Rokotustahti ja rokotuskattavuus Suomessa kestävät vertailun

Ihmisoikeusjuristi Martin Scheinin kritisoi Verde-lehden kolumnissaan 9.1.2024 värikkäästi Suomen koronatoimia. Kirjoitus sisälsi useita virheellisiä väitteitä, joista käyn muutamia läpi.

Scheinin: ”Muissa maissa suojaustoimet on ajettu alas yhteiskunnan pyörien pitämiseksi käynnissä ja vanhaa normaalia muistuttavan elämän suosittelemiseksi. Tämän riskejä sisältäväksi tiedetyn strategiavalinnan rinnalla on kuitenkin huolehdittu säännöllisistä tehosterokotuksista kansallisesti vaihtelevin yksityiskohdin. Suomessa on hiljaisesti ja ilman asianmukaisia poliittisia tai juridisia perusteluja valittu toinen linja, ja se tappaa.”

ECDC:n rokotuskattavuustyökalun mukaan Suomessa perussarjan (2 annosta) kattavuus on 79 % koko väestössä. EU/EEA maista yli 80 % kattavuuden saavutti kuusi maata. Tehosterokotuksia on Suomessa annettu Euroopan kanssa samaan tahtiin (koronarokotusten aikajana), joskin ajoituksessa voi olla pieniä eroja maiden välillä johtuen muun muassa perussarjan antovälistä, edellisen tehosteen ajankohdasta sekä epidemiatilanteesta. Toisen tehosteen kattavuus ≥ 60-vuotiaissa on Suomessa eurooppalaisittain korkea (Kuva 1). Tehosteiden kattavuus on sitä korkeampi, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse. Syystalven 2023 tehosteen ≥ 80-vuotiaista otti 61 % ja 65–79-vuotiaista 55 %, mikä on selvästi korkeampi kuin vuonna 2022. Ruotsissa ja etenkin Tanskassa iäkkäiden halukkuus ottaa kausitehoste on ollut korkeampi. Tämän kauden tehosteiden osalta ei kattavuustietoja ollut kootusti saatavissa.

Syystalven 2023 koronarokotusten kohderyhmät Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ovat jokseenkin samanlaisia: ≥ 65-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat. Virossa ja Islannissa ikäraja on ≥ 60 v. Suomeen verrattuna eniten eroa on ylimääräisten tehosteiden (≥ 4. annos) saatavuudessa riskiryhmiin kuulumattomille. Maiden välillä on jonkin verran eroja myös suositellussa antovälissä. Suomessa kohderyhmään kuulumattomat saivat tehosteita yksityissektorilta valtioneuvoston päätöksen myötä vuoden 2023 keväällä. Menekki oli laimeaa, ja Kelan myöntämän suorakorvauksen päättyessä 30.6.2023 yksityissektori lopetti tehosteiden annon. Koronarokotteilla on myyntilupa, joten lääkeyhtiöt voivat halutessaan tuoda ne markkinoille muiden rokotteiden tavoin.

Hybridi-immuniteetti ei ole uskomus vaan biologinen fakta

Scheinin: ”THL ja siihen vahvasti kytköksissä oleva kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä KRAR ovat erkaantuneet WHO:n ja EU:n konsensuksesta ja käytännössä omaksuneet uskomuksen hybridi-immuniteetista. Sen perusidea on, että paras tapa suojautua koronavirustaudilta on hankkia se monta kertaa” ⁱ

Hybridi-immuniteetilla tarkoitetaan rokotteen sekä infektion yhdessä muodostamaa immuniteettia. Koronatautiin ei ole tartunnan estäviä rokotteita, joten hybridi-immuniteetti muodostuu väestöön yhtä varmasti kuin painovoima. WHO arvioi lausunnossaan jo kesällä 2022, että hybridi-immuniteetti saattaa antaa vahvemman suojan kuin pelkkä rokote tai tartunta, ja että väestötasolla se voi vaikuttaa tehosteiden antamistarpeeseen. Systemaattinen katsaus, jossa WHO oli mukana, vahvisti asian. Myös ECDC huomioi ohjeistuksessaan rokotteiden ja tartuntojen tuoman immuniteetin.

Vaikka hybridi-immuniteetti muodostuu tartuntojen kautta, siitä on väestötasolla myös hyötyä: jos sitä ei muodostuisi, COVID-19 tauti olisi edelleen paljon vakavampi sairaus kuin se nyt on. Tämän ansiosta väestössä on laajalti suojaa taudin vakavilta seurauksilta, jonka vuoksi koko väestön osalta tehosteille ei ole tällä hetkellä tarvetta. Iäkkäille ja riskiryhmiin kuuluville tauti voi silti edelleen olla vaarallinen. Siksi WHO ja ECDC pitävät tärkeänä tehosteiden suuntaamista ja rokotuskattavuuden lisäämistä näihin ryhmiin. Tästä on laaja konsensus Euroopassa.

Kuolleisuuskeskustelun faktat ja fiktiot

Scheininin teksti vilisee erilaisia kuolleisuustermejä ja ajanjaksoja, jonka vuoksi on jokseenkin vaikeaa hahmottaa, missä hänen mielestään Suomi on pitänyt kärkipaikkaa, kuinka kauan, ja mihin kaikkiin maihin oikein verrataan.

Scheinin: ”Jos kuolleiden mediaani-ikä on 85, silloin tasan puolet koronakuolemista osui eri ikäisiin ihmisiin vastasyntyneistä 84-vuotiaisiin ja merkittävältä osin parhaassa työiässä oleviin…Korona-ajan ylikuolemat ovatkin prosentuaalisesti selvimmin osuneet kouluikäisiin ja 40–60-vuotiaisiin.”

