Meri-Rastila, fiksu kompromissi

Helsingissä on tehty erinomainen kompromissi tiiviin yhdyskuntarakenteen ja luontoarvojen välillä. Meri-Rastilan kiistelty rantametsä säästetään ja sinne kaavaillut asunnot sijoitetaan olemassa olevan asutuksen lomaan asuinaluetta tiivistämällä.
Kaikille avoimet rannat ovat tärkeä osa hyvää kaupunkisuunnittelua. Kuva: Jaakko Kemppainen / Unsplash

Tiivis kaupunkirakenne säästää maata ja vähentää liikennettä mutta sen alle jää paljon asukkaiden rakastamaa vihreätä. Saman ihmismäärän alle jää maata kuitenkin sitä vähemmän, mitä tiiviimmin he asuvat. Tämä on jatkuva dilemma kasvavien kaupunkien vihreille.

Jos vaihtoehtona on tiivis asuinalue Helsingissä tai saman asukasmäärän asuminen kehyskunnissa, jälkimmäisessä jää asumisen ja liikenteen alle kymmenkertainen määrä maata.

Jos luonto saisi päättää, se asuttaisi kaikki suomalaiset Hongkongin tiheydellä Helsingin niemelle niin, että koko muu maa jäisi valkoselkätikkojen ja liito-oravien elää ja riemuita. Kaupunkiluontoa tarvitsee Ihminen.

Hyvä kaupunki on tiivis, mutta harva. Se mitä rakennetaan, kannattaa rakentaa tiiviisti, mutta väliin pitää jättää kunnon viheralueita.

Tiivis kaupunginosa toimii paremmin kuin väljä. Kauppaan, kouluun ja päiväkotiin pääsee kävellen ja joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä.

Aikuisille kunnon metsä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on parempi kuin monta pientä tilkkua siinä välissä. Lapsi kaipaa lähivirkistysaluetta.

Paras lähivirkistysalue on korttelipiha. Erityisen hyvä on umpikorttelin piha, koska sinne voi jättää pienen lapsen leikkimään ilman valvontaa. Lähiörakentamisessa umpikortteleita vierastetaan, jolloin talojen välinen alue on ei kenenkään maata, ei yksityistä mutta ei julkistakaan.

Umpikorttelit kiellettiin aikanaan terveyssyistä. Talon öljykattilasta ja roskanpolttouunista tupruava savu jäi ansaan umpikorttelin pihalle. Lapset kärsivät riisitaudista auringon valon puutteen vuoksi.

Öljykattiloita ja roskanpolttouuneja ei enää ole, ja ihosyövän riski on ohittanut riisitaudin terveysongelmana, mutta umpikortteleita vieroksutaan, koska arkkitehtejä on opetettu vieroksumaan niitä.

Tiiviissä kaupunkirakenteessa autopaikat ovat maan alla. Muuten korttelipihasta tulee parkkipaikka. Maanalaiset autopaikat ovat kalliita, mutta silti halvin vaihtoehto. Maanpäälliset parkkikentät syrjäyttävät asuintaloja. Menetetyn rakennusoikeuden arvo ylittää maanalaisen pysäköinnin hinnan.

Pysäköinnin laittaminen maan alle tekee mahdolliseksi kaksinkertaisen asukastiheyden.

Meri-Rastila kaavoitettiin aikanaan rikollisen väljästi. Kaavoittajan piti tietää, että sinne tulee kohta metro.

Myöhemmin metroaseman lähelle haluttiin lisää asutusta. Päättäjät iskivät silmänsä Meri-Rastilan rantametsään, johon suunniteltiin asuntoja 2000 asukkaalle.

Rantametsä oli paikallisille tärkeä viheralue, jonka asukkaat ja vihreät halusivat säästää rakentamiselta. Tämän kiistan vihreät hävisivät aikanaan katkerasti. Vihreitä syytettiin siitä, että olemme estämässä rakentamista kävelymatkan päässä metroasemasta. Myönnettäköön, että kritiikki myös osui.

Sitten paikalliset asukkaat ehdottivat, että tiivistetään Meri-Rastilan asuntokortteleita sen sijaan ja säästetään rantametsä. Näin lopulta tehtiin. Samassa kokouksessa, jossa kaupunkiympäristölautakunta päätti omalta osaltaan Meri-Rastilan tiivistyskaavasta, se linjasi yksimielisesti, että Meri-Rastilan rantametsä säästetään.

Vähän taisivat myös lähestyvät kunnallisvaalit vaikuttaa asiaan.

Hieno tulos! Kaikki voittivat. Uusia asukkaita tulee Meri-Rastilaan 2400 kun niitä olisi tullut Rantametsään 2000. Asuinkortteleista tulee toimivampia ja uusien asukkaiden myötä palvelut paranevat.

Lisää tallaista!

Lisää aiheesta.

Osmo Soininvaara

5.2.2021 11:57

0 kommenttia

Lähetä kommentti