Tuija Elina Toikkanen: Koulutus avuksi kaikkeen

Keski-Suomesta eduskuntaan pyrkivä Tuija Elina Toikkanen kertoo aina äänestäneensä vihreitä. Ympäristötietoisuus tavoitti hänet jo nuoruudessa. Politiikkaan hän tuli mukaan 2000-luvun alussa, kun oli kiertänyt maailmaa, perustanut perheen ja asettunut aloilleen Jyväskylässä.

Toikkanen on toiminut kuntapolitiikassa eri rooleissa 2004–2021. Hän on toiminut Jyväskylän vihreiden puheenjohtajana. Viime kuntavaaleissa hän oli vielä ehdokkaana, mutta ei käynyt kampanjaa, eikä sitten tullut enää valituksi. 

Kuntapolitiikan tilalle oli tullut seurakuntapolitiikka.

Uskonto keskeisenä elämässä

Toikkanen mietti ajankäyttöään, ja halusi vaikuttaa kirkon sisällä kirkon avautumiseksi.

”Olen ihan tällainen riviluterilainen. Omassa perheessä on kuuluttu kirkkoon ja puhuttu paljon maailmankatsomuksesta. Kirkossa on käyty ainakin jouluisin ja pääsiäisenä.”

Toikkanen kertoo erityisesti arvostavansa kirkon sosiaalista työtä, diakoniatoimintaa.

”Pidän itseäni kristittynä, ja elämänkatsomuksena se pitää minun elämäni pystyssä.”

Toikkanen sano, että kristilliset arvot ovat yhteiskunnassa tärkeitä. Hän ei kuitenkaan halua monopolisoida niitä arvoja uskonnolle.

”Onhan se näkökulmakysymys. Voihan niitä sanoa humanistisiksi arvoiksi. Pääasia, että niitä noudatetaan.”

”Joka tapauksessa Jeesus opetti asioita, joita edelleen ajetaan.”

Mutta politiikkaan Toikkanen ei uskontoa halua tuoda. Kirkon ja valtionkin hän erottaisi.

”Kyllä kirkon pitäisi pärjätä omillaan.”

Raamatusta ei ole politiikan ohjelmaksi. Toikkanen sanoo vierastavansa yksittäisten sitaattien nostamista Raamatusta politiikan ohjenuoraksi.

“En tulkitse Raamattua kirjaimellisesti. Raamattu on sen sivuille valikoitujen kirjoittajien kokemusta Jumalasta.”

Vahvasti kulttuurin asialla

Toikkanen ilmoittautuu kulttuurin puolestapuhujaksi. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja Bachelor of Arts , ammatiltaan musiikinopettaja, ohjaa harrastajateatteriryhmiä ja esiintyy muusikkona.

”Kulttuuria ei arvosteta tarpeeksi. Se luo hyvinvointia, se on ollut kautta aikojen itseilmaisun keino, kieli ja tapa kertoa asioita, joihin sanat eivät riitä.”

Toikkanen ottaa esimerkiksi yhdessä laulamisen rituaalin, johon sisältyy hyvin monenlaisia asioita ja tunteita. Hän ihmettelee myös, että edes koulutuksen suunnittelijat eivät ymmärrä kulttuurin merkitystä.

“Opetukseen tungetaan tunnekasvatusta ikään kuin se olisi jokin erillinen asia oppiaine. Koen, että esimerkiksi taideaineiden opetus ja ihmisenä kohtaaminen ovat juuri sitä tunnekasvatusta.”

Digitalisaatio levinnyt käsistä

Toikkanen sanoo, että peruskoulu ei anna kaikille tarpeeksi eväitä. Hän näkee siinä useita tekijöitä.

”Digitaalisuus on levinnyt käsistä. Se pitää ottaa haltuun. Eikä se tarkoita paluuta analogiseen maailmaan.”

”Mutta nyt digitalisaatiolle koulussa ei ole selvää suunnitelmaa. Kouluille on toimitettu miljoonilla euroilla laitteita ja sanottu, että käyttäkää näitä.”

Toikkanen nostaa esiin vaikutukset keskittymiskykyyn. Hän muistuttaa, että digitalisaation ongelmat koskevat myös lasten ja aikuisten keskinäistä yhteydenpitoa.

Toinen koulun ongelma Toikkasen mukaan on erityisopetuksen määrän riittämättömyys. Inkluusio – kaikkien oppilaiden yhdistäminen samaan opetukseen – edellyttää lisää resursseja. Inkluusiosta onkin tullut säästökeino, kun sen myötä on käytännössä leikattu resursseja.

Aukko perheen ja koulun välissä

Kolmanneksi Toikkanen katsoo peiliin.

”Vanhempien ja koulun vuorovaikutuksessa on paljon kehitettävää. Minä tietysti katson asiaa sekä opettajana että äitinä.”

Vanhempien ja koulun vastuun väliin jää aukko, joka ei tunnu kuuluvan kenellekään.

”Syytetään puolin ja toisin toista osapuolta siitä, että jotain kasvatuksessa jää tekemättä. Mutta kyllä meidän pitäisi ymmärtää, että olemme samalla puolella, lapsen puolella.”

”Kasvatus on minun erityisalaani. Eihän se poliittisesti ole kovin seksikästä. Mutta ideani on, että kaikki maailman ongelmat ovat ratkaistavissa koulutuksen avulla.

Vihreiden paikka näyttää varmalta

Keski-Suomen vaalipiiri on yksi pienimmistä kymmenellä kansanedustajallaan. Pitkään se on ollut keskustan vahvaa aluetta, mutta puolueen kannatus on hiipunut siellä niin kuin muuallakin. Vihreillä on ollut Keski- Suomesta kansanedustaja vasta kaksi vaalikautta, 2015–2019 Touko Aalto ja nyt päättyvällä kaudella Bella Forsgrén.

Vihreiden paikan säilyminen näyttää selvältä. Toinen paikka vaatii kovaa vaalityötä.