Heli Järvinen: Paikallistoimijat tarvitsevat lisää kannustusta vaalityöhön

Puolueiden paikallisyhdistysten toiminnassa vaalit ovat kiireistä aikaa – ja niitä vaaleja tuntuu olevan koko ajan. Viime vuonna pidettiin kuntavaalit, ja vaalien siirto kesään pitkitti vaalityötä. Ensi keväänä on vuorossa eduskuntavaalit ja vuoden 2023 alusta taas äänestetään presidentistä.

Pitkittynyt pandemia rapautti yhdistystoimintaa monella tavoin eikä sen uudelleenviritys ole vieläkään oikein onnistunut.

”Olen huolissani paikallisen tason toimijoiden jaksamisesta. Heitä pitäisi puolueen tukea nykyistä enemmän. Ymmärrän oikein hyvin, miksi niin moni on aktiivi erilaisissa pro-liikkeissä, joissa ei tarvitse järjestää syyskokouksia, ei ole yhdistyslainsäädäntöä eikä pöytäkirjojen tekoa”, sanoo kerimäkeläinen Järvinen. Hän haluaa erikseen mainita paikkakunnan, joka on kuntaliitoksen jälkeen nyt osa Savonlinnaa.

Koronakausi on hänen mukaansa ylipäätään ollut absurdi, raskas kausi.

”Työnilo katosi ja minä olen todella live-ihminen.”

Huolta ja ihmetystä herättää myös eduskunta, jossa Järvinen aloitti 2007 Etelä-Savon edustajana.

”Silloin eli yhteisöllistä toimintaa puolueista riippumatta ja puhuttiin asiat halki eri tavalla kuin nyt. Kun tulin taloon, kiersin kättelemässä kaikki kollegat. Viime vuosina ei ole tullut kättelijöitä, enkä tunne kaikkia edes nimeltä, tuskin ulkonäöltäkään”, sanoo Järvinen.

Järvinen nimeää syyksi vuoden 2011 vaalituloksen, jolloin jytky toi eduskuntaan 39 perussuomalaisten kansanedustajaa. Hän itse putosi eduskunnasta 2011 ja toimi neljä vuotta Suomen Yrittäjänaisten toimitusjohtajana, jonka jälkeen tie Arkadianmäelle aukeni jälleen.

”Nyt on somea ja kaikenlaista älämölöä ja asiat ovat henkilökohtaistuneet. Onneksi tämmöinen maalaiskansanedustaja on päässyt vähällä moneen muuhun verrattuna.”

Nato ja sote puheena

Järvinen on päässyt viime vuosina valtakunnan mediaan muun muassa soten ja Naton vuoksi. Viime keväänä Järvinen kuului siihen kansanedustajajoukkoon, joka ei halunnut olla ensimmäisten joukossa sanomassa kyllä tai ei Nato-jäsenyydelle.

Hän piti eduskunnan täysistunnossa 16.5. puheenvuoron Nato-keskustelun tasosta:

”Itselleni päätös on vaikea ja kivulias suuntaan ja toiseen. Siksi sanoin jo selonteon tullessa arvostavani eniten Nato-myönteisten kritiikkiä ja Nato-kriittisten myönteisiä arvioita jäsenyydestä eli sitä, että osattaisiin ja haluttaisiin katsoa asiaa oman näkökulman ulkopuolelta. Aika hiljaista on valitettavasti ollut.”

Kesän 2021 sote-äänestyksessä kolme vihreää oli poissa äänestyksestä: Järvinen, Inka Hopsu ja Mari Holopainen. Hyvinvointialueiden perustaminen hyväksyttiin äänin 105-77, poissa 17.

Järvinen katsoi tuolloin, että sote-esityksessä oli paljon hyvää koko maata ajatellen, mutta Etelä-Savon asiat eivät olleet kohdallaan. Alueella on kaksi isoa sairaalaa, ja Järvinen on huolissaan etenkin Savonlinnan kohtalosta.

”Se, että olisi oman sairaalan mahdollisesti rankankin supistamisen puolesta äänestänyt, niin siinä kohtaan menee vaan raja sydämessä”, hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa 18.6.2021.

Huippuhetkiksi kansanedustajan työssä hän nimeääkin yksittäisten ihmisten auttamisen ja ihan arkisissa asioissa neuvomisen. Laaksonpohjalta taas on tuntunut ydinvoimakeskustelu, jossa uraanikaivosten ja jätteen varastoinnin uhat ovat jääneet liian vähälle huomiolle.

Seuraavaksi työtä Saimaan hyväksi

Vihreiden kannatus mielipidemittauksissa on jäänyt tänä vuonna 9–10 prosenttiin, kun vuoden 2019 vaaleissa tulos oli 11,5 prosenttia ja kasvua oli kolme prosenttiyksikköä.

Järvinen toivoo jo tänä talvena pienten ihmisten suurten ongelmien parempaa huomioon ottamista. Energian hinta ja inflaatio ylipäätään aiheuttaa hänen mielestään kurjia kohtaloita ja on ihan arpomista, kenen kohdalle osuvat suurimmat vaikeudet. Julkista tukea pitäisi kohdentaa tarkemmin oikeisiin perheisiin.

Toinen huomio liittyy koko Suomen ja alueiden menestykseen. Järvinen on samoilla linjoilla kuin monet asiantuntijat: Suomi on näivettynyt Nokian romahduksen jälkeen.

”Meidän pitää parantaa tuottavuutta. Meidän on myös päästävä eroon sairauspoissaoloista ja ennaltaehkäistä tauteja ja tässä on hyvinvointialueille edessään kova työ.”

Pohtiessaan vihreiden tulevaisuutta Järvinen palaa vielä paikallistasolle. Hän kaipaa tukea innostuksen kipinään maakunnissa ja arvostelee valtakunnallisesti tunnettuja ehdokkaita, jotka voivat ajattelemattomille sanavalinnoilla viedä tuhansia ääniä.

”Niitä puheita ja esimerkiksi huumekommentteja saa sitten selittää maakunnassa.”

Oma tulevaisuus on joka tapauksessa selvä: vähemmän junassa istumista ja enemmän työtä rakkaiden asioiden, kuten Saimaan eteen. Saimaan norppavesiä on haettu Unescon luonnonperintökohteeksi, ja ensimmäisen vaiheen päätös tullee jo ensi vuoden alkupuolella.

Myös työ hyvinvointialueen valtuustossa ja hallituksessa jatkuu.