Säätytalolla haetaan kompromissia, jota ei voi olla

Kokoomus on koko ajan tiennyt, että sen ja perussuomalaisten välillä on perustavaa laatua oleva erimielisyys erityisesti maahanmuutossa. Perussuomalaiset haluavat kiristää nykyisestäänkin työperäistä maahanmuuttoa. Kokoomus taas teki vaalikampanjassa selväksi, että mahan tarvitaan lisää maahanmuuttajia kaikenlaisiin töihin. Se tarkoittaa myös matalapalkka-aloja, joihin tulevat maahanmuuttajat ovat perussuomalaisten hampaissa.

Arveleeko Petteri Orpo, että perussuomalaiset ovat valmiita luopumaan omasta tavoitteestaan? Vai onko kokoomus valmis tinkimään omastaan – ja samalla kääntämään selkänsä puoluetta perinteisesti lähellä olevalle elinkeinoelämälle?

Vai uskooko hän, että jostain tulee Deus ex Machina, joka ratkaisee ristiriidan? Että jostain löytyisi sellainen muotoilu, jota molemmat voisivat pitää voittonaan?

Vai onko koko ajan ollut selvillä, että sopua ei synny, ja tärkeintä on saada perussuomalaiset itse kävelemään ulos neuvotteluista?

Erilaiset kommentaattorit ovat väittäneet, että oikeistohallituksen kaatuminen olisi Orpolle paha takaisku. Mutta olisiko?

Entä jos se on suunnitelmallinen tapa leikata terää perussuomalaisilta: näytetään, että kyllä me heidän kanssaan muodostettaisiin hallitus, mutta he kävelivät ulos. Ei voisi esittää marttyyriä. Ei selittää, että heitä syrjitään.

Orpo Henrikssonin selän takana

Outo piirre on ollut Orpon piiloutuminen Anna-Maja Henrikssonin selän taakse. On rakennettu mielikuvaa, että perussuomalaisilla ja RKP:llä on kiista, joka niiden pitäisi keskenään sopia. Mutta ei kokoomuksen ja RKP:n suhtautumisessa maahanmuuttoon ainakaan ennen vaaleja ollut mitään eroa. Nyt siis RKP on jäänyt yksinään vääntämään myös kokoomuksen puolesta.

Kaipa takana on taktiikka, vaikka raukkamaiselta se ulospäin näyttää. Ellei sitten kokoomus ole valmis tinkimään ennen vaaleja esittämistään tavoitteista, kuten sokeriverosta peruuttaminen – toki asiat ovat mittaluokaltaan ihan erilaisia.

Kummallisiin yksityiskohtiin neuvottelujen aikana kuului Orpon kommentti mahdollisista myönnytyksistä maahanmuuttokiistassa: Orpo sanoi, että täytyyhän vaalituloksenkin näkyä. Vaalituloshan kertoo, että vain viidennes suomalaisista äänesti puoluetta, joka haluaa rajoittaa maahanmuuttoa. Neljä viidestä antoi tukensa puolueille, jotka haluavat lisää maahanmuuttoa.

Bensapumppu voi yllättää

Ilmastopolitiikka on toinen asia, jossa kokoomus ja perussuomalaiset ovat – tai ainakin olivat ennen vaaleja – tukevasti vastakkaisissa leireissä.

Yhdeksi keskustelun kohteeksi ilmastopolitiikassa on noussut polttoaineen jakeluvelvoite. Se tarkoittaa, että fossiilisten polttoaineisiin täytyy sekoittaa tietty määrä uusiutuvia energialähteitä. Se lisää kustannuksia. Perussuomalaiset haluavat vähentää jakeluvelvoitetta, jotta polttoaineen hinta laskisi.

Jakeluvelvoitteen laskeminen vähentäisi käytännössä pikemmin dieselin, ei niinkään bensiinin tuotantokustannuksia. Mutta ennen kaikkea mikään ei takaa, että kustannusten aleneminen valuisi kuluttajahintoihin. Sen lisäksi pitäisi keksiä muita keinoja päästötavoitteen saavuttamiseksi. Siitähän Orpo ei ole halunnut tinkiä ainakaan tähän asti.

