Provosointi voi johtaa täystuhoon

Provosointia välttelevän ulkopolitiikan aika tuli Venäjä-suhteiden osalta päätökseen 2000-luvun alussa, kun Suomi alko lähestyä Natoa. Kun Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallinen toiminta lisääntyy Suomessa, ydinsotaa johtavan virhetulkinnan todennäköisyys kasvaa huomattavasti, kirjoittaa Olli Tammilehto.

3.5.2023 | Puheenvuoro

Kuva: Pexels

Suomen nykyisen turvallisuuspolitiikan perusolettamus on, että Venäjä on tsunamin kaltainen luonnonvoima, joka pyrkii väkisin työntymään Suomen alueelle. Ainoastaan omilla ja Nato-liittolaisten aseilla tsunamin voi padota pysähtymään rajoillemme. Vaikka Suomessa kuinka kalisteltaisiin omia tai vieraita aseita, tällä ei ole mitään vaikutusta Venäjä-tsunamin käyttäytymiseen.

Olettamus on kummallinen, sillä se on ristiriidassa sen kanssa, miten yleensä arkielämässä suhtaudumme väkivaltaisesti käyttäytyviin ihmisiin.

Neljä vuotta sitten minut ryöstettiin konferenssimatkalla Ateenassa. Olin ottamassa kuvaa puistikon aidassa olevista julisteista, kun aidan takana istuskelevat miehet hermostuivat. Kaksi heistä tuli vaatimaan kameraa, eikä heille riittänyt, vaikka näytin kuvan, jossa näkyi aita ilman miehiä. Toinen miehistä leikkasi tikarilla kameran hihnan poikki. He halusivat myös lompakkoni ja reppuni. Annoin ne vastarintaa tekemättä. 

Jälkeenpäin minulle selvisi, että ryöstäjät olivat kuuluneet syyrialaiseen rikollisryhmään, joka hallitsee Ateenassa suurta osaa huumeiden katukaupasta. Sain vain pienen naarmun tikarista olkapäähäni, mutta psyykkinen järkytys oli toki tuntuva. 

Olisinko selvinnyt paremmin, jos olisin tehnyt vastarintaa? Tuskinpa. Aineellisten menetysten lisäksi olisin todennäköisesti joutunut haavoittuneena sairaalaan tai jopa menettänyt henkeni.

Entä jos olisin kantanut mukanani asetta? Asetaistelun häviäjänä seuraukset olisivat olleet kauheat. Jos taas olisin voittanut taistelun, olisin voinut joutua tuomioistuimen eteen syytettynä taposta tai sen yrityksestä ja olisin saanut pelätä rikollisryhmän kostoiskua lopun ikäni.

Provosoinnin välttäminen myös valtion välisten suhteiden hoidossa

Todennäköisesti valtaosa ihmisistä olisi käyttäytynyt tuossa ryöstötilanteessa samalla tavalla kuin minä eli ilman vastarintaa. Oma käytös vaikuttaa koettuun uhkaan ja omaa esiintymistä kontrolloidaan paikoissa ja tilanteissa, joissa väkivaltaa saattaa esiintyä: vältetään uhkaavaa tai ärsyttävää käyttäytymistä, pidetään kieli keskellä suuta ja vältetään kaikkea provosointia.

Ateenassa minä vahingossa provosoin huumekauppiaita, kun en kiinnittänyt riittävää huomiota kuvattavan puistikon ihmisiin. En olisi tarttunut kameraani, jos olisin osannut ennakoida tilanteen johtavan väärinkäsitykseen.

Sama väkivallan ja provosoinnin välttämisen toimintamalli on pitkälti hallinnut myös valtioiden välisiä suhteita. Suomessa sitä harjoitettiin menestyksellisesti toisen maailmansodan jälkeen aina viime vuosiin asti. Armeijaa tosin ylläpidettiin, mutta monetkaan eivät uskoneet sen olevan ensisijainen tai ratkaiseva väline sodan välttämisen tai turvallisuuden kannalta, kun rajan takana on suurvalta.

