Kevään parhaat jutut: Tiedon kunnianpalautus nostaisi päätöksenteon tasoa

Julkaisemme kesällä valikoiman keväällä ilmestyneitä juttuja. Juttu julkaistu alunperin 27.1.2023.

Istuva hallitus on korostanut tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Ajatus on perinteisesti ollut vihreille läheinen. On puhuttu parhaan argumentin päätöksenteosta. Tosielämässä moralismi, puoluekohtaiset intressit ja taloudelliset edut ohittavat tiedon.

Asiantuntemukseen viitataan yhteiskunnallisessa keskustelussa monin tavoin. Ideaalimalli on parhaaseen tietoon perustuva päätöksenteko. Politiikkaan kriittisimmin suhtautuvat puhuvat päätöksenteon jättämisestä asiantuntijoille. Sitten on tiedon avoin väheksyminen, jossa ovat kunnostautuneet esimerkiksi ”kaiken maailman dosenteista” keskustelun käynnistänyt entinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.), sekä viimeksi hänen puoluetoverinsa, kansanedustaja Juha Pylväs, joka löi tieteenharjoittamisen kokonaan lekkeriksi. Perussuomalaisilta tieteenvastaisia kommentteja on kuultu hyvinkin usein.

Tietysti tieteenharjoittajiakin pitää arvioida kriittisesti. Mutta onneksi he tekevät sitä myös itse: vertaisarvioitu tieteellinen tieto on aina, siis aina luotettavampaa kuin kylältä kuultu tai talonpoikaisjärki tai se miten aina ennenkin on ollut.

Moralismi tiedon vihollinen

Parhaan tiedon vastaisten päätösten takana on yleensä joko taloudellisten intressien ajaminen tai moralismi, joskus vain muutosvastarinta.

Rikollisuutta on perinteisesti yritettyä kitkeä rangaistuksilla. Niitäkin kiistatta tarvitaan, mutta rikollisuuden syitä ja siten rikollisuutta rangaistusten koventaminen ei vähennä. Tarjolla päättäjille olisi kyllä tutkimustietoa, mutta se ei mene perille. Viimeksi perussuomalaiset ovat vaatineet kovempia rangaistuksia.

Puheet ennaltaehkäisystä kuitataan sillä, että riittävä rangaistus ehkäisee rikoksia. Todellista ennaltaehkäisyä eli syrjäytymisen ehkäisyä rikollisuuden torjunnassa väheksytään, vaikka kaikille lienee selvää, että tekemätön rikos on kaikille parempi kuin rangaistu rikos.

Huumekeskustelussa tunteet korvaavat aivotoiminnan

Huumeiden aiheuttamia ongelmia – kuolemia, rikollisuutta, pilalle meneviä elämiä – halutaan niitäkin perinteisesti ratkaista koventamalla rangaistuksia. Vanhakantainen moraali lähtee siitä, että huumeongelmaisten tukeminen kannustaa huumeiden käyttöön. Niinpä vieroitushoitoon tai huumeiden käytön aiheuttamien akuuttien ongelmien helpottamista vastustetaan, koska väitetään niiden pikemmin lisäävän huumeiden käyttöä.

Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että nykyinen huumepolitiikka ei toimi. Silti sitä ei haluta muuttaa niin kuin asiantuntijat ehdottavat.

Seksuaalisuus ja koti herättävät tunteita

Seksuaalinen moninaisuus kiistetään ja sitä perustellaan lukemalla valikoidusti kirjaa, joka on tietyn ihmisjoukon päätöksin koottu vanhoista perinneteksteistä. Nämä fariseukset tuntuvat tietävän muiden ihmisten puolesta, mitä he tuntevat, kokevat, mitä he ovat.

Kotihoidon tukeen liittyy tutkimuksissa todettuja ongelmia, jotka liittyvät syrjäytymiseen työelämästä ja osin muutenkin yhteiskunnasta, tasa-arvoiseen asemaan työelämässä sekä työllisyysasteeseen.

