Serbian valtion ja kuntien yritykset ovat kaupan - löytyykö kumppani idästä, lännestä vai arabimaista?

Serbia tasapainoilee Venäjän ja EU:n välillä. Kuva: Pirkka Junes

Pirkka Junes

Kaupattavana on hyvin laaja valikoima tuotteita kunnallisista vesilaitoksista valtion omistamiin lomahotelleihin. Ostajiksi toivotaan ulkomaisia sijoittajia. Venäläiset omistajat ovat jo ottaneet pankkisektoria ja energiateollisuutta määrätietoisesti haltuunsa. Esimerkiksi Venäjän valtion omistaman Sberbankin konttoreita ja pankkiautomaattteja näkyy heti Belgradin kansainvälisen Nikola Teslan lentokentän aulasta lähtien eri puolilla Serbiaa. Energiatoimialalla Venäjän lisäksi Serbiassa operoi muun muassa Arabiemiirikunnat. Suomalaista rahaa Serbian energiasektorilla on mukana esimerkiksi suuressa vihreämpää vaihtoehtoa edustavassa tuulipuistohankkeessa. Tämä tuulipuisto on yhteishanke Arabiemiirikuntiin sijoittuvan yrityksen kanssa.

Serbia ei ole EU:n jäsen ja suhde Yhdysvaltoihin on lähihistoriasta johtuen edelleen hankala, samoin suhde entisen Jugoslavian muihin tasavaltoihin kipuilee.

Kansainvälinen yhteisö ja naapurimaat eivät ole unohtaneet muun muassa vuoden 1993 kansanmurhaa Bosnian Srebrenicassa. Jugoslavian liittotasavallan viimeinen presidentti oli kansallismielinen serbi Slobodan Milocevic, joka tuomittiin Haagin sotarikostuomioistuimessa Jugoslavian hajoamissotien aikaisista sotarikoksista. Milocevic kuoli vankeudessa Haagissa 2006. Kaksi entisen Jugoslavian osaa, lähinaapurit Slovenia ja Kroatia ovat nykyään Euroopan Unionin jäseniä. Muut eli Bosnia-Hertsegovina sekä Pohjois-Makedonia, Montenegro ja Kosovo ovat eri vaiheissa EU-jäsenyyden hakuprosessissa. Serbia otti aikanaan kaikki entisen Jugoslavian maiden velat taakakseen toivoen suuren yhtenäisen Jugoslavian paluuta. Nyt sekin on aloittanut EU-jäsenyysprosessin, mutta matkalla on vielä monta mutkaa ennen täysivaltaista EU-jäsenyyttä.

Pienin mutkista ei ole Venäjän suhtautuminen tärkeään liittolaiseensa ja kauppakumppaniinsa. Serbia on etnisesti ja kulttuurisesti slaavilainen Venäjän veljesvaltio. Ortodoksinen uskonto nivoo nämä kansat tiiviisti yhteen.

Serbian ja Kosovon suhde on myös tulenarka ja Venäjän tukee liittolaistaan Kosovon kysymyksessä. Kiista Kosovon itsenäistymisestä johti Naton pommituksiin 1999.  Kumpikaan maa ei ole tunnustanut itsenäistä Kosovoa. Vastavuoroisesti Serbia on tukenut Venäjää Krimin kysymyksessä, joten paljon puhuu sen puolesta, etteivät nämä veljesvaltiot ole heti eroamassa eri teille. Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluneen Krimin 2014. Kauniin maan kahdet kasvot Serbiassa on kaunista maaseutua ja vuoristomaisemaa upeine viinitiloineen ja pienpanimoineen unohtamatta tasokkaita kylpylöitä. Pääkaupungin Belgradin keskuskadut ovat täynnä muotiputiikkeja sekä viehättäviä kahviloita ja ravintoloita asiakkainaan paikallisia tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Uusia vaativaan makuun suunnattuja hotelleja sekä liikekeskittymiä nousee nopeasti parhaille paikoille. Ensi näkemältä ei arvaisi maan kärsivän kroonisesta talouskriisistä.

Käynti esikaupunkialueeilla osoittaa karumman todellisuuden. Asunnot ovat pieniä ja niissä asuu usein kolme sukupolvea. Eläkeläiset tekevät töitä pitkälle vanhuuteen asti.

