”Joka viikko meille soittaa maanomistajia, jotka haluavat myydä metsää suojeltavaksi. Ensin katsotaan karttaa, sitten käydään paikan päällä, ja jos luontoarvot ovat kohdallaan ja säätiöllä on riittävästi rahaa, niin kauppa voi syntyä.”
Harri Hölttä on töissä Luonnonperintösäätiössä suojelujohtajana, jonka vastuualueeseen kuuluu vaatimattomasti noin puolet Suomesta Pohjanmaata ja Lappia lukuunottamatta.
”Monilla iäkkäillä metsänomistajilla on huoli omien metsien kohtalosta, ja lisäksi on paljon perikuntia, jotka eivät halua antaa metsiään hakattaviksi.”
Vantaalainen Hölttä on siis reissun päällä eri maakuntien metsissä ison osan työaikaa ja myös säätiön toimipiste Hämeenlinnassa on tullut tutuksi. Vuonna 1995 perustettu säätiö ostaa metsää pysyvästi suojeltavaksi ja osa maista saadaan myös lahjoituksina.
Hölttä sanoo kohteliaasti, että tarjolla on monenlaisia kohteita. Metsän rahallisesta arvosta ei monella myöskään ole selvää käsitystä suuntaan tai toiseen.
Hölttä aloitti säätiössä jo viime keväänä, ja hänen kuusivuotinen pestinsä Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana päättyi vuoden vaihteessa. Metsät ja niiden suojelu on tuttua jo opiskeluajoilta. Hölttä on alunperin kotimaisen historian opiskelija, joka päätyi Joensuun yliopistossa mm. yhteistyöhön petroskoilaisen tutkijaryhmän kanssa. Yhteinen tutkimus käsitteli Vienan Karjalan väestöä sekä metsien ja vesien hyödyntämistä.
Historian toiseksi paras tulos
Hölttä on ehdolla eduskuntaan kolmatta kertaa ja hän on toiminut muun muassa Joensuun kaupunginvaltuustossa, Savo-Karjalan Vihreiden puheenjohtajana ja puoluehallituksessa. Puoluevalinta oli aikanaan simppeli, ympäristökysymysten lisäksi painoivat vihreiden kannat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.
Vihreiden tilannetta hän pitää tällä hetkellä aika hyvänä, sillä nykykannatuksella saataisiin historian toiseksi paras tulos eduskuntavaaleista.
”Arvostan myös sitä, että vihreissä on katto korkealla eli tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Toisaalta myös ovet ovat auki ja monenlaisia ajattelutapoja sallitaan. Vierastan ajatusta, että olisi tilaa vain tietynlaiselle oikeaoppiselle vihreydelle.”
Vaikka Hölttä on vaalikonkari, eivät kaikki vaaleihin liittyvät asiat jaksa innostaa. Kuten vaalikoneet. Hän haluaisi lisätä kysymyksiin vaikkapa hernekeiton. “Kumpi on parempaa vai hernekeitto, olettaen että tuloverotus ei nouse mutta ananas kuuluu kirkkoon, mutta ei Natoon”, hän ehdottaa tviitissään.
Tulevan hallituksen ja eduskunnan niskaan on Höltän mielestä kasattu liikaa talouden leikkauslistoja.
”Valtion talouden tasapainottamisen takana on iso osa suomalaisista, jos se tasapainotus on hallittu. Nykyinen huutokilpailu leikkauksista ei tuo hyvää tulosta.”
Luonnon ja ympäristön suojelulle on kuluneiden neljän vuoden aikana luotu hyvä pohja, on jatkettu jo 20 vuotta vanhaa vapaaehtoista metsiensuojeluohjelma Metsoa, on uutuutena eri elinympäristöjä suojelevaa Helmiä ja rahaa luonnonsuojeluun on käytetty ennätysmäärä.
”Vaikka keskusta teki parhaansa ollakseen muille hankala.”
”Nyt pitää kuitenkin jatkaa suojelemalla jäljellä olevat vanhat metsät etenkin valtion omilla mailla.”
Vihreä siirtymä ympäristöä tuhoamatta
Kolmas asia Höltän seuraavan hallituksen to-do-listalla on vihreän siirtymän jatkaminen. Kaivostoiminta on välttämätöntä, mutta moninaiset malminlouhintaan ja jalostukseen liittyvät ongelmat on kuitenkin ratkaistava ensin.
Sama varovaisuus koskee myös tuulivoimaa. Tuulivoimayhdistyksen tilastojen mukaan Suomeen on rakenteilla reilusti yli 700 tuulivoimalaa, yhteiskapasiteetiltaan 4400 MW, vuoteen 2025 mennessä. Pääkaupunkiseudulla tai itäisessä Suomessa boomi ei kuitenkaan näy.
”Tämä koskettaa eri maakuntia todella eri tavalla. Länsirannikolla ja esimerkiksi Lapissa tuulivoiman lisääntyminen näkyy jo selvästi ja kielteiset ympäristövaikutukset pitää ehdottomasti ottaa huomioon.”
Ennen Luonnonperintösäätiön mukanaan tuomaa maakuntamatkailua Höltän reissut liittyivät yleensä lintuihin. Lintuharrastus vei mukanaan jo lapsena ja harrastus jatkuu. Pari päivää sitten tuli käytyä Hangossa, jälleen kerran.
Kiikarit pysyvät matkalla myös jatkossa, kun suojelujohtaja tutkailee metsäkohteita sillä silmällä.
Uusimaa on liian iso
Uusimaa on koko maan suurin vaalipiiri, jonka paikkamäärä kasvoi väestökehityksen vuoksi vielä yhdellä kevään eduskuntavaaleihin ja on nyt 37. Alue on yhdeksi vaalipiiriksi väkimäärältään suuri ja epäyhtenäinen ja se on esimerkiksi hyvinvointialuevaaleissa jaettu neljään eri osaan. Ääniä kertyy isoista kaupungeista sellainen määrä, että esimerkiksi tämänhetkiset viisi vihreää kansanedustajaa ovat kaikki espoolaisia.
“Vaalijärjestelmämme todella kaipaa remonttia: siinä missä Uusimaa on vaalipiirinä todella iso ja sen voisi jakaa kahtia, monissa pienissä vaalipiireissä äänikynnykset ovat hyvin korkeita. Tilannetta voisi tasata vaikka vaalialuemallilla, missä vaalitulos laskettaisiin pieniä vaalipiirejä laajemman vaalialueen tasolla”, pohtii Hölttä.
Lisäpaikan saaminen houkuttaa vihreitä ja kisaa virittää myös viime vaalien äänimagneetin, Pirkka-Pekka Peteliuksen jääminen pois vain yhden eduskuntavaalikauden jälkeen. Vuonna 2019 vihreät nosti kansanedustajamääränsä kolmesta viiteen ja äänimäärä kasvoi yli 20 000:lla lähes 74 000:een.
Uusimaa on paitsi iso myös selkeästi kaksikielinen piiri. Uudenmaan ainoa vihreä ruotsinkielinen ehdokas on vantaalainen Thomas Elfgren, eläköitynyt rikoskomisario, joka on toiminut aiemmin Sipoon kuntapolitiikassa RKP:n edustajana.
0 kommenttia