Tiedosta huolimatta uudistaminen on vaivalloista erityisesti perinteisinä koettujen perhekäsitysten takia.

On aika yleinen luulo, että kahden sukupolven ydinperhe olisi vallitseva perinteinen muoto, sekä käsitys, jonka mukaan tämä on jotenkin parempi kuin ihmisten omista lähtökohdistaan itse itselleen muodostama perhe.

Toinen tiedonvastainen käsitys on, että oma perhe olisi aina lapselle parempi kasvuympäristö kuin päiväkoti.

Kompastelua koronaan

Istuva hallitus on saanut paljon kiitosta asiantuntijoilta. Mutta pyyhkeitäkin on tullut.

Koronan alkuvaiheessa oli kiire tukea elinkeinoelämää, johon iski suuri ahdinko. Ei mennyt ihan putkeen. Rahaa jaettiin Business Finlandin kautta. Mutta Business Finland jakaa tukea kehitysprojekteihin eikä muuttuneiden olosuhteiden aiheuttamiin ongelmiin, mistä kriisissä olisi kysymys. Kiire on osaselitys. Mutta vain osa. Näytti siltä, että tieto viraston ja toisaalta sitä isännöivän elinkeinoministeriön ja -ministerin välillä ei kulkenut. Muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi tehokkaat pyyhkeet jälkikäteen.

Kulttuuri- ja muu tapahtuma-ala oli pandemian suuri kärsijä. Se jäi aluksi lähinnä mopen osille. Tietoa oli julkisuudessa asti, mutta jostain syystä se ei näyttänyt juuri huolettavan kulttuuri- ja urheiluministeriä.

Inflaatiotukea meni harakoille

Sitten iski kova inflaatio, joka leikkasi ihmisten ostovoimaa. Erityisesti tunnettiin huolta pienituloisista lapsiperheistä. Ratkaisuksi valtiovarainministeri lanseerasi julkisuudessa – ilmeisesti vaivaamatta hallituskumppaneita etukäteispohdinnalla – ylimääräisen lapsilisän. Niin kaunista ajatusta ei juuri kukaan poliitikko uskaltanut vastustaa. Mutta kenellekään ei voinut tulla yllätyksenä, että talousoppineet ihmettelevät, miksi tukea kaikkia niitäkin, jotka eivät muuttuneessa tilanteessa tarvitse mitään tukea.

Tuli myös sähkökriisi. Puolueille tuli hätä miettiä, miten kansalaisia autetaan sen yli. Keksittiin puskista sähkön alv-alennus.

Mutta kuinka ollakaan: alv-alennuksen saivat myös kaikki ne, joilla oli pitkäaikainen määräaikainen kiinteähintainen sähkösopimus ja jotka siten eivät kärsineet ainakaan siinä vaiheessa tai kärsi vieläkään millään tavalla sähkön hinnan noususta. Muutenkin tuen todettiin kulkeutuvan ehkä jopa valtaosin sinne, missä sitä ei oikeastaan tarvita.

Näillä vähemmän hyvin harkituilla hallituksen linjauksilla on yksi keskeinen yhteinen tekijä.

Koronatuet ovat kuuluneet elinkeinoministerin, kesk., toimialaan.

Kulttuuri- ja tapahtuma-alan pitkäaikaista väliinputoamista seurasi katseella kulttuuri-, urheilu- ja tiedeministeri, kesk.

Sähkön alv-alennusta ajoivat elinkeinoministeri, kesk., ja valtiovarainministeri, kesk.

Ylimääräisen lapsilisän lanseerasi valtiovarainministeri, kesk.

Maatalouspolitiikassa tiedon tuoma tuska sivuutetaan

Valtioneuvoston asettama professori Nils Westermarckin johtama komitea totesi 1962, että Suomen peltopinta-alaa voisi vähentää 350 000 hehtaarilla vuoteen 1970 mennessä. Komitea ehdotti, että valtion tuki pellon raivaukselle pääosin lopetetaan.