Vanhasta ja hyviä tuloksia tuottaneesta ulkopolitiikasta alettiin kuitenkin irtautua vähitellen 2000-luvun alusta lähtien. Suomesta Venäjään kohdistuvaa sotilaallista uhkaa alettiin lisätä lähestymällä Natoa ja tilaamalla 20 miljardin euron edestä yhdysvaltalaisia hyökkäysaseita eli F-35-hävittäjiä. Lopulta Suomi liitettiin Naton täysjäseneksi. Pisteenä i:n päälle Suomeen aiotaan hankkia USA:n tukikohtia, joita tosin kutsutaan ”yhteisalueiksi”.

Millään näistä Suomen päätöksistä ei siis ole mitään vaikutusta Venäjän käyttäytymiseen: sehän yrittää tänne tunkea joka tapauksessa, koska se on kaiken rationaalisen harkinnan ulkopuolella oleva luonnonvoima.

Vai olisiko sittenkin? Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa Venäjän ja Nato-maiden sota on alkanut jossain Suomen ulkopuolella. Se, että Suomi kuuluu Natoon ja täällä on USA:n tukikohtia, voi helposti johtaa siihen, että Venäjä aloittaa sotatoimet Suomea vastaan, tai että USA painostaa Suomen avaamaan uuden rintaman Venäjää vastaan.

Tilanne olisi aivan toisenlainen, jos Suomi olisi puolueeton maa. Toisaalta ilman avointa sotaakin suurvallat käyttäytyvät toisiaan kohtaan aggressiivisesti. Yhdysvaltain ydinohjukset ja ydinpommikoneet ovat jatkuvasti lähtövalmiina kylvämään Venäjälle totaalista tuhoa. Sama tietenkin pitää paikkansa Venäjän ydinohjusten suhteen.

Järjestelmä on rakennettu niin, että tuomiopäivän ohjukset lähtevät matkaan jo silloin, kun saadaan varoitus ydinhyökkäyksen mahdollisesta alkamisesta: vastapuolen ohjusten perille tuloa ei odoteta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että suuri osa ohjuksista on tähdätty ohjussiiloihin, jolloin vastapuolen ohjusten saapumisen odottaminen johtaisi siihen, että suuri osa omista ohjuksista ei olisi enää käytettävissä.

Ydinsodan syttymisen virhetulkinnan riski kasvaa

Näin ollen Venäjän on jatkuvasti tarkkailtava sen rajoja lähestyviä lentäviä esineitä ja pääteltävä nopeasti, onko kyseessä USA:n tai tämän ydinaseita omaavien liittolaisten ydinohjukset tai -pommikoneet. Päättelyä vaikeuttaa se, että suuri osa USA:n, ja kohta Suomenkin, käyttämistä lentävistä sotakoneista ovat sellaisia, että ne voidaan varustaa sekä tavanomaisilla että ydinaseilla. Tämä johtaa helposti väärintulkintoihin: ydinsota on jo monta kertaa ollut vähällä syttyä vahingossa.

Kun Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallinen toiminta lisääntyy Suomessa Nato-jäsenyyden myötä, ydinsotaa johtavan virhetulkinnan todennäköisyys kasvaa huomattavasti, koska Suomi on hyvin lähellä Venäjän ”pohjoista pääkaupunkia” Pietaria ja Murmanskin ydinsukellusvenetukikohtaa, Venäjälle jäävä aika tunnistaa lentävä esine ja arvioida sen lasti ja lentoreitti pienenee muutamaan minuuttiin. 

Aggressiivista ulkopolitiikkaa harjoittavat ydinasevallat muistuttavat joukkoa kuusivuotiaita poikia, jotka istuvat ruutitynnyrin päällä ja leikkivät tulitikuilla. Natoon liittynyt Suomi on kuin kolmivuotias, joka haluaa leikkiä isojen poikien kanssa ja hakee näille lisää tulitikkuja.

Olli Tammilehto
Kirjoittaja on tietokirjailija, joka on toiminut ympäristöliikkeessä vuodesta 1977.

3.5.2023 14:16

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

7 Kommentit

  1. En keksi muita syitä sille, miksi Verde julkaisee salaliittoteoreetikko Tammilehdon Venäjän intressejä myötäilevän mielipidekirjoituksen kuin sen, että vaalitappio ei vielä ollut tarpeeksi kova. Harmi, koska korporaatioista riippumattomalle, liberaalille ja ympäristöasioita ajavalle puolueelle olisi edelleen tilausta.

