Miksi Helsingin yliopisto tukee Valion PR-tapahtumaa?

Viikin tutkimustilalla järjestettävää lypsylehmien laitumellelaskua on tänä vuonna tullut seuraamaan 7 000 henkeä. Laidunkauden avajaiset vaikuttavat iloiselta koko perheen tapahtumalta, jossa pääsee antamaan vasikoille nimiä, tekemään käpylehmiä ja suorittamaan lypsydiplomin. Paikalla on myös joukko asiantuntijoita, muun muassa Helsingin yliopiston akatemiatutkija Riikka Puhakka, joka kertoo, miten luontokontaktit vaikuttavat kaupungissa asuvien lasten hyvinvointiin, terveyteen ja luontoyhteyteen. 

“Tämä päivä Viikissä on kuin rahaa laittaisi pankkiin”, Puhakka hehkuttaa ja kertoo, miten eläimet tuottavat lapsille iloa ja lohtua. Yleisön joukossa kiertää hauskasti pukeutuneita lehmädosentteja, joilta saa kysyä mitä tahansa lehmistä. Yleisöä kehotetaan jakamaan kuvia ja videoita sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #valiomaitoa.

Keskustelu eläinten hyvinvoinnista on lisääntynyt viime vuosina, mutta Valion lehmien laitumellelasku -tapahtuma saa kritiikitöntä ilmaista mainontaa monissa tiedotusvälineissä joka kevät. Tänäkin vuonna paikalla ovat kaikkien suurten medioiden edustajat. Todellisuus on kuitenkin se, että lehmien hyvinvointi ei ole Suomessa järin hyvällä tasolla. Suomen navetoista noin 54 prosenttia on edelleen parsinavettoja, joissa lehmä viettää suurimman osan elämästään päästään kiinni kytkettynä. 

Uusia parsinavettoja ei enää lain mukaan saa rakentaa, ja suuntaus on ollut parsinavetoista pihattoihin. Tämä on johtanut laiduntamisen vähenemiseen, sillä pihatoista eläimiä ei tarvitse päästää laitumelle. Pihattoja usein rakennetaan paikkoihin, joissa ei ole edes mahdollista  järjestää ulkoilua. Suomessa on noin 820 000 nautaa (2023), mutta ei ole tarkkaa tietoa, kuinka moni niistä saa laiduntaa, sillä asiasta ei pidetä kirjaa. Aiempina vuosina tehotarkastuksissa on paljastunut, että monista parsinavetoistakaan lehmät eivät pääse laiduntamaan. 

Laiduntaminen on lehmälle lajityypillinen käyttäytymistarve, jonka pitäisi olla kaikkien nautojen oikeus. Se on tärkeä nautojen hyvinvoinnin kannalta: Se parantaa niiden jalkaterveyttä ja piristää mieltä. Jälkimmäisen pystyy Viikin koetilalla aistimaan, kun lehmät kirmaavat  innostuneena pellolle. No, kukapa ei olisi innoissaan, jos olisi viettänyt pitkän talven lukittuna sisätiloihin? 

Lehmien kerrotaan jo alkukeväästä osoittavan käyttäytymisellään, että ne tietävät pian pääsevänsä laitumelle. Viikissä lehmät laiduntavat kahdesta neljään tuntia päivässä.

Eläinten pahoinvoinnin esiintuomisen lisäksi koko maidontuotannon tarpeen voi tänä päivänä kyseenalaistaa. Meillä on jo lukuisia kasvipohjaisia vastaavia tuotteita. Enää ei ole tarvetta tuottaa eläimelle sitä henkistä kärsimystä, jonka se kokee muun muassa  joutuessaan luopumaan jälkeläisestään. Lehmä ei tuota maitoa, koska se on lehmä, vaan koska se on äiti.

Miksi Helsingin yliopisto tukee yrityksen hyvinvointipesua?

Tapahtuma palvelee lähinnä Valion brändäys- ja PR-tarkoituksia — toisin sanoen se on hyvinvointipesua. Yritys käyttää tapahtumaa luodakseen kuvaa eläinten hyvinvoinnista, joka ei vastaa niiden jokapäiväistä todellisuutta. Suomen maataloudessa tuotantoeläinten olosuhteet voivat olla kaukana tästä idyllisestä kuvasta, joka laitumellelasku -tapahtumassa välitetään.

On perusteltua kysyä, miksi Helsingin yliopisto, arvostettu tieteellinen laitos, osallistuu näin voimakkaasti Valion markkinointiin, sillä tieteen tulee aina pyrkiä välittämään oikeaa tietoa todellisuudesta. 

Viikin tutkimustilan johtaja Tapani Jokiniemi perustelee yliopiston mukanaoloa tapahtumassa sillä, että Viikin tutkimustila on yksi Valion maidontuottajista ja osakas. Helsingin yliopisto puolestaan omistaa Viikin tutkimustilan. Valio toimii vastaavien tapahtumien järjestäjänä ympäri Suomea, mutta Viikin tilaisuus saa enemmän mediahuomiota sijaintinsa ansiosta. Jokiniemi kertoo, että hänen tietoonsa ei ole tullut, että Helsingin yliopiston roolia tapahtumassa olisi tähän mennessä tästä näkökulmasta pohdittu.

Vaikka yliopisto esittelee tapahtumassa tutkimusta eläinten hyvinvoinnista, maidon hiilijalanjäljestä ja maatalouden ilmastovaikutuksista, yritysyhteistyö voi heikentää luottamusta yliopiston puolueettomuuteen ja tieteelliseen integriteettiin. Suomessa maa- ja metsätalousalojen yrityksillä on pitkät perinteet tutkimuksen rahoittamisessa, jolloin yrityksillä voi olla omia tavoitteita vaikuttaa tutkimukseen tai vähintään siitä tehtävään viestintään. Tätä täytyy tarkastella entistä kriittisemmin, koska tiedämme jo, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat vakava uhka planeetan elinkelpoisuudelle.

Animalian aktiivit tuovat kriittisempää näkökulmaa 

Hieman kriittisempää ääntä tapahtumassa edustavat Animalian aktiivit, jotka jakavat ohikulkijoille järjestönsä EU-vaaliesitteitä. Haastattelussa Animalian vapaaehtoinen Anna Miettinen kertoo, että heidän tarkoituksensa on kannustaa ihmisiä äänestämään eläinmyönteisiä ehdokkaita EU-vaaleissa ja siten EU-tasolla vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Aktiivien tarkoitus on myös herättää keskustelua eläinten hyvinvoinnista. 

“Moni täällä ajattelee olevansa eläinten ystävä, mutta ei tiedä, mitä eläimille tosiasiassa tapahtuu”, Miettinen harmittelee. 

Toinen Animalian aktiivi, Taija Zellama, kertoo muutaman tapahtumavieraan ihmetelleen, ettei täällä ole enemmän eläinaktivisteja.

Tapahtuma on perinteisesti hyvän mielen tilaisuus, joten Animalian aktiivit eivät Miettisen mukaan halua aiheuttaa läsnäolollaan pahennusta. EU-vaalikärjellä mukanaolo on hyvä veto, sillä EU-tasolla tehdyt päätökset vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia lakeja ja säädöksiä meillä on eläinten hyvinvoinnin suhteen. Euroopan komissio on valmistellut laajaa eläinten hyvinvointiin liittyvää lainsäädäntöpakettia, ja sen kohtalosta päätetään seuraavalla vaalikaudella.

Teksti: Johanna Kohvakka