YK:n ympäristöohjelman UNEP:n mukaan nykyiset toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi eivät riitä alkuunkaan pysäyttämään lämpenemistä 1,5 asteeseen, mitä Pariisin ilmastosopimuksessa luvattiin tavoitella. Tarvittaisiin peräti seitsemän kertaa tehokkaampia toimia.
Nykypolitiikalla maapallo lämpenee UNEP:n mukaan 2,7 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Lähes kolmen asteen lämpeneminen tuottaa katastrofaalisia seurauksia maataloudella ja asumisolosuhteille. Silti UNEP:n laskelmat ovat optimistisia. Muut ovat laskeneet nykymenon johtavan jopa neljän asteen lämpenemiseen.
Ilmastolupaukset ovat suuria ja mahtipontisia, mutta päätetyt toimet vaatimattomia. Niin on Suomessakin. Hallitus lupaa hiilineutraalisuutta vuoteen 2035 mennessä, mutta ei ole halunnut päättää juuri mistään vaikuttavasta vaan on keskittynyt siihen, mitä päästöjä ainakaan ei tarvitse vähentää.
Keski-Euroopan maissa energian hinnan nousu on johtanut sosiaalisiin ongelmiin. Se johtuu vain osittain päästöoikeuksien hinnan voimakkaasta noususta. Ranskassa suunnitellaan keltaliivien pelossa bensan hinnannoususta korvausta pienituloisille, joiden on pakko käyttää autoa. Tästä taitaa tulla toivoton hallinnollinen urakka. Kun 1970-luvun energiakriisin aikaan Ruotsi pani bensiinin kortille, hakemuksesta sai lisäkiintiön välttämättömiin ajoihin. Välttämättömiä ajoja oli niin paljon, että säännöstelykortteja jaettiin lopulta nelinkertainen määrä suhteessa aiempien vuosien kulutukseen.
Pääroolissa on polttoaineiden hintojen nousu ja ennen kaikkea lämmityksessä käytettävän maakaasun hinnannousu.
Suurin hätä on syntynyt maakaasun hinnan viisinkertaistumisesta. Maakaasua käytetään suoraan talojen lämmittämiseen. Energiaköyhyys voi johtaa palelemiseen talven koittaessa.
Energiaköyhyyttä tulee torjua, mutta kaavamaisesti ilman työlästä tapauskohtaista harkintaa eikä korvaus tietenkään saa palkita päästöjen tuottamisesta. Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella selvitettiin rekistereitä yhdistämällä, miten voitaisiin kompensoida liikenteen päästökaupan tuottamat kohtuuttomuudet. Ei olisi ollut vaikeata. Maaseudulla asuvaa paljon autoa tarvitsemaa köyhää rekistereistä ei oikein löytynyt, maalla asuvia paljon ajavia hyvätuloisia sitäkin enemmän.
Venäjä käyttää maakaasua avoimesti EU:n painostamiseen pitkäaikaisiin toimitussopimuksiin – siis siihen, ettei ilmastopolitiikan nimissä vähennetä fossiilisen energian käyttöä. Tähän asti maa on ollut tarkkana siitä, ettei sitä voi syyttää kaasun käyttämisestä aseena. Luottamuksen voi menettää vain kerran.
Maakaasun kysyntä nousee kaikkialla maailmassa, koska se on puolet kivihiiltä puhtaampaa ja koska se sopii erinomaisesti paikkaamaan aurinko- ja tuulisähkön tuotannon säästä johtuvaa vaihteluja.
Polttoaineiden hintojen nousu luo paineita alentaa päästöoikeuksien hintaa, vaikka se tietysti nostaisi kysynnän kautta polttoaineiden hintoja entisestään. Tähän ei pidä sortua.
Koska rikkaat maat tuottavat ilmastopäästöjä asukasta kohden moninkertaisesti verrattuna Intian kaltaisiin köyhiin maihin Afrikan maista puhumattakaan, vastuu päästöjen vähentämisestä on rikkailla mailla. Siksi EU:n päästövähennyksistä ei pidä tinkiä.