    • Rinnastan jutussani Venäjän katuväkivaltaan turvautuvaan rikollisryhmään ja tulitikuilla ruutitynnyrin päällä leikkivään kuusivuotiaaseen. Silti nimimerkki tn kokee minun myötäilevän Venäjän intressejä. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että toisin kuin useimmille vihreille tn:lle ei ole valjennut, että lukuisat intressit ovat ihmiskunnan yhteisiä. Venäläiset eivät halua Suomeen toimintaa, joka voi käynnistää ydinsodan, mutta sitä ei halua kukaan muukaan maapallon asukas. Kuulisin mielelläni tn:n vasta-argumentteja esittämilleni näkemyksille, mutta argumenttien sijasta (tai puutteesta?) hän turvautuu minun leimaamiseen salaliittoteoreetikoksi. Toisaalta näin olen kyllä hyvässä seurassa: salaliittoteoreetikkoleimaa otsassaan kantavat Noam Chomsky ja lukuisat muut professorit ja etevät tutkijat, jotka ovat uskaltaneet jossain suhteessa kyseenalaistaa vallitsevia näkemyksiä.

    • tn
      Perin erikoinen paheksunta, ettei ydinaseiden riskeistä kertovia kirjoituksia saisi julkaista Verdessä. Niistä varoittaminen on vastuullista. Tammilehto on korporaatioista riippumaton, liberaali ja ajanut koko pitkän ikänsä ympäristöasiaa. Siis samanlainen kuin mitä tn toivoisi puolueenkin olevan. En myöskään ymmärrä, miltä osin yo. kirjoitus olisi “salaliittoteoriaa”?

  2. Melko katteetonta pelonlietsontaa.

    Se vahinkoydinsota vältettiin juuri ja juuri 26.9.1983 ja tuosta tapauksesta kaikki ottivat opikseen. Kaikesta uhoamisesta huolimatta joka ikinen ohjuskoe ja raketin laukaisu ilmoitetaan edelleen etukäteen virallisia kanavia myöten (muille) ydinasevaltioille. Siis todellakin, jopa Venäjä ilmoittaa. Kukaan taho ei halua ydinsotaa, ei edes Venäjä. Ja Nato, tai USA ei todellakaan halua provosoida Venäjää käyttämään ydinaseitaan. Länsimaiden hidastelu Ukrainan tukemisessa on pitkälti johtunut siitä, että Venäjän ydinaseuhoamiselle on annettu enemmän painoarvoa kuin se ansaitsisi.

    Sen sijaan, jos Venäjä kuitenkin käyttää ydinaseitaan Ukrainassa, on moraalisesti välttämätöntä reagoida tähän välittömällä sotilaallisella vastareaktiolla, esim. siten, että länsiliittolaiset ryhtyvät Ukrainan ilmavoimiksi.

    • Tammilehto sanoo provosoineensa vahingossa huumekauppiaita, kun ei kiinnittänyt riittävästi huomiota kuvattavan puistikon ihmisiin – muuten hän ei olisi tarttunut kameraansa. Hänen mielestään ongelma oli siis hänen omassa toiminnassaan, ei siinä, että rikolliset kontrolloivat aluetta ja rajoittivat normaalia elämää siellä. Tällä logiikalla ei tietenkään Venäjän toiminnassakaan ole ongelmaa, Suomen pitäisi vain ymmärtää olla hissukseen ja jatkaa “hyviä tuloksia tuottanutta” vanhaa ulkopolitiikkaa. Hämmästyttävää, että yli vuosi Ukrainassa tapahtuvien sotarikosten alkamisen jälkeen joku vielä esittää tällaisia näkemyksiä, ja vielä hämmästyttävämpää, että ne julkaistaan vihreitä lähellä olevassa lehdessä. Mennäänkö sananvapauden nimissä jo disinformaation puolelle? Saammeko seuraavaksi lukea Ano Turtiaisen näkemyksiä aiheesta?

      @Timo, lainaus Wikipediasta: “Tammilehto kyseenalaisti Suomessa ensimmäisten joukossa syyskuun 11. päivän 2001 iskujen virallisen, Osama bin Ladenin ja kumppanien salaliittoon perustuvan selityksen totuudenmukaisuuden (ks. Syyskuun 11. päivän iskujen salaliittoteoriat). Hän kirjoitti aiheesta Voima-lehdessä.”