Ja sitä paitsi: Kun Ruotsin oikeistohallitus päätti alentaa jakeluvelvoitetta, maassa alkoi keskustelu siitä, että yritykset olivat jo muuttaneet tuotantotapojaan niin, että mahdollista hyötyä ei ehkä enää olisikaan.

Purra valloittaa näyttämöä

Neuvottelevien puolueiden puheenjohtajat epäilemättä ovat jatkuvassa yhteydessä keskenään. Riikka Purralla on varmasti ollut lukuisia tilaisuuksia kertoa Orpolle mielipiteensä neuvottelujärjestyksestä. Silti hän tuli vaatimuksensa kanssa julkisuuteen. Näin siitä huolimatta, että Orpo oli aiempien perussuomalaisten ulostulojen jälkeen muistuttanut, että hallitusneuvotteluja käydään Säätytalolla eikä julkisuudessa.

Orpon taipuminen ei välttämättä vahvistanut kuvaa siitä, että neuvotteluja käydään kokoomuksen johdolla.

Jos oikeistohallitus syntyy, Riikka Purra varjostaa Orpon ykkösroolia. Jos perussuomalaiset vielä saavat tahtonsa periksi maahanmuutto- ja ilmastokysymyksissä, kokoomus saa kyllä kuulla olevansa perussuomalaisten apupuolue.

Edelleen sitä käsitystä tukee se, että hallituksen muodostamista leimaavat nimenomaan perussuomalaisten määrittelemät aiheet.

Kokoomuksesta kuuluu paljon ääniä perussuomalaisten kanssa tehtävän yhteistyön puolesta. Mutta luulisi, että jossain vaiheessa puolueen sisällä huolestutaan puolueen jäämisestä perussuomalaisten kohoavan profiilin varjoon.

Epärealistinen talous

Yllättävän vähän huomiota on saanut se tosiasia, että oikeistohallitusta muodostavilla puolueilla on äänestäjien vähemmistön tuki takanaan. Ne keräsivät 49,5 prosenttia äänistä.

On selvää, että kokoomus haluaa pääministeripuolueeksi, ja Orpon puheista on voinut ymmärtää, että johtamaan nimenomaan oikeistohallitusta. Näin voi päätellä myös hallitustunnustelijan asettamista kysymyksistä. Aiheissat, jotka olivat demareille vaikeita, Orpo edellytti sitoutumista, mutta perussuomalaisille herkistä kysymyksistä muotoilu oli selvästi ympäripyöreä.

Siis oikeistohallitus siitä huolimatta, että kaikki se, mitä perussuomalaiset ovat pitäneet eniten esillä, merkitsisi kokoomukselle tinkimistä sen omista tavoitteista? Jos oikeistohallitus todella on vahvasti ensisijainen tavoite, onko kokoomus valmis luopumaan maahanmuutto- ja ilmastotavoitteistaan ja ‑lupauksistaan vain saadakseen haluamansa sopimuksen budjetin tasapainottamisesta – joka kuitenkaan ei toteudu edes kokoomuksen itsensä hyväksymin keinoin? Epäilemättä se tiedetään kokoomuksessakin. Sen ovat todenneet niin talousoppineet kuin kokoomuksen kovasti arvostama valtiovarainministeriö.

Luulisi myös, että elinkeinoelämän viesti talouden kehityksen edellytyksistä olisi otettu kokoomuksessa vakavasti. Niihin tunnetusti kuuluvat työperäisen maahanmuuton tuntuva lisääminen ja ilmastopolitiikan johdonmukainen jatkaminen.

Ei kokoomuksen ja demarien erimielisyyksiäkään pidä vähätellä. Mutta saattaa olla, että ennen kaikkea talouteen liittyvät erimielisyydet eivät realistisesti ehkä sittenkään ole suurempia kuin kokoomuksen ja RKP:n näkemyserot useissa asioissa suhteessa perussuomalaisiin.

Perussuomalaisten päättäjät ovat koolla viikonloppuna. Se lienee osasyy Purran aktivoitumiseen. Johtajan johtaminen voi olla koetuksella.