Onko kannabisaloitteellisuus nykypäivän oikeistolaisuutta?

Vihreiden puoluekokouksen hyväksymä aloite kannabiksen laillistamisesta on paljastanut politiikan liittoutumia ja jakolinjoja, jotka ovat vanhemmille sukupolville selkeästi vähän vieraita. Suhtautumisvaikeuksia on liittynyt myös siihen, että Atte Harjanne valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi. On puhuttu Vihreiden oikeistolaistumisesta.

Mitä ”oikeistolaisuus” sitten tässä yhteydessä tarkoittaa?

Kuvaavaa on, että Vihreiden kannabispäätös on aiheuttanut pienimuotoisen paniikin sekä Kokoomusnuorissa että Perussuomalaisessa nuorisossa. Kummankin järjestön johtoa on kiertänyt somessa antamassa tukea Vihreiden linjalle.

Laillistamisen kannattajaksi on ilmoittautunut esimerkiksi PS-nuorison varapuheenjohtaja Ville Muilu, joka luonnehtii itseään sanoilla ”ateisti, klassinen liberaali, rationaali”.

Nuorisolaisiän jo ylittänyt, mutta ainakin osittain samojen aatteiden nimeen vannova Kokoomuksen persusiiven Tere Sammallahti – entinen piraatti – on tehnyt samoin. Kuten myös puolueen liberaalisiipeen kuuluva Kokoomusnuorten puheenjohtaja Matias Pajula.

Harjanteen valinta Vihreiden varapuheenjohtajaksi on lisännyt paniikkikertoimia.

Mutta eihän Atte Harjanne nyt mikään turbo-oikeistolainen ole, eikä kannabiksen laillistaminen perinteisesti oikeistolainen tavoite!

Kannabiksen laillistaminen on kuitenkin teema, joka kiinnostaa erityisesti nuoria miehiä. Sama koskee vaikkapa Harjanteen esille nostamaa pienydinvoimaa, sekä hänen muuten ehkä lähinnä keskustaliberaaliksi luonnehdittavaa linjaansa. Nuoret miehet ovat viime vuosina olleet enemmän kallellaan Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kuin Vihreiden suuntaan.

Sosiaalisessa mediassa pyörii nyt anekdotaalisesti monia – arvatenkin erityisesti nuoria miehiä – kertomassa laittavansa Vihreiden jäsenhakemuksen sisään. Tuskin tämä mikään suuri käänne yksittäisenä tapahtumana on, mutta ehkä yksi osa sitä Vihreiden moniäänisyyden lisäämistä, josta on puhuttu. Mikään miesasia tämä aloite ei sinänsä ole Vihreissä ollut, vaan siinä on ollut mukana monia, erityisesti nuoremman polven naisvaikuttajia.

Vanha kaarti ei ole oikein tätä menoa ymmärtänyt. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on höpötellyt aloitteesta tavalla, joka puolueen ”klassisia liberaaleja rationaaleja” tuskin lämmittää.

Vihreistä kansanedustaja Satu Hassi on harmitellut aloitteen läpimenoa, ja puolueen sisäiset keskusteluryhmät ovat täynnä aloitetta vastustavia keskustelunavauksia.

Pelkkä sukupolvikysymys tämä ei toki ole: noloja kommentteja laillistamista vastaan on lauottu Kokoomusnuortenkin piiristä, ja toisaalta Vihreiden vanhasta kaartista Osmo Soininvaara on puolustanut laillistamista.

Selkeästi kuitenkin kannabiksen laillistamiskysymys paljastaa jotain siitä, mihin poliittinen ajattelu on Suomessa menossa millenniaalien, ja jatkossa Z-sukupolven valtaannousun myötä, ja millaisia poliittisia liittoumia jatkossa voi muodostua.

Joillekin hieman vanhemman sukupolven edustajille tämä näyttää tulleen yllätyksenä, johon ei ole oikein osattu varautua, eikä heti äkkiseltään orientoitua rakentavasti.