COP28 on ohi, nyt hommiin

Kaikkihan onkin jo tekemistä vaille valmista eli ei kun kääritään hihat ja hommiin. YK:n ilmastokokouksen yhteydessä linjattiin globaaleja tavoitteita: uusiutuvan energian tuotanto pitäisi kolminkertaistaa ja energiatehokkuustoimet kaksinkertaistaa vuoteen 2030 mennessä.

Tyytyväisyyttä ja pettymystä on huokunut monelta suunnalta. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto näkee hyvänä vahvan signaalin siitä, että fossiilipolttoaineiden käyttö on tulossa päätökseensä. Vapaaehtoisesta hiilensidonnasta löytyi EK:n mielestä kokonaisvaltainen epäonnistuminen, kun sopua markkinamekanismeista ei saavutettu lainkaan.

Samaan aikaan kuitenkin uutisoidaan Suomen polttoainehintojen alittaneen taas yhden rajan, kun hallituksen halpaa bensaa -politiikka tuo tulosta. Tätä Dubain ja Suomen ristiriitaa eivät hallituksen ministerit ole halunneet korostaa. Eikä EK.

Vihreiden ilmastoasiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen luonnehti COP28-kokouksen päätöskokousta surrealistiseksi kuunneltavaksi. Hehkutuksen rinnalla onkin syytä huomata, ettei sitovia velvoitteita, määrällisiä tavoitteita tai konkreettisia jatkotoimia oikein tekstistä löydy.

EU-mailla on yhteisiä tavoitteita, mutta nekin ovat koetuksella, kun kohonneet energiakustannukset rasittavat kansalaisia ja talous yskii. Rikkaassa Euroopassa kuitenkin aiheutetaan huomattavasti enemmän päästöjä per capita kuin kehittyvissä maissa. Amerikkalaiset ovat sitten vielä omassa sarjassaan. Tarvittaisiin reilu muutos globaalilla tasolla, eikä sitä ole näköpiirissä. Pikkuhiljaa nousevan merenpinnan alle jäävät pikkuvaltiot ovat ymmärrettävästi tästä erityisen huolissaan.

Ilmastokokouksen anti oli mikä oli, mutta vihreä siirtymä etenee, Suomessakin.  Samaan aikaan on lisättävä sopeutumista muuttuvaan ilmastoon – ääri-ilmiöihin, tuhohyönteisiin, kuiviin ja sateisiin kausiin.

Mitä sitten tapahtuu, eri tasoilla? Vapaa-ajan asunnon katolle kiinnitetään aurinkopaneeleja, taloyhtiön hallituksen kokouksessa puhutaan maalämmöstä, naapurin sähköauto motivoi autonvaihtoon, Helsingin kaupunki pohtii fossiiliautojen kieltoa 2030-luvulla, tuuli- ja aurinkovoimaloita rakennettaan eri puolille maata ja maanomistajat saavat ennätyksellisiä vuokratuloja niistä.  

EK:n keräämä lista vihreän siirtymän investoinneista on huikean pitkä (tosin tie suunnitelmista toteutukseen on vielä pitkälti auraamatta). Joukkoruokailussa etsitään maistuvia kasvisruokavaihtoehtoja, jouluksi esitellään vegaanimenyy. Sijoittajat pohtivat kestävän kehityksen mukaisia sijoituskohteita. Jouluostoksilla mietitään aineettomia vaihtoehtoja.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, uutiset kertovat yksilö-, yritys- ja kuntatason hankkeista. Samalla pitää silti myöntää, ettei tämä riitä. Metsistä käytävä keskustelu osoittaa, että tarvitaan lisää yhteisymmärrystä hiilinieluista ja -varastoista.

Tarvitaan jonkinlaista joulun henkeä, kokoontumista yhteisen pöydän ääreen, kaikkien kuuntelemista. Tarvitaan se kansallisen tason reilu muutos, jossa mitään luksusjoululahjoja ei ole tarjolla kenellekään, mutta joku paketti kumminkin jokaiselle, tasapuolisesti.