Mitä minusta jää jäljelle, pohti Anne Liinamaa luopuessaan politiikasta

Porilainen erityisopettaja, entinen vihreiden kuntapoliitikko Anne Liinamaa ei ole jättänyt paikallispolitiikkaa aivan kokonaan taakseen. Työn alla on nimittäin porilaisen pitkän linjan demarivaikuttaja Esa J. Wahlmanin elämäkerta.

Liinamaa ja Wahlman lopettivat uransa vuoden 2021 kuntavaaleihin – Liinamaa ei asettunut enää ehdolle, Wahlman ei saanut enää riittävästi porilaisten kannatusta. Wahlman on Porin pitkäaikaisin kuntapoliitikko, jolle uraa paikallispolitiikassa kertyi yli 40 vuotta.

”Sanoin Wallulle, että kunpa ihmiset tietäisivät, mitä oikeasti päätösten taustalla tapahtuu. Idea kirjasta syntyi siinä”, Liinamaa kertoo.

Kirjaa varten Liinamaa on haastatellut reilua 50:tä Porin politiikan sekä Wahlmanin lähellä ollutta henkilöä. Selkeä innostaja Liinamaan teokseen oli YLE:n Politiikka-Suomi -sarja.

”Oli kiinnostavaa, kun poliitikoilta kysyttiin, mitä aivan oikeasti tapahtui. Ajattelin, että elämäkerran ohessa tehdään samalla myös Politiikka-Pori”, Liinamaa tiivistää.

Vihreän kirjoittama teos herätti myös epäilyksiä demaripiireissä. Liinamaa kertoo osan ajatelleen, että miksi vihreät tähän pitää sotkea.

”Uskon, että asetelma luo kirjalle vain uskottavuutta. Minulla ei ole intressiä luoda Wahlmanista hohdokasta tai kaunisteltua kuvaa”, Liinamaa naurahtaa.

Sovinistinen itsevaltias vai sittenkin rakentava neuvottelija?

Kaksikko ei syvällisesti tuntenut ennen kirjaprojektia. Wahlmanin hahmoksi on Porin paikallispolitiikassa muodostunut lähes röyhkeän itsevaltiaan kuva. Vaikka päähenkilö herättää paikallisissa monenlaisia tunteita, ei Liinamaalla itsellään ollut ennakkoluuloja hänestä.

Kirja tullee rikkomaan myös yleisön ennakkokäsityksiä.

”Lähes kaikki haastateltavat ovat nostaneet Wahlmanista esiin luotettavuuden. Häntä pidetään erittäin luotettavana, rauhallisena ja neuvottelutaitoisena ihmisenä, joka ei vain vedä omaa kantaansa läpi, vaan kuuntelee, sovittelee ja neuvottelee”, Liinamaa kuvailee.

Yhdeksi ristiriidaksi julkisuudessa on kirjailijan mukaan noussut Esa J. Wahlmaniin yhdistetty sovinistisuus. Feministiksi tunnustautuva Liinamaa toteaa, että tämä kuvaus ei demaripomoon sovi.

”Päinvastoin, Wallu on aina nostanut nuoria naisia demareissa eteenpäin. Hän on nähnyt nuorissa naisissa potentiaalin. Esimerkiksi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun uralla Wahlman on ollut merkittävä tukija”, kuvailee Liinamaa.

Julkisuuskuva ei ole todellisuus

Anne Liinamaa viihtyi politiikassa 15 vuotta ja istui Porin kaupunginvaltuustossa kolme kautta. Hän nousi aikanaan rytisten julkisuuteen kritisoituaan poliittisia virkanimityksiä silloisessa sosiaalilautakunnassa. Ura päättyi kaupunginhallituksen ensimmäiseen varapuheenjohtajuuteen.

Liinamaa myöntää kokeneensa ristiriitaisuutta myös oman julkisuuskuvansa kanssa.

”Koin hyvin raskaaksi sen, että Satakunnan Kansa uutisoi skandaalimaisesti paikallispolitiikasta. Klikkaukset merkkaavat, eikä neutraalilla uutisoinnilla ole markkinarakoa. Haluttiin ymmärtää väärin ja kritisoida. Vaikka itse tietäisi tehneensä oikein ja parhaansa, niin se oli raskasta.”

Anne Liinamaa tietää, että ihmiset ja tiedotusvälineet suhtautuvat poliitikkoihin jopa raa’asti. Poliitikon pitäisi kestää lähes mitä tahansa, kun on kerta leikkiin ryhtynyt.

