Kannatus ei tule käskemällä eikä vaikenemalla

Valmistautuminen ensi vuoden eduskuntavaaleihin on jo täydessä vauhdissa. Ensimmäisiä ehdokkaita on eri puolueissa jo nimetty ja esimerkiksi Helsingissä vihreillä on paraikaa meneillään jäsenäänestys ensimmäisistä 11 ehdokkaasta. Heikosti menneiden kuntavaalien jälkeen ja kannatusmittausten näyttäessä yhä laimeita tuloksia paineet ovat kovat.

2.6.2022 | Pääkirjoitus

Ilmastomielenosoitus Helsingissä 2019. Saman vuoden vaaleja nimitettiin "ilmastovaaleiksi". Kuva: Leena Brandt

Viime eduskuntavaaleissa 2019 koettiin minijytky, kun vihreiden kannatus nousi kolme prosenttiyksikköä ja kohosi tähänastiseen huippuunsa 11,5 prosenttiin. Kansanedustajia saatiin tuolla tuloksella 20. Vastaavasti keskusta keräsi historiansa heikoimman äänimäärän ja kannatusta kertyi vain 13,8 prosenttia.

Vaalien jälkeen vihreiden kannatusluvut ovat heikentyneet. Yle julkisti tänään Taloustutkimuksen tuoreimmat luvut, joiden mukaan suunta olisi sentään varovasti ylöspäin ja kannatus olisi nyt 9,4 prosenttia.  Se mikä 2019 voitettiin, on kuitenkin pitkälti kadonnut kuin hömötiainen havumetsistä. Jos tämä taso säilyy, saa useampikin vihreä kansanedustaja etsiä vihreää oksaa muualta.

Kannatus oli siis pääteema vihreiden toissa viikonlopun puoluekokouksessa Joensuussa? Puheissa sanaa kannatus ei juuri kuulunut, mutta varmasti tämä kannatusmörkö liikkui Joensuun Areenan käytävillä. Voi olla, että kokouksen toisena päivänä olisi kuultu myös pohdintoja kannatuskehityksestä, mutta koko sunnuntaiksi varattu kokousaika meni poliittisen ohjelman pikkutarkkaan ja väliin sekavaan viilaukseen. Kymmeniä puheenvuoroja jäi siis pitämättä, mikä oli erityisen epäonnista, kun kyse oli kuitenkin viimeisestä puoluekokouksesta ennen eduskuntavaaleja.

Viime vuodet on Suomessa ja oikeastaan koko maailmassa puhuttu koronasta ja tänä keväänä tietenkin Venäjän sotatoimista, mutta kyllä keskusteluissa saavat valtavasti tilaa myös vihreille läheiset teemat.

On vihreää siirtymää, vihreää vetyä, EU:n vihreää diiliä, päästökauppaa, ilmastokriisiä, ilmastohätätilaa, luontokatoa, hiilijalanjälkeä, kompensaatiota, kestävää kehitystä, kiertotaloutta. Kunnat pyrkivät hiilineutraaleiksi, kouluissa opetetaan ilmastoviisautta, isot eurooppalaiset kaupungit lisäävät pyöräilymahdollisuuksia, päättäjät kokoontuvat kansainvälisiin ilmastokokouksiin, kehitysmaissa istutetaan puita ja opetellaan aurinkouunien käyttöä.

Talouselämää tai Maaseudun Tulevaisuutta – Helsingin Sanomista puhumattakaan – ei voi lukea törmäämättä ympäristö-, ilmasto- tai eläinsuojeluteemoihin. Niistä puhutaan yrityksissä, maatiloilla, kouluissa, kodeissa ja vallan käytävillä.

Talouselämää tai Maaseudun Tulevaisuutta – Helsingin Sanomista puhumattakaan – ei voi lukea törmäämättä ympäristö-, ilmasto- tai eläinsuojeluteemoihin. Niistä puhutaan yrityksissä, maatiloilla, kouluissa, kodeissa ja vallan käytävillä.

Kaiken tämän keskellä vihreiden kannatus laskee.

Reilun viikon kuluttua on edessä kesäkuun politiikan superviikonloppu, kun keskusta- ja kokoomusväki kumpikin tahollaan pitävät puoluekokousta ja vasemmistoliittokin on koolla.  Kokouksissa on ohjelmassa puheenjohtajien jatkokaudet, mutta nykyisten johtajien ei tarvitse yöuniaan menettää, jatko on jo taputeltu.