Silti maapallon kohtalo ratkaistaan köyhissä maissa.
Emme voi sanoa heille, että teidän on pysyttävä köyhinä, koska me rikastuimme ensin eikä maapallo kestä lisää rikkaita maita.
Intia esimerkiksi tuottaa sähkönsä melkein kokonaan kivihiilellä. Maa on lopultakin päässyt globalisaation imussa kiinni elintason noususta, eikä se siitä tule luopumaan. Emme voi sanoa heille, että teidän on pysyttävä köyhinä, koska me rikastuimme ensin eikä maapallo kestä lisää rikkaita maita.
Aurinkoenergia on Intiassa kivihiiltä halvempi tapa tuottaa sähköä, mutta sähköä tarvitaan myös öisin ja pilvisinä päivinä.
Päästöt putoaisivat murto-osaan vaan eivät nollaan, jos kivihiili korvattaisiin aurinkovoimalla ja sitä tukevilla maakaasuvoimaloilla. Parasta olisi kuitenkin, jos sähköä opittaisiin varastomaan kohtuukustannuksin. Akkuteknologia halpenee koko ajan, mutta suuren luokan sähkövarastoihin on vielä matkaa. Sähkön varastointi vetynä on valmis ja skaalautuva teknologia, mutta kallis.
Kalliisiin investointeihin on varaa vain rikkaissa maissa, mutta ne hyödyttäisivät ilmastoa olennaisesti enemmän köyhissä maissa.
Korot ovat nyt matalalla globaalin elvytyksen vuoksi. Tätä halpaa rahaa pitäisi jotenkin ohjata ilmastoinvestointeihin köyhissä maissa.
EU:n päästökauppajärjestelmään tuotiin aikanaan joustavat mekanismit, joiden avulla sai hankituksi päästöoikeuksia toteuttamalla päästöjä vähentäviä toimia köyhissä maissa. Järjestelmä vuosi kuin seula ja johti päästöoikeuksien hinnan painumiseen lähellä nollaa Euroopassa.
Joustavat mekanismit voisi ottaa käyttöön uudestaan, paremmin valvottuina ja kohdennettuina. Jotta ne eivät romuttaisi päästötavoitteita EU:ssa, liikkeelle laskettavia päästöoikeuksia pitäisi vastaavasti vähentää roimasti.
Vapaamatkustajat pitäisi saada maksamaan.
Erityisesti perussuomalaiset ovat sanoneet, että Suomen päästöjen merkitys ilmastonmuutokselle on niin vähäinen, ettei täällä kannata tehdä asialle mitään. Ihan tavallinen Virtanen voi yhtä perustellusti sanoa, että hyvinvointivaltion rahoitus ei riipu käytännössä lainkaan siitä, maksaako hän veroa. Virtanen ei tällä perusteella kuitenkaan saa verojaan anteeksi. Valtiolla on keinonsa pakottaa kaikki maksamaan veronsa. Lopulta kaikki hyötyvät tästä verrattuna siihen, etteivät muutkaan maksaisi veroja.
Maailmanyhteisöllä ei ole keinoja pakottaa vapaamatkustajia mukaan ilmastotalkoisiin. Ei ole, ellei se sellaisia ota käyttöön. Erilaisiin roistovaltioihin on jo nyt kohdistettu sanktioita. Voiko suurempaa roistoa ollakaan kuin se, joka on valmis vaarantamaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden holtittomalla ilmastopolitiikalla?
Hiilitullit pitäisi ottaa käyttöön pikaisesti, mutta ne koskevat vain näiden maiden vientituotteita. Maan rajaaminen kansainvälisen kaupan ulkopuolelle on keino, joka tepsii varmasti.
Australia olisi hyvä ehdokas ensimmäiseksi maaksi tällaisten sanktioiden kohteeksi. Muitakin on, valitettavan paljon.
0 kommenttia