Optimismi ja yhtenäisyys korostuivat vihreiden puoluekokouksessa
Yhtenäisyys ja optimismi näkyivät, kun täysi sali osoitti seisaallaan pitkään suosiota väistyneelle puheenjohtajalle Maria Ohisalolle, uudelle puheenjohtajalle Sofia Virralle ja presidenttiehdokas Pekka Haavistolle. Näytti siltä, että Haaviston ehdokkuus oli ajallisesti suunniteltu kruunaamaan puolueen rivien yhtenäisyys. Vaalitappion kokeneet vihreät harrastivat puoluekokouksessa itseruoskintaa, eivät ruoskineet toisiaan. ”Olemme joukkueena epäonnistuneet” oli yleinen toteamus.
Yhtenäisyys ja optimismi näkyivät, kun täysi sali osoitti seisaallaan pitkään suosiota väistyneelle puheenjohtajalle Maria Ohisalolle, uudelle puheenjohtajalle Sofia Virralle ja presidenttiehdokas Pekka Haavistolle. Näytti siltä, että Haaviston ehdokkuus oli ajallisesti suunniteltu kruunaamaan puolueen rivien yhtenäisyys.
Vaalitappion kokeneet vihreät harrastivat puoluekokouksessa itseruoskintaa, eivät ruoskineet toisiaan. ”Olemme joukkueena epäonnistuneet” oli yleinen toteamus. Itseruoskinta tosin on voimakas ilmaisu melko hillitylle itsekritiikille. Se tuntuu kuitenkin aidolta, ei vain politiikassa yleiseltä näennäiskritiikiltä, jonka mukaan ”emme saaneet viestiämme perille”.
Puolueen viestiä ei kuitenkaan kyseenalaistettu, vaan sitä halutaan laajentaa. Kokouksessa muistutettiin, että lopettava hallitus on tehnyt enemmän ja parempaa ympäristöpolitiikkaa kuin mikään edeltäjänsä. Myös koulutuspoliittisista saavutuksista muistutettiin.
Yleinen viesti onkin, että puolueen linjassa ei varsinaisesti ole mitään, mitä pitäisi tarkistaa. Ympäristöpolitiikassa ei nähdä muutettavaa, ei myöskään köyhyyden torjunnasta.
Sen sijaan puolueen agendaan halutaan lisää tavaraa, aiempaa enemmän taloutta, koulua, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sotea, turvallisuutta, ihmisten arkea. Vihreiden kuvan yksipuolisuudesta halutaan eroon.
Taloutta ympäristön ehdoilla
Media ja osin jäsenistökin etukäteen some-keskusteluissa pohti kovasti mahdollisia muutoksia vihreiden sijainnissa oikeisto–vasemmisto‑janalla. Polttoainetta näille pohdinnoille antoi vaalikonevastausten tulkinta siitä, että Sofia Virta asettuu oikeammalle kuin vihreiden eduskuntaryhmä keskimäärin.
Virta ei median houkuttelemanakaan antanut mitään viitettä siitä, että puolueen linjaa tarkistetaan tai uusia äänestäjiä haetaan jostain tietystä suunnasta.
Tosin Virta puhui yritysten ja elinkeinoelämän merkityksestä ehkä enemmän kuin vihreissä on totuttu. Aiheen käsittely linjapuheessa keräsi paljon aplodeja. Näppituntumalta arvioiden taloudesta puhuttiin enemmän kuin ennen.
Mutta Virta ja muukin kokouskeskustelu tekivät selväksi, että taloudesta puhuminen ei tarkoita ympäristötavoitteista tinkimistä. Virta korosti toistuvasti, että talouden pitää toimia ympäristön ehdoilla ja muutenkin ohjatusti.
Kokouksessa kuullut puheet sosiaalipolitiikasta ja koulutuksesta osoittavat, että vihreilläkään ei ole helppoja ratkaisuja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Vihreä siirtymä nähdään ei vain mahdollisuutena vaan ratkaisuna, joskin tuskin yksin riittävänä.
Sote sydäntä lähellä
Perinteisesti vihreiden puoluekokouksessa niin sanottu keskustelu tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat kukin tykönään valmistelleet puheenvuoron itselleen tärkeästä aiheesta. Varsinaisesta debatista ei ole kysymys.
Usein sote-sektori on vahvimmin edustettuna. Yleisiin aiheisiin on kuulunut myös pienten paikkakuntien vihreiden toimintavaikeudet ja onnistumiset.
Nyt huoli vihreiden tilanteesta nousi etukäteispuheen vuoroissa todella vahvasti esiin.
Mutta sote valtakunnan tasolla nousi moneen kertaan esiin. Ehkä huonosti menneiden aluevaalien sisuunnuttamina vihreät näyttävät nyt havittelevan omistajuuden ottamista sote-keskustelussa. Paljon puhuttiin lapsista ja lapsiperheiden palveluista, kaikkien mukana pitämisestä, erilaisista turvaverkon reikiin putoavista ja ennestäänkin vihreille täkeistä mielenterveyspalveluista.
Myös perinteinen vihreiden miesvaje muistettiin keskusteluissa.
Viesti ruotsinkielisille
Ei kaikki toki yleistä hyminää ollut. Esimerkiksi puolueen entistä ydinvoimavastaisuuta käytiin puhujakorokkeella kaipaamassa takaisin.
Paljon puhutusta ylimielisyydestä halutaan eroon, mutta keinoja ei vieläkään keskusteluissa tuntunut nousevan esiin. Käsitys, jonka mukaan vihreät neuvovat muille ihmisille, miten näiden tulisi elää, ei ole helposti kitkettävissä.
Ensi vuoden EU-vaalit ovat vihreille mahdollisuus ja näytön paikka. Puolueella on kolmessa mepin paikassa paljon puolustettavaa. Kun EU-myönteiset kokoomus ja RKP rakentavat perussuomalaisten kanssa kompromisseja myös Eurooppa-politiikassa, vihreät näkevät tilansa kasvavan.
Ruotsin kieltä kuultiin kokouksessa aika paljon – niin, että se tuntui alkavalta viestiltä hallitusneuvotteluihin osallistuvan RKP:n kannattajakunnalle.