Susa Vikeväkorva: Varhaiskasvatuksen työolot ja palkkaus kuntoon

Oululaisen Susa Vikeväkorvan, 30, poliittinen ura on ollut nousujohdanteinen. 24-vuotias opiskelija-aktiivi lähti ehdolle kuntavaaleissa 2017 ja tuli heti valituksi. Nyt toisen kauden valtuutettu on myös hyvinvointialueen aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja sekä Oulun hyvinvointi-, kulttuuri- ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja.

”Tätä ennen olin vaaleissa ollut lähinnä teemauskollinen, en niinkään puoluesidonnainen. Oulun valtuusto oli hyvin harmaa. Ei siellä ollut nuoria. Ajattelin, että minä voin sinne sitten mennä edustamaan”, kuvailee Vikeväkorva tilannetta.  

Oikeudemukaisuus ja yhdenvertaisuus. Konkreettiset teot ilmaston ja ympäristön puolustamiseksi. Tietoperusteinen päätöksenteko. Tutut syyt valita puoluekentältä juuri vihreät korostuvat myös Vikeväkorvalle. 

”Pidän siitä, miten vihreät toimii. Uskallamme kehittyä myös sisäisesti ja olla itsekriittisiä toimintaamme ja politiikkaamme kohtaan.”

Puolueen viestintään ja ulostuloihin oululainen kaipaa terävyyttä ja rohkeutta. 

”Minua harmittaa se, että annamme muiden määrittää meitä. Meidän pitää olla ylpeitä siitä, mitä olemme ja saavutamme. Jos joku on vihreiden saavutus, niin se on vihreiden saavutus, eikä sitä pidä laimentaa.”

Syytäkin vaatimattomuuteen Vikeväkorva pohtii.

”Ehkä pelkäämme sitä, että jos näytämme vahvoilta, se vahvistaisi sitä ylimielisyyden mielikuvaa.”

Meidän laivassa on reikä pohjassa

Varhaiskasvatus on kriisiytynyt jo pitkään Etelä-Suomessa ja tilanne uhkaa koko maata. Varhaiskasvatuksen opettaja Vikeväkorva vertaa tilannetta tuttuun lastenlauluun.

”Meidän laivassa on reikä pohjassa. Ja se uppoaa, jos tilannetta ei nyt lähdetä paikkaamaan. Olen käyttänyt tätä Fröbelin palikat -vertausta, jospa se iskostuisi sitten paremmin mieleen”, nauraa Vikeväkorva.

Mitä varhaiskasvatuksen tilanteelle sitten pitäisi tehdä?

”Työolot ja palkkaus kuntoon”, Vikeväkorva tiivistää.

”Vaatimukset ovat kasvaneet, mutta palkkataso on pysynyt samana. Tietyt asiat, kuten se, miten lapselle saadaan erityistä tukea vaihtelee liian paljon, samoin saatavilla olevien ammattilaisten määrä.”

Vikeväkorva puhuu mielellään moniammattillisuudesta. Henkilöstön saatavuus on kasvava haaste. Kaikkia tarvitaan: varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja sekä lastenhoitajia. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajien tehtävä yhteisössä on merkittävä.

Varhaiskasvatuksen arjessa johtajien rooli laadun varmistamisessa on keskeinen.

”Pedagogista johtajuutta tarvitaan. Päiväkodin johtajien aika menee liiaksi paperien pyörittelyyn, sijaisjärjestelyihin ja muihin käytännön asioihin. Pedagogiikan johtamiselle jää yksinkertaisesti liian vähän aikaa”, nostaa Vikeväkorva.

Sillä miten asiat arjessa rullaavat, on iso merkitys laadun kannalta. Rahoituksella pitää turvata osaavien ammattilaisten saatavuus ja lainmukaiset ryhmäkoot. Niin sanotulle perustyölle ei varhaiskasvatuksessa ole riittävästi aikaa. 

”Se on valtavan kuormittava tekijä koko yhteisölle.” 

Koulutuspolun tuottavin panostus on varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksen kriisin kanssa samanaikaisesti tiedetään, että osaamistaso on lähtenyt laskuun. Oppimiseroja ja sosioekonomisen taustan vaikutusta voidaan tasata parhaiten varhaiskasvatuksessa. Jo 1.–2.-luokilla syntyy niin suuria oppimiseroja, että niitä ei saada kurottua kiinni koko kouluaikana. 

”Me tiedämme, että varhaiskasvatus on se koulutuksen vaihe, johon panostaminen tuottaa eniten hyvää. Millään sen jälkeen ei ole yhtä hyvää tuotto-panos-suhdetta”, muistuttaa Vikeväkorva.

Varhaiskasvatus liittyy keskeisesti myös maanlaajuisen osaamisvajeen paikkaamiseen ja osaamistason nostoon. Perhetaustalla ei pitäisi olla vaikutusta oppimisen edellytyksiin. 

Sosioekonomisen taustan vaikutuksen poistaminen on käytännössä mahdoton tavoite, johon kuitenkin tulee pyrkiä kaikin keinoin. Kasvun ja oppimisen rauha tulee turvata kaikille.

Vikeväkorva puhuu mielellään osaamistarpeista ja työllisyydestä alhaalta ylöspäin – varhaiskasvatuksesta alkaen.

”Innovaatioita ja kasvua ei synny panostamatta perusteisiin”, Vikeväkorva tiivistää. 

Tavoitteena kaksi vihreää kansanedustajaa 

Vaalitunnelma Oulun vaalipiirissä on vielä odottavainen. Piiri on perinteisesti keskustan ja perussuomalaisten hallitsema – 18 edustajapaikasta kuusi on keskustan ja neljä perussuomalaisten.

”Oulussa on ollut paljon tunkkaista politiikkaa ja ilmapiiriä. Ajattelen, että voimme olla vastavoima sille.”

Susa Vikeväkorva on ehdolla eduskuntaan toista kertaa. Kevään 2019 vaalien ehdokasta Vikeväkorva kutsuu noviisiksi. Kipinä kuitenkin jäi.

”Tehtiin hyvällä fiiliksellä ja tuntui, että neljän vuoden päästä mennään sitten tosissaan. Ja nyt sitten mennään, kampanja ja strategia on kunnossa!” Vikeväkorva innostuu.

Vaalipiiristä ei ole koskaan ollut kahta kansanedustajaa, mutta tehtävä ei ole mahdoton.

”Se tarkoittaisi parisataa ääntä enemmän per ehdokas”, kuvaa Vikeväkorva tilannetta.

Vikeväkorva uskaltaa sanoa, että vaalivoitto ja kaksi edustajaa on jopa todennäköistä.

”Tämä on meidän rakomme iskeä. Listamme on tasalaatuisen kova. Itse tavoitteeseen uskomalla muutkin uskovat siihen”, Vikeväkorva kannustaa.