Keskustan kannatus on tuoreimman mielipidemittauksen mukaan 12 prosenttia, joten puolueella on kirimistä viimekertaiseen vaalitulokseen.

Keskustan yhdistykset ovat laatineet kokouksen käsiteltäväksi lähes 300 aloitetta. TikTokin käyttöä viestinnässä pitäisi lisätä, possujen kiveksiä ei saisi napsia (varsinkaan ilman puudutusta), huumeiden käyttöhuoneita pitäisi kokeilla ja erolapsen vuoroasumista pitäisi tukea.

Kokoomus on Nato-päätöksen siivittämänä noussut 26 prosentin kannatukseen. Vaikka vaaleihin on vielä matkaa, sovittelee Orpo itseään varmasti jo pääministerin tuolille.

Kokoomusyhdistyksilläkin on puoluekokoukseen aloitteita pitkä lista, 240 kappaletta. On kannabista, eutanasiaa, turkistarhauksen lopettamista, vanhojen metsien suojelua.

Keskustalaisen ja kokoomuslaisten aloitteet eivät tietenkään mene kaikki läpi puoluekokousten siivilästä, mutta listasta näkyy, että puolueissa – varsinkin niiden nuorisojärjestöissä – on paljon samanlaista ajattelua kuin vihreissä. Toki on myös merkittäviä eroja, sillä vihreiden kokouksissa ei mietitty turvetuotannon lisäämistä tai joutsenen kirjaamista riistalintujen joukkoon.

Vihreät on vetänyt monien uudistusten kivirekeä 40 vuotta.

Vihreät on vetänyt monien uudistusten kivirekeä 40 vuotta. Ympäristöpuheille on vuosikymmenet naurettu, ja kerrottu vihreiden vievän koko maan taloudelliseen katastrofiin – nyt ympäristö- ja ilmastoteknologiaan satsanneet yritykset ovat arkipäivää. Sateenkaariväkeä on pilkattu ja ahdisteltu – nyt kaupunkien lipputangoissa heiluvat liput Priden kunniaksi. Jne.

Ja kuitenkin kaiken tämän keskellä vihreiden kannatus matelee.

Ensi viikolla vihreiden kolme vuotta sitten valittu puheenjohtaja, Maria Ohisalo, palaa puolen vuoden tauon jälkeen vetämään vihreitä vaalivankkureita.

Nämä kuusi kuukautta eivät ole menneet hyvin. Hallituksessa saatiin läpi iso joukko ilmasto- ja ympäristöasioita, mutta kannatus ei siitä toennut, ja aluevaalit oli pettymys. Ohisaloa tuuraavan Iiris Suomelan kausi päättyi lisäksi ikävään mahalaskuun, kun hän erehtyi puhumaan ravintoloista ja kahviloista sunnuntailisäkysymysten kohdalla. Osoitti huonoa pelisilmää mainita viikonlopun kivat oleskelupaikat keskellä kunta-alan kiistaa palkoista.

Kannatus kyllä alkoi laskea jo Ohisalon aikana, joten hänellä on nyt näytön paikka. Asiallisesti ja rauhallisesti esiintyvästä puheenjohtajasta pitäisi nyt löytyä riittävästi paukkuja vaalivuoden repivään kampanjointiin, jossa esimerkiksi polttoaineiden hinnat kaadetaan vihreiden niskaan.

Omien keskuudessa sekä Ohisalo että Suomela nauttivat laajaa kannatusta, mutta se ei riitä. Nyt olisi saatava takaisin vihreään haaviin ne kadonneet 60-70 000 kannattajaa ja mieluusti vielä enemmänkin.

Siksi kannatus on oltava mielessä ja kielen päällä.

Leena Brandt / Verde

2.6.2022 11:27

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. En ole jäsen mutta olen pitkään äänestänyt vihreitä ensi sijassa ympäristösyistä. Muiden puolueiden viherpesu ei ole vakuuttavaa, kun mennään toimenpidetasolle. Siksi vihreiden kannattaisi nostaa aina kissa pöydälle ja vaatia tehokkaita toimenpiteitä: heti eikä välttämättä korvauksia luvaten. Näin saataisiin kasvava ympäristötietoinen äänestäjäkunta äänestämään vihreitä ehdokkaita.

