihreiden eduskuntaryhmän enemmistö oli miehiä, vaikka naisia oli enemmän ehdokkaina ja naiset keräsivät enemmän ääniä. 

Piristävän näkökulman miesten edustuksen lisäämiseksi esitti helsinkiläinen Petri Viglione. Hän ehdotti, että vihreät miehet alkaisivat puhua enemmän asioista, joista naisäänestäjät ovat kiinnostuneita. 

Suhtautuminen sukupuolten epätasapainoon on vihreissä moniulotteinen. Muistutetaan, että pitää kunnioittaa ihmisten päätöstä siitä, ketä äänestää, kannetaan huolta siitä, että miesten kosiskelu ei saa johtaa naisten kaikkoamiseen. Mutta miesten parempi tavoittaminen nähdään edellytyksenä kasvulle suureksi puolueeksi.  

Itseisarvona pidetään myös sitä, että puolue olisi jollain tavalla yhteiskunnan kuva. Sen tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi myös ikärakennetta monipuolistaa. Puoluekouksessa puhuttiinkin eläkeläisjärjestön perustamisesta. 

Suureksi puolueeksi kasvaminen edellyttää myös parempaa maantieteellistä kattavuutta. Helsinkiläis- ja maaseutuvihreiden vastakkainasettelu ei juuri kokouksessa noussut esiin. Puheet maaseudun ihmisten tukemisesta energian kallistumisen takia saattavat viitata siihen, että puolue aikoo hakea kasvua muualtakin kuin suurista kaupungeista.