Siitä huolimatta pääministeri Ahti Karjalainen, kesk., kohta pian sen jälkeen esitti, että uutta peltoa raivataan 600 000 hehtaaria.

Asiantuntijatiedon vastaisesti valtio tuki edelleen taloudellisesti pellonraivausta, ja uudella pellolla sitten valtion tuella tuotettiin ylimääräistä ruokaa, jota vietiin ulkomaille – valtion tuella.

Lisäpellon raivausta perusteltiin maatalousväestön tulotason nostamisella. Ajatus tarpeellisesta rakennemuutoksesta oli esillä jo 1960-luvulla, mutta keskustan kannatuksen kannalta tärkeää oli pitää maaseutuväestö mahdollisimman suurena ja tyytyväisenä.

Tieto maatalouden ympäristövaikutuksista on mennyt perille sen verran, että maatalouden ympäristötukien tarpeesta on saavutettu yksimielisyys. Mutta tukien tehottomuus on tullut tutkimuksissa selväksi. Se tieto ei sitten ole johtanut oikein mihinkään.

Sittemmin maaseudulla rakennemuutos on todella edennyt, ja ympäristövaikutuksiakin on parannettu. Mutta edelleen keskustan kannatuksen tukeminen näkyy keskeisenä kriteerinä päätöksenteossa.

Siinä sivussa sitten osa maatalouden harjoittajista etsii uusia tapoja, ratkaisuja, ilman riittävää tukea.

Talousintressit ohittavat ympäristötiedon

Ympäristöpolitiikka kärsii erityisesti tiedon sivuuttamisesta. Valtaosa puolueista hyväksyy tosiasiat yleisellä tasolla, mutta tietoon perustuvat toimenpiteet kyseenalaistetaan.

Ympäristöpolitiikan asiantuntijat ovat piiskanneet hallitusta yhä vaikuttavampiin toimiin ilmastopolitiikassa ja luontokadon pysäyttämisessä. Hallituksella on kuitenkin täysi työ saavuttaa edes omat tavoitteensa.

Ilmastopolitiikka kärsi kovan kolauksen, kun tutkijat totesivat, että yksi peruskivi, metsien hiilinielu, on pettänyt. Sen merkityksen vähättely alkoi saman tien.

Turvepellot on todettu ympäristöongelmaksi. Silti turpeen polton vähentäminen on ollut äärimäisen vaikeaa, saati turvepeltojen ennallistaminen.

Maankäyttösektori ylipäätään on ilmastopolitiikassa tärkeä tekijä. Asiantuntijat näkevät siinä paljon potentiaalia ympäristöpolitiikassa. Mutta aihe on vaikea. Äänestäjien aiheellinen tai aiheeton pelko estää päätöksiä, joille on selkeät perusteet.

Asiat järjestykseen

Tältä hallitukselta jää moni asiaa kesken. Hiilineutraalisuus ja luontokadon ratkaiseminen on vietävä eteenpäin. Talouden tasapainottaminen vaatii vaikeita ratkaisuja. Koulutuksen kunnianpalautus on uusimpien tietojen mukaan vielä pahasti kesken. Eriarvoisuuskehitys pitää katkaista.

Yksi seuraavan hallituksen suurista tehtävistä on sosiaaliturvauudistus. Siinäkin on tiellä koko joukko puolustettavia etuja, moraalikantoja ja muutosvastarintaa, jotka pitäisi pystyä sivuuttamaan.

Seuraavan hallituksen pitää pystyä muodostamaan tietoon pohjautuva kuva siitä, miten asiat ovat. 

Arvot vaikuttavat sitten siihen, miten asioita hautaan muuttaa. 

Keinot pitää sitten pystyä valitsemaan tiedon perusteella.

Niin helppoa se on.