Osmo Soininvaara: Vihreät ovat peitelleet vahvuuksiaan

Musertavan vaalitappion jälkeen vihreillä on edessään uuden alun rakentaminen, mutta ensin on ymmärrettävä, mikä meni vikaan.

Sille on vaikea voida mitään, että jos politiikka polarisoituu punikit–lahtarit-akselille, vihreät jauhautuvat väkisin väliin.

Moni syyttää viestintää, mutta melkein päinvastaisista syistä. Onko viestiä selkiytettävä vai perusteltava paremmin? Poliittisen korrektiuden vuoksi käytetään usein vaikeaselkoisia käsitteitä, joita harva kunnolla ymmärtää. Minua poliittisesti korrektit kiertoilmaisut loukkaavat enemmän kuin vaikkapa köyhän sanominen köyhäksi. Asiat kannattaa sanoa selkeästi.

Vaikka kaipaan selkeää puhetta, tarvitaan myös kantojen perustelemista. Ihmiset ymmärtävät vaikeatkin päätökset, jos tietävät, miksi niitä tehdään. Hampurilaisia voi myydä yksinkertaisilla sloganeilla ja ehkä perussuomalaisiakin, mutta ei vihreitä. Minua ärsyttää perusviestien hokeminen.

Mahdollisuus karkasi

Kannatuksesta katosi 40 prosenttia, mutta vielä isompi kala pääsi karkuun. Olihan kannatus välillä selvästi yli 15 prosenttia ja vihreät tunkeutumassa kolmen suuren joukkoon. Viisitoista vuotta sitten vihreistä oli tulossa päävaihtoehto koulutetuille nuorille kaupunkilaisille. Tällä joukolla oli silloin kaksi pääpuoluetta, vihreät ja kokoomus.

Vihreitä kannattavaa joukkoa olisi kutsuttu sata vuotta sitten porvarilliseksi vasemmistoksi. Vasemmistoksi, koska he kannattavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yleisen edun painottamista, porvarilliseksi, koska eivät ole alisteisia ay-liikkeelle.

Etäisyys ay-liikkeeseen juontaa aikaan, jolloin vihreitä ei sinne haluttu. Viesti oli, että jos haluatte meillä vaikuttaa, on vaihdettava puoluetta. Hyvin tehosi. Tämä alkaa kuitenkin olla historiaa.

On tässä kuitenkin jotain syvällisempääkin. Kansainvaltainen, siis eduskunnan valtaan perustuva hallinto sopii vihreiden ajattelutapaan paremmin kuin etujärjestöjen valtaan nojaava korporativismi. Tässä vihreät voisivat olla jopa vähän aggressiivisia.

Miksi tyytyä valittamaan naisten palkkojen jälkeen jäämistä sen sijaan, että sanoisi suoraan, että se on tulosta työmarkkinajärjestöjen vallankäytöstä. Kuljetusalan on helpompi kiristää lakkouhkaukselle etuja itselleen kuin vaikkapa kirjastoväen.

Vahvuutta peitelty

Koulutettuja asiantuntijoita on sysitty pois puolueesta. On hävetty sitä, että kannattajat ovat muita koulutetumpia ja sitäkin, että valtaosa kannatuksesta tulee kaupunkilaisilta. Juuri sitä joukkoa muut ovat vihreiltä kadehtineet. Se joukko on tehnyt kaikki historian vallankumoukset.

Moni Tuuli Kousan kaltainen vihreiden kannattaja on ollut puolueeseemme pettynyt ja päätynyt pitkin hampain äänestämään kokoomusta. Tämä joukko ei tyydy kolmen sanan iskulauseisiin, vaan haluaa hyviä perusteluja. Joku voi pitää tätä elitistisenä, mutta pitäkööt.

Ei ole mitään väärää, että kaupungeissa toimivat vihreät yrittävät rakentaa Suomeen parempia kaupunkeja. Kuitenkin Suomen urbaanein puolue on ollut innokkaampi kirjoittamaan maaseutuohjelmia kuin kaupunkiohjelmia. Ensi kunnallisvaaleissa pitää kaupungeissa keskittyä kaupunkien kysymyksiin.

En tarkoita, että maaseutua pitäisi dissata tai aluepoliittista epätasapainoa ehdoin tahdoin kärjistää, mutta aluepolitiikan ei pidä myöskään olla kaupunkien kehityksen sabotointia.

Voimavara tallella

On sanottu, että vihreitä ei enää tarvita, koska kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet ilmastotavitteisiin. En olisi näin optimisti. Sitoutuminen abstrakteihin lupauksiin on eri asia kuin sitoutuminen tehokkaisiin keinoihin.

Muistona vihreiden suuruuden ajoista meillä on erittäin osaava jäsenkunta. Jotain on vikana organisaatiossamme, kun tätä voimavaraa ei pystytä käyttämään paremmin hyväksi. Sen pohjalta nousu kuitenkin alkaa.