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 ikävakioitu kuolleisuus nousi Suomessa 7,7 % v. Nousu näkyi erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Työikäisillä nousua oli 1,3 %. Koronatautiin kuoli 4349 henkilöä (v. 2021: 952), joista < 65-vuotiaita oli < 5 %, ja 40–60-vuotiaita 2 % (3 % vv. 2021–2022).  Koronaan menehtyneiden mediaani-ikä oli 87 vuotta. Koronaan kuolleiden ikäjakaumasta nähdään, että koronakuolleisuus ei ole osunut parhaassa työiässä oleviin, eikä kouluikäisiin (Kuva 2).

Ikävakioitu kuolleisuus on noussut, mutta ei ole rinnastettavissa sotavuosiin

Scheinin: ”Väestön ikääntymisen huomioonottava kuolleisuus on viime vuosina ollut Suomessa korkeampi kuin milloinkaan sotien jälkeen ja korkeampi kuin kaikissa verrokkimaissa. Koronapandemian kanssa ajallisesti yhteen osuva ylikuolleisuus on jo ainakin 16 000 ihmistä, ja odotettavissa oleva elinikä on alentunut.” ⁱ

Ikävakioidun kuolleisuuden nousu oli v. 2022 poikkeuksellisen suurta ja myös laskennallinen (vastasyntyneen) elinajanodote laski. Ikävakioitu kuolleisuus on ollut laskusuuntainen seurannan alusta saakka pieniä pomppuja lukuun ottamatta aina koronapandemiaan saakka (kuva 3). Yhtä suuri elinajanodotteen aleneminen kuin vuonna 2022 havaittiin tytöillä (0,6 v) v. 1957 ja pojilla (0,5 v) v. 1962. Muutoksesta huolimatta ikävakioitu kuolleisuus oli vuosien 2013 (naiset) – 2017 (miehet) tasolla, eikä sotavuosien jälkeisellä tasolla.

Ylikuolleisuuden arviointi on haasteellista ja vaatii ikävakioinnin

Ylikuolleisuus tarkoittaa jonkin tietyn ajanjakson korkeampaa kuolleisuutta vertailuajanjaksoon verrattuna. Sille ei ole vakioitua laskentatapaa. Viime aikoina viestipalvelu X:ssä on kauhisteltu joukolla Eurostatin ylikuolleisuusarviota (%-muutos kuolleiden lukumäärässä verrattuna viitejaksoon), joka ei huomioi väestömäärän ja ikärakenteen muutoksia. Sen mukaan Suomessa olisi myös ollut rapsakkaa ylikuolleisuutta paitsi marraskuussa, myös useimpina muina kuukausina v. 2023. EuroMOMO-indikaattorin perusteella kuolleisuus taas on ollut lähes koko vuoden tavanomaisella vaihtelualueella lukuun ottamatta loppuvuotta, jolloin se kohosi selvästi (kuva 4), erityisesti kaikkein iäkkäimmillä.

Molemmat indikaattorit vertaavat muutosta maan sisällä, joten niistä ei voi päätellä kuolleisuutta jossain toisessa maassa. Ylikuolleisuuden vertailu maiden välillä on haasteellista monestakin syystä. Ikävakiointi on kuitenkin syytä tehdä.

Alla tutkimusprofessori Markku Peltosen tekemässä kuvaajassa (Kuva 5) on ikävakioitu kuolleisuus Pohjoismaista sekä Baltian maista vuosilta 2002–2023 viikoilta 1–44. Peltonen on julkaissut ikävakioituja aikasarjoja myös ikäryhmittäin. Erään arvion mukaan ajanjaksolla 2020–2023 ikävakioitu (suhteellinen) ylikuolleisuus on ollut Suomessa 6,7 % korkeampi kuin vertailuajanjaksolla. Euroopan maista kuudella se oli alempi. Kun ylikuolleisuutta tarkasteltiin kahdessa kaksivuotisjaksossa, se painottui Suomessa ja Norjassa voimakkaasti jälkimmäiselle jaksolle, mutta esimerkiksi Ruotsissa ensimmäiselle.

Lopuksi

Sars-CoV-2 on asettunut yhdeksi endeemisistä, kausittain epidemioita aiheuttavista hengitystieinfektioviruksista. Viruksen kiertoon ei voida merkittävästi vaikuttaa. Sen esiintyvyyttä ja muuntumista seurataan ja rokotetehosteita annetaan tarpeen mukaan. Hengitystieinfektioiden ehkäisystä löytyy ohjeita. Rokotussuositukset perustuvat lääketieteelliseen tarpeeseen. Ehkäpä koronarokotteen saa kohtapuoliin reseptillä apteekistakin, joka toivottavasti rauhoittaa mieliä.

Toivon, että Martin Scheinin pohtii tämän kirjoituksen valossa, poikkeaako pandemian aikainen ylikuolleisuus, saati Suomen linja, sittenkään niin kovasti muista maista. Realismi tehosteiden vaikuttavuudesta ei olisi haitaksi: kuolleisuuteen ei voida vaikuttaa tehosterokottamalla niitä, joilla on jo hyvä suoja ja joilla riski kuolla tautiin on minimaalinen. Kaikkialla maailmassa on ollut pandemian seurauksena ylikuolleisuutta. Ylikuolleisuusarvioihin vaikuttaa käytetty menetelmä ja tarkasteluajanjakso. Ikävakiointi on tärkeää tehdä. Keskustelu aiheesta tulisi perustua nykyistä enemmän faktoihin.

Kuolleisuudesta ja sen mittaamisesta suosittelen aiheesta kiinnostuneille lämpimästi Tilastokeskuksen Faktanvartija-podcastia Kuolleisuuden karu kehitys (julkaistu 21.4.2023).