Valtiovarainministeriö kerää valtaa, mukana tulee myös kritiikkiä

Eero Karisto

Ministeri Kaisa Juuson, ps, tietämättömyys oman hallinnonalansa leikkauksista tai ehkä pikemminkin avoimuus siitä, miten asioita yleensä hoidetaan, kertoi jälleen vallan keskittymisestä valtiovarainministeriöön (VM).

Kun neljä poliitikkoa teki suunnitelmaa talouden tasapainottamiseksi, paikalla oli vakiintuneen käytännön mukaisesti VM. Muilta ministeriöiltä oli pyydetty esityksiä, mutta tosiasialliset päätökset tulivat niille ilmoitusasioina.

Maallikko kuvittelisi, että VM:n tehtävä on huolehtia budjetin kokonaisuudesta. Se, miten rahaa jaetaan ministeriöiden kesken ja niiden sisällä, kuuluu poliitikkojen ja kunkin ministeriön reviiriin.

Tosiasiassa kuitenkin valtiovarainministeriöllä on varsin suuri valta muiden ministeriöiden rahankäytössä.

Valtaa keskittynyt

Budjettivallan lisäksi VM on kerännyt muutakin valtaa eri ministeriöiltä.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kaikki valtionosuusasiat ovat siirtyneet STM:sta VM:n hallinnoitaviksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on onnistunut pitämään puolensa vähän paremmin. Se sai pidettyä itsellään toisen asteen valtionosuuksien hallinnoinnin, mutta kaikki muut valtionsosuusasiat sekin on menettänyt VM:lle.

Aiemmin kunta-asiat sekä alue- ja paikallishallintoa sektoria koskevat tehtävät kuuluivat sisäministeriön toimialaan. Ne siirtyivät valtiovarainministeriöön 2008.

Palo- ja pelastustoimi siirtyi sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueiden hoidettavaksi. VM:n ote hyvinvointialueista on hyvin vahva ja siten sen ote myös pelastustoimesta on vahvistunut.

Sote-uudistus suuri kaappaus

Sote-uudistus oli itse asiassa todella suuri vallansiirto VM:lle. Valtaa siirtyi sekä muilta ministeriöiltä että kunnilta. Aikaisemmin yksittäiset kunnat päättivät melko vapaasti yksin, yhteistyössä ja kuntayhtymissä, paljonko ja miten käyttävät rahaa sote-palveluihin ja pelastustoimeen. Nyt rahankäytöstä päättää käytännössä VM, kun alueille ei ole haluttu antaa verotusoikeutta.

Asiakasmaksuissa alueilla on hiukan pelivaraa, mutta valtiovalta päättää maksujen ala- ja ylärajat. Asiakasmaksujenkin käyttöä VM:n johdolla pyritään ohjaamaan siten, että ylä- ja joskus myös alarajoja nostetaan ja samalla valtion rahoitusosuutta leikataan. Tämä keino oli käytössä jo ennen sote-uudistusta. Silloin se kohdistui kuntiin.

VM:n roolin vahvistuminen on tietysti tapahtunut poliitikkojen päätöksin, ja kehityksellä on selkeää kannatusta varsinkin puoluekentän oikealla laidalla. Esimerkiksi Helsingin sote- ja pelastustoimesta vastaava apulaispormestari Daniel Sazonov, kok., kertoo kannattavansa kehitystä, jossa VM:n rooli sektorin ohjaamisessa vahvistuu. Se päättää, joka maksaa, hän sanoo.

Politiikan retoriikkakin korostaa talouden roolia kaiken politiikan keskipisteenä ja sitä kautta VM:n roolia. Suomen taloudesta annetaan tarkoitushakuisen synkkä kuva muun muassa liioittelemalla uhkaa EU:n sanktioista tai Suomen talouden ongelmia verrokkimaihin verrattuna.

Tutkimustieto päätösten perustana

VM perustelee toimiaan tutkimuskirjallisuudella. Sillä on käytössään kaikki mahdollinen tutkimustieto. Mutta kaikkea tietoa ei ole olemassa.

Mielenterveysongelmat ovat välillä suurin, välillä toiseksi suurin työkyvyttömyyden syy. Niiden hinnaksi kansantaloudelle on arvioitu 11 miljardia euroa.

Mielenterveysongelmien ratkaiseminen tai helpottaminen ei kuitenkaan näy VM:n työllisyystoimien tai talouden parantamisen listoilla. Syyksi sanotaan, että asiasta ei ole tutkimustietoa.

Jostain syystä sitä ei hankitakaan. Ei sitä ole edellisten hallitusten aikana hankittu, ja nyt vielä vähemmän, kun Petteri Orpon hallitus leikkasi käytössään olevaa tutkimusrahoitusta.

Joskus tietoa sovelletaan myös melko vapaasti.

Julkistalouden professori Roope Uusitalo kertoi Suomen Kuvalehdessä, että hallituksen työttömyysturvan lapsikorotusten poistamisen vaikutusta koskeva arvio perustuu Uusitalon ja Jouko Verhon tutkimukseen, jossa selvitettiin vuonna 2003 lakkautetun erorahan tilalle tulleen niin sanotun korotetun ansiopäivärahan vaikutuksia.

”On tietysti melkoinen loikka arvioida nyt tapahtuvien leikkausten vaikutuksia 13 vuotta vanhan tutkimuksen perusteella – joka käsitteli 20 vuotta sitten tapahtunutta muutosta työttömyysturvassa".

Kohderyhmäkin on kovin erilainen. Koulutus- ja erorahasto maksoi aikanaan suunnilleen kuukauden palkan suuruisen erorahan vähintään 20 vuoden työuran jälkeen työttömäksi jääneille.

Työttömyysturvan lapsikorotuksia saaneiden työttömien keskimääräinen työura lienee merkittävästi tätä lyhyempi”, Uusitalo kirjoitti.

Hän kuitenkin huomautti, että vanhaan tutkimukseen perustuva arvio on toki parempi kuin hihasta ravistettu arvio tai ei arviota ollenkaan.

”On silti selvää, että arvioihin liittyy melkoisia epävarmuuksia.”

Hätäisiä johtopäätöksiä

Joskus tiedosta tehdään ihan vääriä johtopäätöksiä.

Osmo Soininvaara kertoo, että hänen toimiessaan peruspalveluministerinä VM julkisti tiedon, että sairaaloiden tuottavuus olisi laskenut lyhyessä ajassa merkittävästi.

”En uskonut ollenkaan. Koska tällaiset laskelmat olivat minun alaani, pyysin laskelmat itselleni." 

”Kävi ilmi, että VM:n käyttämä mittari olisi sairaalapäivän, tai oikeastaan yön hinta. Tuohon aikaan oli otettu käyttöön paljon päiväkirurgiaa. Kehittyneemmillä tavoilla potilaaseen ei tarvinnut tehdä niin isoa reikää, minkä seurauksena hänet voitiin kotiuttaa heti tai ainakin seuraavana päivänä. Ennen sairaalassa maattiin viikko tai kaksi toipumassa. Sairaalayöpymisiä tuli vähemmän, minkä seurauksena VM:n mittari oli punaisella,” Soininvaara kertoo.

”Vähän fiksumpi mittari olisi osoittanut tuottavuuden merkittävää nousua.”

Lienee myös todennäköistä, että joskus tutkimustiedosta voi tehdä ristiriitaisia johtopäätöksiä. Joskus taas tulee moitteita siitä, että kaikkea olemassaolevaa tietoa ei päätöksenteossa käytetä riittävästi, esimerkkinä tutkimustieto edellisen laman leikkausten seurauksista.

Kamreerit vs. visionäärit

VM:ää moititaan joskus kamreerimaisuudesta.

Kamreerimaisuus voidaan määritellä esimerkiksi keskittymiseksi tulojen ja menojen suhteeseen lyhyellä aikavälillä, jolloin tulevaisuuteen vaikuttaminen, menojen ja leikkausten pidemmän aikavälin vaikutukset saavat liian vähän huomiota.