”Olen monta kertaa sanonut, että kuka tällaisen säännön on muka keksinyt?”

Ristiriidat ja kuormitus vahvistivat lopettamispäätöksen

Anne Liinamaan perhettä kohtasi tragedia keväällä 2019, kun perheen koti tuhoutui tulipalossa. Samaan aikaan vihreän ryhmän sisällä syntyi ristiriitaa ja Liinamaa teki täysillä omaa eduskuntavaalikampanjaansa.

Muutokselle elämässä oli tarvetta. Kirjallisuusterapiasta löytyi ratkaisun avaimet. Päätös kypsyi siitä, että politiikan aika on tullut päätökseen.

”Valtava stressi alkoi näkyä myös omassa käytöksessä. Olin jatkuvasti huonotuulinen, enkä jaksanut olla ihmisten kanssa. Tajusin olevani pitkällä siitä, mitä oikeasti olen”, kuvailee Liinamaa.

”Olin hyvin sitoutunut luottamustehtäviini. Minulla ei ollut enää aikaa muulle. Politiikka vei koko elämän, kaiken ajan.”

Liinamaa kertoo, että henkisen kuormituksen lisäksi politiikka kävi myös kunnon päälle. Tuntikausien kokoukset monta kertaa viikossa oli myös fyysisesti raskasta. Nyt Liinamaan arjen täyttää kirjoittamisen lisäksi monipuolinen liikunta.

”Luopumispäätös oli oikea, mutta hieman haikeana yhä seuraan paikallispolitiikan kiemuroita. Politiikka avasi sellaisia ovia, jotka eivät muuten olisi minulle auenneet. Olen siitä ajasta erittäin kiitollinen. On kuitenkin myös se toinen puoli – se on vienyt todella paljon joltain muulta. Sen jonkin muun haluan nyt kokea”, Liinamaa kertoo.

Päättäjäkin tarvitsee työhönsä tukea

Julkisuudessa toimiminen on vain yksi asia, johon poliitikot Liinamaan mielestä tarvitsisi tukea. Kateus on kavala tauti myös politiikassa. Kritisointi ja arvostelu voivat olla myös halua päästä itse korkeisiin tehtäviin.

”Se on politiikassa rankkaa. Olisi tärkeää, että kun joku pääsee vastuulliseen tehtävään, että häntä tuettaisiin ja että ymmärrettäisiin, miten paljon vastuu henkisesti vaatii.”

Liinamaa nostaa esiin myös ulkopuolisen tuen tärkeyden. Apua haettiin myös Porin vihreässä valtuustoryhmässä kaudella 2017–2021.

”Kun ristiriitoja alkoi tulla, puutuimme niihin yhdessä ja hakeuduimme työnohjaukseen. Se oli todella edistyksellinen ja hyvä ratkaisu, jota voin suositella muillekin. Kaikki tulivat kuulluiksi ja sanoitimme yhdessä ryhmämme pelisäännöt uudelleen”, Liinamaa kuvailee.

Päättäjän identiteetistä luopuminen on vaikeaa

Kuntapoliitikon roolista muodostui myös Anne Liinamaalle iso osa minäkuvaa. Kun porilaiset alkoivat tunnistaa kadulla, vahvistui poliitikon identiteetti. Politiikasta luopumista piti työstää eri tavoin.

”Suuri kysymys oli, mitä minusta jää jäljelle, kun politiikka viedään pois. Kuka enää olen?” Liinamaa sanoo.

Politiikasta luopuminen on vaikeaa, vaikka se ei tuottaisi enää hyvää elämään. Liinamaa pohtii, että syynä luopumisen tuskaan on valta. Kun kerran on päässyt päättämään ja olemaan merkittävässä asemassa, ei siitä roolista ole helppo irrottaa.

”Se on harhaa, pelkkää tunnetta. Kun luopuu, huomaakin, että on edelleen ihan sama ihminen”, Liinamaa kertoo.

Anne Liinamaa kertoo kääntäneensä ajatuksen luopumisen sijaan siihen, mitä tulee tilalle.

”Nyt minulla on elämässäni paljon juttuja, jotka eivät olisi mitenkään voineet toteutua politiikan ohella. Niin kuin vaikkapa tämä Esa J. Wahlmanin elämäkerran kirjoittaminen”, esikoistietokirjailija hymyilee.