    Muiden puolueiden viherpesu on paljastettava kuni metsäteollisuuden sertifikaatit ja omat keinot määritettävä riittävän vahvoiksi. Tässä joudutaan polarisoimaan äänestäjäkuntaa mutta pysytään varmuudella hyvän puolella.

    Intersektionaalinen feminismi ei ole riittänyt feministisen puolueen kannatukseen ja sen korostaminen voi jopa vähentää vihreiden kannatusta. Itse olen vankasti yleisen tasa-arvon kannattaja, mutta en kutsu itseäni feministiksi vaikka moni mies tähän sortuu ollakseen mieliksi.

    Suomalaiset ovat arvoiltaan yhdenvertaisuuden kannalla, joten sinänsä yhdenvertaisuuden ajaminen sopii äänestäjille, kunhan asia tarjotaan oikein. Yhtä lailla suomalaiset ovat vapaamielisiä suhteessaan esimerkiksi sukupuolen ilmenemisen variaatioihin, joten ei tälläkään saralla ole välttämättä paljoa saavutettavaa poliittisesti kun vähemmistötkin ovat pieniä.

    Kokoomus on profiloitunut markkinatalouspuolueeksi, mutta käytännössä puolueen poliitikot ovat elinkeinoelämän lobbareita tai sellaisten johdateltavissa kuten keskustalaiset suhteessaan maataloussektoriin. Rkp:stä löytyy molemmin tavoin suuntautuneita.

    Vihreään ajatteluun sopisi mielestäni puhtaan markkinatalouden ajaminen tehokkuus- ja oikeudenmukaisuussyistä. Koska markkinat eivät hinnoittele kaikkea oikein, on poliittinen rajaus tehtävä, oli kyse sitten lasten energiajuomista, myrkyistä, turpeesta, työelämän pelisäännöistä tai kryptoista.

    Olen provosoinut tasa-arvoajattelua esimerkillä äitiyslomakorvauksista. Kun opintoihinsa ja vähän muuhunkin intohimoisesti suhtautuva tuloton nuori nainen tulee äidiksi, hän saa Kelan äitiysrahaa alle 30 euroa päivältä, kuudelta arkipäivältä alle 180 euroa viikossa. Kun sama henkilö valmistuu ja asettuu julkisen elämän palvelukseen, saa hän kahdeltatoista ensimmäiseltä äitiyslomaviikolta täyden palkan ja loppuajalta runsaan ansiosidonnaisen korvauksen.

    Mielestäni on kyettävä muodostamaan jonkinmoinen ”tolkun” ratkaisu tämän asetelman oikeudenmukaisuudesta. Lapsen edun kannalta tulottoman äidinkin olisi saatava kunnon toimeentulo hoitovapaalta ja sen rahoittamiseenkin olisi keino alentamalla muiden äitien (vanhempien) ansiosidonnaista turvaa, koska tässä tasa-arvoero on selkeästi äitien välinen. No, jos sitten harmonisoidaan edut ”korkeimman mukaan”, pääsevät kaikki äidit ministeripalkoille.

    Itselläni oli yksi isovanhempi, joka ei yrittäjänä ehtinyt osallistua hoivaani. Omilla lapsillani oli neljä rakastavaa isovanhempaa, jotka eivät osallistuneet hoitoon. Itselläni on kolme lastenlasta, joita hoidan säännöllisesti, mikä lienee eduksi omille lapsilleni ja ehkä lapsenlapsillenikin ja ilo minulle. Tulisiko minulle maksaa tästä jotain korvausta? No ei totta Mooses! Sellainen olisi julkeaa sosiaaliturvan ylellisyyskaupan karkkihyllyn napostelua. Kunhan saan täältä Kehiltä poiketa lastenlasteni luona autollani, ettei tarvitse nyhjätä ylimääräistä tuntia dösassa.

    Tällä provosoinnilla tahdon osoittaa, että vihreiden on erottauduttava selkeästi demarien ansiosidonnaisesta rajoitettujen etujen taivaasta, jonka kaikki kustantavat, ja siirryttävä painotetusti perusturvan kohentamiseen. – Autoilijoitakaan ei pidä syyllistää yhdyskuntarakenteesta.

    Kuitenkin: ympäristö, ympäristö ja ympäristö – vaikka joutuisi apostolinkyydille.

Lähetä kommentti