    • Väärä ydinasehyökkäyshälytys, joka tapahtui 26.9.1983, ei suinkaan ollut viimeinen. Esimerkiksi 25.1.1995 Venäjän tutkavalvonta luuli norjalaista revontulia tutkivaa rakettia ydinohjukseksi, minkä seurauksena Venäjän ydinsukellusveneitä alettiin valmistella vastahyökkäykseen. Vaikka tapahtuneista vääristä ydinhyökkäyshälytyksistä on varmasti yritetty ottaa opiksi, vahingossa alkavan ydinsodan mahdollisuutta ei voida sulkea pois niin kauan, kuin suurvalloilla on tutka- ja satelliittihavaintoihin perustuva vastahyökkäysstrategia. Sitä paitsi ydinaseita maaleihinsa eivät kuljeta vain ballistiset ohjukset, vaan myös risteilyohjukset ja lentokoneet, minkä takia kaikenlaiset rajaa lähestyvät lentolaitteet voidaan jossain tilanteessa tulkita osaksi ydinhyökkäystä.
      Ydinsotaa ei kukaan halua niin kauan, kuin tajutaan, että sitä ei voi voittaa. Valitettavasti kuitenkin Yhdysvaltain poliittisen eliitin piirissä on ihmisiä, jotka ovat kuvitelleet USA:n saavuttaneen ydinaseylivoiman ja siksi voittavan ydinsodan (ks. esim. Lieber, Keir A., ja Daryl G. Press: ”The Rise of U.S. Nuclear Primacy”. Foreign Affairs, 2006. https://www.foreignaffairs.com/articles/united-states/2006-03-01/rise-us-nuclear-primacy). Kun näissä samoissa piireissä on myös ihmisiä, jotka haluavat kieltää ydinsotaa seuraavan ydintalven, on mahdollista, että joskus Yhdysvaltain johto on valmis ratkaisuihin, jotka lisäävät merkittävästi ydinsodan riskiä.

    • Vastaus tn:lle: Totta kai suurin syy minuun kohdistuneeseen rikokseen oli se, että huumerikollisryhmä pystyi toimimaan Ateenassa. Lyhytaikaisena vierailijana minä en kuitenkaan voinut tehdä asialle mitään. Sen sijaan pienellä oman käytökseni korjauksella olisin voinut välttää ryöstön, joka oli suurehko onnettomuus. Tällaisiin tilanteisiinhan joudumme tavan takaa: esimerkiksi vaikka ilman muuta haluamme kadulla hurjastelevan autoilijan poliisin hoiviin, muutamme katukäyttäytymistä, jotta välttäisimme yhteentörmäyksen.
      Samalla tavalla puolueettomuuspolitiikkaa harjoittaneet maat kuten Suomi pitivät Neuvostoliiton sisä- ja ulkopolitiikkaa suurena ongelmana. Monet pitivät myös USA:n ulkopolitiikkaa hyvin vaarallisena. Suurvaltojen kanssa oli kuitenkin elettävä päivästä päivää ja monien mielestä puolueettomuus loi tähän parhaimmat edellytykset. Toisaalta puolueettomuus tarjosi pienellekin maalle mahdollisuuden toimia kansainvälisellä kentällä niin, että suurvaltojen aiheuttamia ongelmia – ennen kaikkea ydinsodan uhkaa – saatettiin lieventää.
      Tn jatkaa pyrkimyksiään tukkia minun ja muiden toisinajattelijoiden suut. Olen tosiaan sitä mieltä, ettei virallinen teoria New Yorkin World Trade Center -tornien sortumisesta 11.9.2001 voi pitää pakkaansa, koska se on ristiriidassa fysiikan lakien kanssa. Samaan tulokseen ovat päätyneet lukuisat asiaa tutkineet arkkitehdin, fyysikot ja rakennustekniikan asiantuntijat. Tähän johtopäätökseen päätyi myös Alaskan yliopistossa tehty laaja tutkimus. Tn:n mielestä ilmeisesti kuitenkin se, että valtamedia on leimannut meidät ”salaliittoteoreetikoiksi”, riittää osoittamaan, että olemme väärässä ja että meidät pitää vaientaa.

Lähetä kommentti

Kuuntele Verden podcastia!

Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon

Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon