Ukrainan jälleenrakentaminen on megaluokan urakka, joka koskettaa Suomeakin

Venäjän hyökkäys on kylvänyt ja kylvää Ukrainassa karmeaa tuhoa. Kokonaisia kaupunkeja on murskattu tykistötulella raunioiksi, ja kriittistä infraa koetellaan ohjus- ja lennokki-iskuin. Sodan yhä jatkuessakin on tiedossa, että edessä mittava jälleenrakennusurakka. 

Jälleenrakennuksen suunnittelu ja osin toteutuskin on jo käynnissä. Suurin vaihde on silti vasta edessä, eikä urakan mittakaavaa vielä oikein Suomessa ymmärretä – tai ainakin siitä on keskusteltu julkisesti varsin vähän suhteessa asian merkittävyyteen meillekin.

Maailmanpankin varapääjohtaja Anna Bjerde arvioi joulukuussa kustannusten mittakaavaksi 500–600 miljardia euroa. Euroopan investointipankki ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ovat puhuneet jopa biljoonasta dollarista, eli tuhannesta miljardista, kun huomioidaan se, että tuhotun tilalle kannattaa rakentaa entistä parempaa ja modernimpaa infraa. 

Mittakaava on joka tapauksessa valtava, eikä Ukraina selviä tällaisesta yksin. Vaadittavaa tuki onkin verrattu toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakentamista vauhdittaneeseen Marshall-apuun. Historiallinen Marshall-apu itse asiassa kalpenee esitetyille kustannusarvioille: se olisi nykyrahassa noin 150-160 miljardia dollaria.

Edessä massiivisia investointeja ja rahennushankkeita 

Ainoa oikea oikeudenmukainen maksaja tuhojen korjaamisessa olisi tietysti Venäjä. Ideaalitilanteessa Venäjän sodasta vastannut johto saadaan tilille kansainvälisen oikeuden eteen ja Venäjälle langetetaan sille kuuluvat sotakorvaukset. Se ei ole välttämättä ainoa tie laittaa Venäjä maksamaan: Venäjän keskuspankin varoja on jäädytettynä lännessä satojen miljardien eurojen arvosta. Näiden siirto Ukrainan avuksi lienee monen juridisen mutkan takana, mutta ainakin oikeustajuun se sopisi. Venäjän vientitulojen rokottaminen Ukrainaa tukevilla maksuilla olisi myös perusteltua siltä osin, kun vientivirtoja ei saada kokonaan katki.

Vähintäänkin satojen miljardien infraprojekti ei tarkoita vain eurojen tai dollareiden siirtelyä. Se tarkoittaa hurjaa määrää investointeja, jotka edellyttävät valtavaa työn, teollisen kapasiteetin ja raaka-aineiden syötettä, joilla on väistämättä vaikutuksia myös koko maanosan talousnäkymille. Ainakin rakennusalalle on luvassa melkoinen kysyntäpullistuma. Ukrainassa tuhoutunut, monin osin neuvostoaikojen peruja oleva energia-, liikenne- ja asumisinfrastruktuuri kannattaa tietysti rakentaa uudelleen päästöttömän tulevaisuuden edellytyksiä vastaaviksi ja digitalisaatiota ja muuta teknologista kehitystä hyödyntäen. 

Osaamista tarvitaan siis perusrakentamista laajemminkin.

Euroopan unionin rooli jälleenrakentamisessa on selvä

Fyysisen jälleenrakentamisen yhteydessä kulkee käsi kädessä Ukrainan instituutioiden kehittäminen ja Ukrainan integraatio kohti Euroopan Unionin jäsenyyttä. 

Jälleenrakennuksessa ja ulkomaisen avun kohdentamisessa tarvitaan hyvää hallintoa, läpinäkyvyyttä ja toimivaa koordinaatiota vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden varmistamiseksi. Euroopan unioni on tässä luonteva ja keskeinen toimija, mutta edes unionin poliittiset ja taloudelliset lihakset tuskin riittävät, ja Yhdysvaltoja ja kaikkia G7-maita tarvitaan varmasti mukaan. 

Ukrainan sotilaalliseen avun koordinointiin on muodostunut Yhdysvaltojen johtama “Ramstein-formaatti”, joka kokoaa nyt säännöllisesti yhteen yli 50 maan edustajat linjaamaan ja sopimaan Ukrainan avustamisesta. Ukrainan jälleenrakennusavun toteuttamiseen tarvitaan vastaavasti toimivat yhteistyörakenteet, jotka sopivat vuosia kestävän ja monialaisen työn koordinointiin.

Niin kauan kuin Kiina hyväksyy Venäjän hyökkäyssodan, ei sillä kuitenkaan pitäisi olla maksajaa kummempaa roolia.

Oma kysymyksensä on Kiinan rooli: maailman suurin infrainvestoija halunnee mukaan ja maan teollinen kyky tulisi sinänsä tarpeeseen. Niin kauan kuin Kiina hyväksyy Venäjän hyökkäyssodan, ei sillä kuitenkaan pitäisi olla maksajaa kummempaa roolia. Ainakaan kiinalaiset valtionyritykset eivät saisi päästä hyötymään tuhosta, jota ovat osaltaan mahdollistaneet. Ylipäänsä ongelmallisia riippuvuuksia Kiinasta pitäisi tietysti nyt Euroopassa purkaa, ei lisätä.

Suomella on Ukrainalle paljon annettavaa

Suomea Ukrainan jälleenrakentaminen koskettaa joka tapauksessa monin tavoin jo mittakaavansa takia. Suomella ja suomalaisyrityksillä on myös paljon annettavaa urakkaan. Erityisesti “Build back better” -ajatus jälleenrakentamisesta entistä paremmaksi tietää isoa kysyntää energiatehokkuutta parantaville kiinteistöratkaisuille, älykkäille energiajärjestelmille ja digitalisaation laaja-alaiselle hyödyntämiselle. Suomalaiselle osaamiselle koulutuksen, tehokkaan viranomaisyhteistyön ja korruption ehkäisyn saralla on myös käyttöä.

Ukrainan jälleenrakennusurakka on siis iso haaste, mutta myös mahdollisuus. Sen päässä häämöttää hieno maali: 44 miljoonan asukkaan vapaa, vauras ja kukoistava eurooppalainen demokratia. Euroopan taloutta Ukrainalla on mittava potentiaali vahvistaa sekä raskaan teollisuuden ja maatalouden että korkean teknologiaosaamisen ja kulttuurin saralla.

Sisusta, tahdosta ja sitkeydestä ei Ukrainan tulevaisuus ainakaan jää kiinni.

Sisusta, tahdosta ja sitkeydestä ei Ukrainan tulevaisuus ainakaan jää kiinni, sen on sota jo osoittanut. Menestyksekkään puolustustaistelun ohella ukrainalaiset korjaavat nytkin vaurioita kaiken aikaa Venäjän rikollisen pommituksen allakin. Kriittisen infran, kuten sähkön ja lämmön, toiminnan ylläpitäminen onkin välttämätöntä myös sodan raivotessa. Työllä on myös psykologinen ulottuvuus: on tärkeää näyttää, että Ukraina kestää ja nousee, eikä Ukrainalaista yhteiskuntaa voi asein nujertaa.

Kaikkein olennaisinta juuri nyt olisi silti auttaa Ukraina mahdollisimman nopeaan voittoon. Mittavaa jälleenrakennusprojektia käynnistellessä onkin kriittisen tärkeää huolehtia riittävän vahvasta materiaali- ja koulutusavusta, jonka avulla Ukraina saa miehittäjän työnnettyä maastaan.