Serbiassa historia ja tarinat ovat aina läsnä. Tylsä liikeneuvottelu on tuntematon käsite. Aina on aikaa naurulle ja leppoisalle tarinoinnille omilta kotikyliltä. Jokainen vastaantulija on kuin pieni historian tietokirja. Serbialaisille on uskomaton kyky kertoa tarinoita kiinnostavasti, polveilevasti ja pitkästikin, mutta aina paljon tietoa sisältäen. Serbiassa ihmisten suoruus, vieraanvaraisuus ja ilo on aivan omalla tasollaan. Usein sanotaankin, että italialaiset ovat seinäruusuja serbialaisiin verrattuna. Ystäväni mukaan hetkessä eläminen on vahvaa, koska on totuttu kaiken muuttumiseen yhdessä yössä jatkuvien konfliktien varjossa. [caption id="attachment_8865" align="alignleft" width="300"]

Suomen suurlähetystö Belgradissa. Kuva: Pirkka Junes[/caption] Suomi tunnetaan Serbiassa huomattavasti paremmin kuin Serbia Suomessa. Taksikuskit tokaisevat usein iloisesti 'Finska' eli 'suomalainen', ja turistilisät poistuvat taksamittarista. Serbiassa Suomen historia tunnetaan suurena sankaritarinana ja nykyinen Suomi nähdään Sveitsin kaltaisena vauraana lintukotona. Serbialaisten suhde toisiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin on lievästi sanottuna monimutkainen. Oikeastaan koko Serbia on monimutkainen. Jugoslavian pitkäaikainen johtaja Josip Broz Tito oli taustaltaan kroaatti ja sloveeni. Mutta Jugoslavian johtajana hän ohjasi liittovaltiota Serbian tasavallan ja Jugoslavian pääkaupungista Belgradista Beli Dvorin palatsista. Nykyään palatsia isännöi Serbian kruununtavoittelija Prinssi Alexander, jolle palatsi palautettiin 2000-luvulla Jugoslavian maanpakoon aikoinaan ajetun kuninkaan jälkeläisenä. Prinssi Alexander on hyvin verkottunut ja paljon julkisuudessa näkynyt sympaattinen hahmo. Hänestä toivottiin jonkinlaista markkinakasvoa houkuttelemaan sijoittajia, mutta prinssi ei näytä oikein viihtyvän isiensä maassa, entiseen loistoonsa restauroidussa valkoisessa palatsissa, Beli Dvorissa. Se, että Serbia on tasavalta ja valtion vähistä varoista on käytetty paljon rahaa kuninkaallisen loiston varjelemiseen, kertoo paljon serbialaisten monitasoisesta ja mutkikkaasta suhtautumisesta asioihin. Samalla tavalla kuin se, että ensimmäiset vuodet koulua käydään kyrillisillä kirjaimilla ja loppu oppivelvollisuus käydään latinalaisilla aakkosilla. Länteen, itään vai kolmannelle tielle? Serbian julkinen talous on koko 1990-luvun kestäneiden Jugoslavian hajoamissotien, NATO:n pommitusten ja näistä seuranneiden taloudellisten pakotteiden jäljiltä vähintäänkin heikossa tilanteessa. Yleinen maailmantilanne ja maan iso velkataakka eivät ole ainakaan auttaneet taloudellista nousua. Tätä taustaa vasten valtiollisen ja muun julkisen sektorin omaisuuden myynti on melko luonteva toimenpide. Moni nyt päättävässä asemassa oleva EU-kansalainen mieltää maan kuitenkin edelleen herkästi epävakaaksi sijoituskohteeksi osin 1990-luvun synkkien uutisten vuoksi. [caption id="attachment_8860" align="alignleft" width="225"]

Kuva: Pirkka Junes[/caption] Serbian talousjärjestelmä on yleiseurooppalaisesta näkökulmasta monimutkainen. Titon johdolla kehitettiin monilta osilta onnistunutkin sekajärjestelmä sosialismia ja markkinataloutta. Nyt nämä sekajärjestelmän tuotokset ovat myynnissä. eikä myyntityö ole varmasti helppoa. Mutta mihin suuntaan Serbia haluaa ja minne se päätyy? Nyt voi olla mahdollisuus investoida mahdollisen tulevan EU-maan laitoksiin tai Venäjän vahvaan liittolaiseen. Sekin tilanne voi olla edessä, että Venäjä salonkikelpoistuu ja nousee merkittäväksi talousmahdiksi. Niin sanottu kolmas tie on lähteä rakentamaan entistäkin vahvempaa yhteistyötä Lähi-itään. Hajoamissotien jälkeen ja konfliktien aikana paljon nuoria muutti ympäri maailmaa. Lähi-itään jo Titon aikana rakennetut tiiviit suhteet takaavat töitä serbialaisille esimerkiksi Arabiemiirikunnissa. Ruotsissa, Kanadassa ja Australiassa asuu ja työskentelee paljon serbejä. Saksankielisiin maihin it-osaajia houkutellaan töihin paikalliseen palkkatason nähden isolla rahalla. Näin ollen Euroopan Unioniin ja angloamerikkalaisiin maihin voisi olla luontevaa suunnata. Aika ja varmasti sattumakin näyttää minne Serbia suuntaa.