Hyvinvointia halvalla
On aika ottaa taiteen keinot yhteiskunnan käyttöön niin, että kaikki hyötyvät. Aina se ei edes maksa mitään. Kokouksen voi aloittaa yhteislaululla, ja laulava hoitaja rauhoittaa levottoman potilaan, kirjoittaa Minna Lindgren.
Kulttuuri on halpa keino, kun mietitään vaihtoehtoja hyvinvoinnin lisäämiseen. Halpana se on edullinen, sellainen, joka tuottaa pienellä panoksella suuria tuloksia. Aiemmin tätä vaikutussuhdetta ei tutkittu, mutta tällä vuosituhannella monitieteinen tutkimus on vahvistanut kuvaa taiteen merkityksestä hyvinvoinnin tuottajana.
Suomessa tämä tutkimus on kansainvälistä huipputasoa, ja sen tuloksia on tarjolla ymmärrettävällä suomen kielellä. Onkin tragikoomista, että tutkimusten vaikutus ei näy yhteiskunnan panostuksissa. Melkein päinvastoin, mitä enemmän saadaan tietoa taiteiden merkityksestä, sitä vimmaisemmin kulttuuria yritetään polkea alas. Tätä on Suomen ulkopuolella vaikea käsittää.
Muutama esimerkki tutkimustuloksista. Ensimmäinen liittyy iäkkäiden ihmisten yksinäisyyteen, jonka on todettu heikentävän vanhusten mielialaa ja fyysistä kuntoa. Iäkkäitä, yksin eläviä miehiä tutkittiin kahdessa ryhmässä. Toisessa miehet lukivat päivittäin kaunokirjallisuutta, toisessa katsoivat tv:tä. Kirjoja lukevat olivat onnellisempia ja voivat paremmin. Aivotutkimus paljasti, että kirjaa lukevan ihmisen aivot luulevat hänen olevan sosiaalisesti aktiivinen ja tekemisissä muiden kanssa. Television katselu sen sijaan passivoi sosiaalisesti. Kirjastojen mahdollisuus toimittaa luettavaa iäkkäille kotiin olisi suositeltava asia.
Toisessa tutkimuksessa pyydettiin leikki-ikäisiä lapsia keksimään yhteinen leikki, johon kaikki osallistuvat. Ensimmäiselle ryhmälle tehtävä annettiin lounaan jälkeen, toiselle pidettiin ensin muskaritunti. Suoraan leikkiin ryhtyneet eivät keksineet yhteistä tekemistä ja ajautuivat puuhailemaan pareittain tai yksin. Muskarin jälkeen leikkiin ryhtyneille yhteinen leikki löytyi heti. Lapset näkivät vaivaa, että kaikki pääsivät mukaan, olivat empaattisia ja positiivisia. Muskariopettajat olisivat kaivattu lisä varhaiskasvatuksen henkilöpulaan.
Yhdessä laulaminen ei ole kallista. Norjassa kehitetty ”Kaikki laulaa” -hanke on pienellä valtion panoksella toteutettu koko kansan projekti, jossa kannustetaan ihmisiä päiväkodeista palvelutaloihin, työpaikkoja unohtamatta, laulamaan yhdessä. Kyse on yhteislaulusta, ei moniäänisestä, harjoittelua vaativasta kuorolaulusta. Yhdessä laulaminen on tutkimuksissa todettu kutakuinkin terveellisimmäksi asiaksi, mitä joukko ihmisiä voi yhdessä tehdä. Ja laulaahan voi missä ja milloin tahansa, kunhan se sallitaan ja siihen kannustetaan.
Yhteiskunnan tulisi kohdentaa taidetta erityistä tukea tarvitseville. Menestynein konsepti on Suomessa Tempo-orkesterina tunnettu, 50 vuotta sitten Venezuelassa alkanut Il Sistema. Siinä annetaan alakoulussa lapsille soittimet ja aletaan soittaa hauskoja kappaleita yhdessä. Lyhyet yksityistunnit keskittyvät siihen, että lapsi oppii oman osuutensa orkesterissa. Yhden lukuvuoden kustannukset yhdelle luokalle soittimineen ovat 50 000 euroa, ja tulokset ovat olleet rahan arvoisia. Tempo-toiminta ehkäisee segregaatiota, edistää maahanmuuttajataustaisten kotoutumista ja auttaa oppimisvaikeuksista kärsiviä pysymään opetuksessa mukana. Keinot ovat olemassa, tarvitaan vain toteutus.
Minna Lindgren
Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu
