Kirkkovuoden kierrossa aletaan lähestyä joulusesonkia, joka edelleen kokoaa suomalaisia kirkkoon perinteisiin kauneimpien joululaulujen tilaisuuksiin. Kirkkoa koettelee kuitenkin vakaasti etenevä jäsenkato, enää 65 prosenttia väestöstä kuuluu kirkkoon ja heistäkin valtaosa astuu vain aniharvoin kirkon ovista sisään tai osallistuu muuten kirkon toimintaan.
Jäsenmäärän pieneneminen jäytää paitsi kirkon taloutta myös rohkeutta. Vielä 1990-luvun lamassa kirkko otti rohkeasti kantaa huono-osaisten puolesta, mutta sen jälkeen toimintaa on leimannut varovaisuus.
Naispappeuden vastustajat ovat saaneet monen mielestä jatkaa toimintaansa liian pitkään, ja tämä on noussut jälleen puheeksi Inkerin kirkon pappisvihkimysten myötä. Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien vihkimiseen jakaa myös kirkon väkeä.
Sitä mukaa kun kirkko menettää otettaan etenkin nuorista, kapenee myös kirkon sisäisen liberaalisiiven toimintakenttä. Kirkon sisällä toimivat herätysliikkeet puolestaan koettelevat rajoja moneen suuntaan.
Tuorein kohu kirkon sanomisiin liittyy Haagan seurakunnan sometekstiin, jossa Raamattua siteerataan ja todetaan, että on jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta.
Tästä tekstistä on tullut lunta tupaan ja somessa on kauhisteltu sitä, miten ”kaikkien puolueiden kirkko” voi arvostella hallituspolitiikkaa.
Kirkon arvojen pohjalla on Raamattu ja se on monella tavalla rajua kamaa. Jotkut kohdat ovat aikansa eläneitä ja moniselitteisiä, mutta sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa asetutaan oikeudenmukaisuuden puolelle sortoa vastaan. Raamatussa mainittu Jeesuskin oli aikansa elokapinallinen, joka hyväksyi seuraansa väheksyttyjä ihmisiä, jopa naisia, puolusti sorrettuja ja hajotti temppelin markkinahumun.
Myös arkkipiispa Tapio Luoma asettuu tuoreessa kirjoituksessaan tukemaan seurakuntien ja kirkon asiantuntijoiden huolta vähäosaisista. Asunnottomat, ylivelkaantuneet, päihdeongelmaiset ja ylipäätään kaikki hätää kärsivät ovat kirkon erityisessä suojeluksessa. Kaikilla on ihmisarvo, joka ei riipu kyvystä tuottaa lisäarvoa taloudelle. Näin arkkipiispa.
Arkkipiispan puheenvuoro on tervetullut lisä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Demokratiassa keskusteluun kuuluu se, että voidaan olla eri mieltä ja puolustaa omia etuja, mutta suurinta hätää kärsivillä harvoin on samanlaisia mahdollisuuksia osallistua keskusteluun ja politiikan tekoon kuin hyväosaisilla.
Hyväosaisten tehtävä on tukea huono-osaisia eikä päinvastoin. Hyväosaisten tehtävä on toimia, kuten kirkkokäsikirjan yhteisessä esirukouksessa kehotetaan: ”Anna päättäjille vastuuntuntoa, niin että he edistävät oikeudenmukaisuutta. Ohjaa heitä toimimaan erityisesti niiden parhaaksi, jotka ovat heikoimmassa asemassa.”
Tämä on hyvä ohjenuora kaikille hallituksille ja puolueille, kunkin päättäjän uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.
Oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen pyrkiminen edellyttää tulkintaa tosiasiain laadusta. Hämärästi muistan Kuopion piispan Wille Riekkisen käyneen 1990-luvulla pankkiherrojen kimppuun mutta vastustiko hän pankkeja, rahataloutta vai ahneutta, jäi ehkä epäselväksi, oli kuitenkin “hyvällä asialla”.
Itse kadun lähettämätöntä mielipidekirjoitusta 1990-luvun puolivälistä, missä olisin ehdottanut takuuvelallisten armahtamista ylisuurista viivästyskoroista. Kirjoituksessa olisi yhdistynyt armo ja rationaalisuus, onhan korkean koron periminen maksukyvyttömältä järjetöntä, semminkin kun korkean koron alkuperäinen tarkoitus oli kiirehtiä täsmällistä maksamista. Häpeän vieläkin, että jonkun tekstin argumentin hionta esti mielipiteen lähettämisen.
Silloin Keskuskauppapakamarin edustaja tähdensi velkojen maksamisen velvollisuutta. Kirkon diakoniatyössä varmaan tunnettiin velallisten hätä. Tällaisessa tilanteessa voi ajatella kirkon velvollisuuden olevan toimia julkisuudessakin hädänalaisten hyväksi.
Sen sijaan sosiaaliturvan yleisen rakenteen arviointi kuuluu politiikan piiriin. Vai tulisiko kirkon ottaa kantaa esimerkiksi provosoimaani vertailuun ministerin raskauspalkan ja opiskelijaäidin kelan päivärahan välillä? Maksetaanhan raskauspalkka piispallekin.