VM on toisaalta se taho, joka viime kädessä vastaa siitä, että valtion kassassa on rahaa. Ja vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä kaikkea voidaan haluttaessa perustella tulevaisuuteen investoimisella.

Suomen keskeisiä ongelmia ovat talouskasvun puuttuminen ja vinoutunut väestön ikärakenne. Niihin ei kriitikoiden mielestä osoiteta tarpeeksi huomiota.

VM:n tätä vaalikautta varten 2022 laatima Valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoro korostaa erityisesti talouden sopeuttamista nopeasti leikkaamalla, mikä tietysti lisäsi kritiikkiä kamreerimaisuudesta. VM:n valmisteleman hallituksen leikkauspolitiikan arvioidaan päinvastoin hidastavan talouskasvua.

Hallitus yrittää edistää kasvua erityisesti pyrkimällä lisäämään työvoiman tarjontaa sekä parantamalla työnantajan asemaa suhteessa työntekijään, joita VM:n puheenvuorossa korostetaan.

Virkamiespuheenvuorossa VM listasi säästötoimia. Säästökohteista ei ollut siinä vaiheessa tehty vaikutusarvioita. Perusteluna VM esitti, että vaikutusarviot tehdään sitten, kun esityksiä viedään päätösvaiheeseen.

Osan esityksistä Orpon hallitus päätti toteuttaa, mutta päätösten vaikutusaviointien puutteellisuutta on arvostellut muun muassa oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Rusinat pullasta

Mielikuvaan VM:n toimista vaikuttaa paljon myös se, että kukin hallitus valitsee VM:n ehdotuksista itselleen mieluisat, jolloin ministeriön linjauksista välittyy puutteellinen kuva.

Ministeriön 2022 virkamiespuheenvuoro sisältää myös muun muassa verojen korottamisen, julkiset panostukset tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin sekä vihreän siirtymän kiirehtimisen.

Orpon hallitus esimerkiksi poimi VM:n näkemyksistä leikkauslistat ja työmarkkinauudistukset, mutta ei näkemyksiä työperäisen maahanmuuton lisäämisestä.

Kun VM:n ylijohtaja Mikko Spolander sanoi Iltalehden haastattelussa, että on vaikea nähdä muuta keinoa Suomen heikon julkisen talouden pelastamiseksi kuin kasvava maahanmuutto, perussuomalaisten ryhmänjohtaja Jani Mäkelä vaati viestipalvelu X:ssä Spolanderilta ”asenteen korjaamista”.

Verotuksen käyttäminen talouden tasapainottamiseen oli myös VM:n listalla, mutta se kelpasi Orpon hallitukselle vasta nyt, ja vieläkin se on hyvin rajallisessa ja pienessä osassa Orpon hallituksen sopeutustoimia.

Tukea ja uutta ajattelua

Nykyinen finanssipolitiikka on saanut runsaasti kritiikkiä Suomessa eri intressitahoilta. Aina välillä saamme lukea myös ulkomaisia arvioita Suomessa harjoitetusta politiikasta. OECD kannustaa Suomea tasapainottamaan, ja säästämiselle tulee eri tahoilta kannustusta – joka ei yleensä ota kantaa säästöjen kohdentamiseen. Mutta uudenlaiseenkin ajatteluun tulee kannustusta. Itävaltalainen ekonomisti Philipp Heimberger varoittaa Helsingin Sanomien haastattelussa Suomea leikkauksista ja negatiivisesta kierteestä, sekä EU:ta liian tiukasta velkasääntelystä, joka hänen mukaansa johtaa sekä talouden että vallan heikkenemiseen. Heimberger muistuttaa, että myös EU:n pitkän linjan keskeinen talouspäättäjä Mario Dragi on itsekriittisesti todennut 2010-luvun tiukan finanssipolitiikan huonoksi.

Suomessa virallinen luottamus tiukkaan finanssipolitiikkaan on edelleen luja.