Poliittinen loppuunpalaminen: Mitä data kertoo?

Olen tuskin ainoa vihreä aktiivi jolla on tunne, että politiikka polttaa nopeasti loppuun.  Kunnanvaltuustoissa voi olla yksittäisiä työn sankareita, joiden ura on jatkunut neljällä tai viidellä eri vuosikymmenellä, mutta he ovat poikkeuksia. Varsinkin vähemmän näkyvillä paikoilla ihmisten vaihtuvuus tuntuu suurelta. 

Tunteita ei pidä väheksyä, mutta vasta data voi kertoa miten asiat oikeasti ovat. Datan löytäminen tästä aiheesta ei ole itsestäänselvyys jo siksikin, että puolueen jäsenyys on tiukasti salainen tieto. Ei ole helppoa tapaa tietää, palavatko vaikkapa vihreät loppuun, kun ei ole helppoa tapaa selvittää, kuka ylipäätään on vihreä.

Löysin kuitenkin julkisesta datasta pienimuotoisen kultakaivoksen: oikeusministeriön tulospalvelun. Siellä on erittäin hyvin organisoitua vaalidataa vuodesta 2011 ja osittain vuodesta 2003. Vaalitulokset, samoin kuin ehdokkuudet vaaleissa, ovat täysin julkista tietoa. Tämä avaa ainakin pienen mahdollisuuden kurkistaa puolueiden konepellin alle. Tulospalvelusta saa suoraan muutaman hyödyllisen tiedon, lähinnä ehdokkaan iän vaalipäivänä sekä sen, onko hän ollut aiemmin ehdolla.

Eduskuntavaalien listoja tarkistelemalla ei voi tehdä juuri mitään johtopäätöksiä koko puolueen aktiiveista, koska niihin ehdokkaiksi valikoituu erittäin pieni määrä poikkeusyksilöitä. Kuntavaaleissa sen sijaan ehdokaslista heijastaa paljon paremmin laajempaa aktiivikenttää. Vaikka kuntavaalipaikoistakin on kilpailua, paikkoja on niin paljon, että varsin suuri osa minkä tahansa puolueen sen hetkisistä aktiiveista saa pelätä päätyvänsä ehdolle. Siksi kuntavaalien ehdokkuuksista voi ainakin toivoa päättelevänsä jotain puolueesta laajemminkin. 

Fyysikko etsii aina yksinkertaisimman mallin kuvaamaan ilmiötä; tässä tapauksessa luontevin malli on radioaktiivinen hajoaminen. Voidaan lähteä siitä, että kenen tahansa aktiivin pää voi hajota koska tahansa. Tällöin laajemmalle poliitikkojoukolle — esimerkiksi koko Suomen tasolle — voidaan laskea puoliintumisaika. Tämä on  aika jonka jälkeen puolet väestä on vaihtunut.  Dataa on vuosille 2017 ja 2021.

Ikä

Ikä on mielenkiintoinen kysymys (kuva 1). Keskimääräinen kuntavaaliehdokas Suomessa on 50-vuotias. SDP:llä keski-ikä on korkein, noin 53 vuotta. Vihreät poikkeavat muista täysin: ehdokkaiden keski-ikä on vain 43 vuotta.

Kuva 1: Ehdokkaiden ikäjakaumat kuntavaaleissa 2017–2021

Puoliintumisaika

Vaihtuvuus kuntavaaleissa on mielenkiintoisin muuttuja. Olen itse ollut keräämässä useitakin ehdokaslistoja Varsinais-Suomessa. Nyrkkisääntönä ajatellaan että hieman alle 50 % vaihtuvuus kuntavaalien välillä olisi ihanteellinen. Silloin listoilla on sekä kokemusta että uudistumista. Käytännössä se tarkoittaisi hieman yli neljän vuoden puoliintumisaikaa.

Keskimääräinen puoliintumisaika puolueissa on merkitty kuvassa 2 katkoviivalla. Huomataan, että se on hyvinkin tarkkaan 4.5 vuotta. Puolueet siis (tiedostaen tai tiedostamattaan) noudattavat tuota nyrkkisääntöä hyvinkin tarkkaan.

Paitsi vihreät. 

Vihreiden ja ps:n lukemat ovat huomattavasti muita matalampia. Siinä missä sosialidemokraattien ehdokkailla kestää lähes kuusi vuotta puoliintua, näissä kahdessa puolueessa puoliinnutaan jo kolmessa vuodessa. Tämä tarkoittaa, että enemmistö vihreiden ehdokkaista lopettaa harrastuksen jo ensimmäisiin kuntavaaleihinsa.

Kuva 2: Ehdokkaiden puoliintumisajat puolueittain, kuntavaalit 2017-2021

Iän ja puoliintumisajan yhteys

Mielenkiintoinen kuvaaja saadaan, jos piirretään puolueittain ja kunnittain  kokeneiden osuus ja listan keski-ikä (kuva 3). Katkoviiva on kaikkien puolueiden keskiarvo ja kuvastaa sitä, että lähes kaikilla puolueilla ikä tuo poliittista kokemusta.

Paitsi vihreillä.

Vihreilläkin on ollut kuntavaaleissa listoja, joissa keski-ikä on ollut yli 50 vuotta. Nämä ehdokkaat eivät kuitenkaan ole juurikaan sen kokeneempia politiikassa kuin nuoremmat. Tämä viittaisi siihen, että vihreillä on hyvin vähän ehdokkaita, jotka olisivat olleet aktiivisia pitkään.

Kuva 3: Kuntavaalilistojen keski-iän ja kokemuksen vertailu puolueittain, kuntavaalit 2017-2021. 

Johtopäätökset

Keskimääräinen kuntavaaliehdokas Suomessa on viisikymppinen, ja puoliintuu 4–6 vuodessa. Tämä tarkoittaa, että yli puolet heistä jatkaa vähintään kaksissa kuntavaaleissa. 

Vihreiden profiili on toinen. Keskimääräinen vihreä kuntavaaliehdokas on nelikymppinen ja puoliintuu kolmessa vuodessa – eli lähtee pois ennen kuin ehtii edes toisiin kuntavaaleihinsa.

Ilmiölle löytyy varmasti useita luonnollisia selityksiä. Nuoret esimerkiksi muuttavat useammin kuin keski-ikäiset, jolloin alkanut kuntapolitiikkaura helposti katkeaa. On suurelta osin makukysymys, pitääkö tätä ylipäätään ongelmana vai ei. On hyvä asia, että vihreissä ihmiset pääsevät vaikuttamaan jo nuorina. Kohtuullinen vaihtuvuus on myös hyvä asia. Ei ole mitenkään toivottavaa, että sama pieni kaaderisto olisi vallankahvassa vuosikymmenestä toiseen.

Sen sijaan kokemuksen katoaminen on asia, jolla annetaan muille puolueille tasoitusta vaaleissa. Jos puolet väestä vaihtuu kolmen vuoden välein, jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä on vaikea ylläpitää. Olen itse ollut vastuuasemissa useissa viimeaikaisissa Varsinais-Suomen vaaleissa ja huomannut sitä kautta tämän vaihtuvuuden varjopuolet. Jos pyörä joudutaan keksimään joka kerran uudelleen, se uuvuttaa kaikkia – ja sitä kautta voi lisätä vaihtuvuutta entisestään.

Uudistuminen on tärkeää, mutta vihreät alkavat olla tilanteessa, jossa kokeneiden toimijoiden uudelleeninnostamiseenkin kannattaisi panostaa.

Datasta syvemmin kiinnostuneet voivat käydä tarkistamassa kirjoittajan alkuperäisen blogin ja Githubin.