Vaikka Timo Soinin johtamia perussuomalaisiakin vieroksuttiin, ero nykyiseen puolueeseen on hyvin selvä. Perussuomalaisia (ja liike nytiä) lukuunottamatta kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet toistensa kanssa hallituksessa jossain vaiheessa, aiemmin ääripäinä pidetyt kokoomus ja vasemmistoliittokin kolmeen kertaan takavuosina. Mutta perussuomalaiset ovat tuoneet muutoksen.
Aiemmin ei muita puolueita ole vastustettu yhtä ehdottomasti kuin nyt. Vastustusta on eri puolilla puoluekenttää, mutta selkeimmin se näyttäytyi kevään eduskuntavaaleissa taktisena äänestämisenä.
Jos tämä asetelma jatkuu, tilanne voi kehittyä pysyväksi ongelmaksi keskisuurille puolueille. Niistä kuitenkin keskustalla ja vasemmistoliitolla on omat perinteiset nurkkansa.
Vihreiden tontilla sen sijaan on näennäistä tungosta.
Vihreille tärkeät asiat – ympäristö, tasa-arvo, sivistys – ovat lähes kaikkien muidenkin puolueiden juhlapuheissa. Todellisuus on kutenkin osoittanut, että se, mikä vihreille on ykkösluokan asia, on useimmiten muille arkista kauppatavaraa muiden joukossa. Vihreiden kannalta turhauttavaa on, että juhlapuheiden ja käytännön tekojen ero ei tunnu välittyvän niin että se vaikuttaisi äänestyspäätöksiin tai edes julkiseen keskusteluun. Mielikuva kaikkien puolueiden ympäristömyönteisyydestä istuu todella lujassa.
Jos demarien toistuva lipeäminen ympäristökysymyksissä Sanna Marinin hallituksessa ylipäätään oli noteerattu, se ei estänyt monia vihreitä äänestämästä demareita perussuomalaisten valtaannousun pelossa.
Puolueuskollisuus pohjalukemissa
Vihreiden vähäinen puolueuskollisuus ei ole uusi ilmiö, mutta 2023 vaaleissa vihreät menettivät Åbo Akademin vaalitutkimuksen mukaan 58 prosenttia puoluetta 2019 äänestäneistä. Tutkimuksen otoksessa oli vain 352 vihreitä 2019 äänestänyttä, joten lukua voi pitää vain suuntaa antavana.
Vaalitutkimuksen mukaan vihreillä on eniten rajapintaa demareiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton kanssa. Siirtymät muiden kanssa olivat selvästi vähäisempiä.
Demarit houkuttelivat tutkimuksen mukaan peräti 31 prosenttia vihreitä aiemmin äänestäneistä. Ainakin osa selittyy taktisella äänestämisellä.
Kokoomukselle vihreät menettivät toiseksi eniten, kahdeksan prosenttia äänestäjistään. Äänisiirtymä oli tutkimuksen mukaan vihreistä kokoomukseen moninkertainen päivävastaiseen liikkeeseen verrattuna.
Vasemmistoliiton kanssa siirtymät olivat melko tasaisia.
Vasemmistoliitto viherpesulla
Vihreiden ongelmia lisää vasemmistoliiton käynnissä oleva viherpesu. Perinteinen vasemmistoliiton ja sen edeltäjien, SKP:n, SKDL:n ja taistolaisliikkeen kannattajakunta vähenee väestössä – ja perussuomalaiset ovat siitä jo vieneet oman osansa – ja vasemmistoliitto hakee modernimpaa, urbaanimpaa ja vihreämpää imagoa. Puolueen johtohahmot puhuvat punavihreydestä itsestäänselvänä asiana. Opiskelijavaaleissa puolueen opiskelijapoliitikkoja esiintyy puolueen nimen sijasta punavihreänä listana.
Vasemmistoliiton perinteet heittivät häränpyllyä, kun enemmistö eduskuntaryhmästä äänesti edellisellä kaudella NATO-jäsenyyden puolesta. Vastaan tuolloin äänestäneistä puolueen kuudesta edustajasta enää kaksi istuu nykyisessä eduskunnassa.
Äkkiväärä luokkataisteluretoriikka – anteeksi lennokas ilmaisu – näkyy vielä satunaisesti vasemmistoliiton johdon ulostuloissa, mutta yleisesti puolue houkuttelee yhä enemmän liberaalidemokraattista koulutettua keskiluokkaa. Taustalle tuntuu usein jäävän esimerkiksi vasemmistoliiton vanhaa perua oleva jarrutus yhteiskunnan rakenteiden kehittämisessä, mikä selvästi erottaa vasemmistoliiton ja vihreät. Toinen ero on talousnäkemyksissä. Vaikka taloudellinen realismi ei aina ole vihreiden vahvinta aluetta, siihen verrattuna vasemmistoliiton talouskäsitykset pursuavat monin verroin suurempaa optimismia siinä, mihin resurssit riittävät.
Omistajuus ympäristöpolitiikkaan
Omistajuuden palauttaminen ympäristöpolitiikassa on vihreille nyt suuri haaste. Erot hallitukseen on ainakin helppo osoittaa, mutta ääni täytyy saada kuuluviin. Toinen rintama on sivistyspolitiikassa, jossa kokoomus rikkoo antamansa koulutuslupauksen jo toista kertaa peräkkäin.
Hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisessa vihreät ja uusi puoluejohtaja Sofia Virta ovat jo saaneet äänensä kuuluviin.
Se, että sosiaaliturvan puolustaminen yhdistää vihreitä ja vasemmistoa, toisaalta hillitsee vihreiden vuotoa vasemmistoon, toisaalta lisää tarvetta myös erottua vasemmistosta. Virta sai puheenjohtajakisassa oikeistovihreän maineen. Aika näyttää, onko sille katetta politiikassa, onnistuuko hän estämään uudet vuodot puolueesta, houkuttelemaan takaisin erityisesti demareihin kadonneita äänestäjiä ja pitämään ovet kutsuvasti auki eri suuntiin uusille äänestäjille.
0 kommenttia