Akselerationismi on terrorismia, vaikka tekijänä olisi ministeri tai miljardööri

Kun USA kääntää selkänsä Euroopalle ja kaveeraa avoimesti Venäjän kanssa, EU:lla ei ole aikaa epäröidä. Meidän on vahvistuttava, puolustauduttava ja myös siivottava oma pesämme.

Uusi Juttu julkaisi väkevän artikkelin ”Ideologia ratkaisee, taukki”. Siinä toimittaja Oskari Onninen ja professori Antto Vihma kutsuivat radikaalikonservatiivien lietsomaa kulttuurisotaa suorasukaisesti akselerationismiksi – tietoiseksi strategiaksi kiihdyttää järjestelmän romahtamista, jotta se voidaan korvata uskonnollis-fasistisella diktatuurilla. He vyöryttävät yhä jyrkempiä konflikteja, jotka kärjistyessään antavat tekosyyn hylätä kumppanuudet, oikeusperiaatteet ja ihmisoikeudet.

Eurooppaa eivät uhkaa vain ulkoiset viholliset, vaan myös sisäiset autoritaarista hallintotapaa ihailevat voimat: oikeusvaltiota rapauttavat, kulttuurisotaa käyvät ja ihmisiä toisiaan vastaan yllyttävät. Näitä voimia on useiden EU-maiden hallituksissa, ja nyt niillä on entistä vaarallisempi tukija Washingtonissa.

Tätä vastaan on taisteltava. On tunnistettava Euroopasta kaikki unkaroijat, jotka eivät sitoudu demokratiaan vaan hyväksikäyttävät kyynisesti instituutioitamme vahvistaakseen omia asemiaan unelmiensa oligarkiassa. 

Paraikaa syntyvää halukkaiden maiden ydinryhmää on kiireesti vahvistettava ja laitettava EU:n yksimielisyysperiaatteet toistaiseksi hyllylle – päätöksentekokykyä on edistettävä hätätila-asetuksilla ja poikkeusjärjestelyin. Fasismimyönteisten populistien tilaisuudet jarruttaa ja sabotoida on minimoitava.

On myös ymmärrettävä, miten kulttuurisotiva kansalliskonservatismi ujuttautuu myös kansalliseen päätöksentekoon isänmaalliseksi tekeytyneenä, vaikka todellisuudessa se toteuttaa Putinin ja Trumpin toiveita hajottaa ja heikentää maatamme.

Pian uuteen käsittelyyn tuleva rajalaki on tästä täydellinen esimerkki. Rajaturvallisuuden kannalta täysin tarpeetonta lakia juntattiin läpi perustuslakivaliokunnan ovenkarmit paukkuen, vaikka kaikki valiokunnan kuulemat lainoppineet vastustivat sitä. Ja jotta lukija ei nyt sekoittaisi lakiesitystä ja rajatoimia keskenään, kertaan vielä mitä professori Martti Koskenniemi sanoi haastattelussa: tosipaikan tullen paikalla olisi täysin toisenlaisiin tehtäviin koulutettujen rajaviranomaisten sijaan armeija ja Frontex, ja jos jokin laki on niin kriittisessä tilanteessa ongelma, sitten sitä vain rikotaan.

Mutta ei lakia Suomen turvallisuuden takia olla säätämässäkään, vaan osana perussuomalaisten ksenofobista politiikkaa ja halua kerätä samanmielisiltä pisteitä EU:n sisäisessä kulttuurisodassa. Olisi sulka hattuun, jos pohjoismaassa menisi läpi rasistinen ja oikeusvaltiovastainen laki. Kun rajatilanne kärjistyi ja A-Studiossa pohdittiin tilannetta, paikalla ollut Riikka Purra alkoi vaahdota siitä, kuinka ”niitä ihmisiä voi tulla myös länsirajalta”. Purra ei siis ollut huolissaan Putinista, vaan ”niistä ihmisistä”, ja Koskenniemen kaltaisista eurooppalaisen oikeuskäsityksen puolustajista. Viestipalvelu X:ssa perussuomalaisten ohella myös Putinin trollitehtaan palkolliset vaativat Koskenniemelle rangaistusta ja lain pikaista junttaamista läpi. Kertonee kaiken siitä, kuinka ”Putin-vastainen” laki on. Pikemminkin Eurooppa-vihamielisen sotarikollisen toivelistan kärjestä.

Suomi kansakuntana haluaa varmastikin kuulua paraikaa muodostuvaan halukkaiden maiden joukkoon, josta vahvempi Eurooppa alkaa muotoutua. Ikävä kyllä meillä on juuri nyt historiamme veltoin ja populistisin hallitus, jonka pääministeri ei millään halua myöntää suojelevansa viidettä kolonnaa.

Suomi ansaitsisi johtajat, jotka eivät hyväksy perustuslain ja oikeusvaltion vastaista keppihevostelua turvallisuuden verholla. Jotka eivät piilottele rasismia maailman laajimman nollatoleranssin sisään. Jotka eivät hyväksy maatamme repivän kulttuurisodan lietsomista. Ja jotka eivät missään tapauksessa hyväksyisi hallituskumppaniksi puolueita, jonka jäsenistöön ja puheenjohtajan ystäväpiiriin kuuluneita ihmisiä on tuomittu vankeuteen nimenomaan akselerationistisen terroriteon suunnittelusta. Nyt pääministerin sängyssä on vihollinen.

Rajoja pitää vahvistaa paljon enemmän kuin oligarkkimyönteisten populistien keinoilla vahvistuisi. Se on tehtävä kohdistaen voimakeinot Putiniin eikä maahanmuuttajiin tai perustuslakiimme. Se on tehtävä nimenomaan EU-jäsenmaana, yhteistoimintana liittolaistemme kanssa. Ei koskaan enää yksin, kuten kenraali Ehrnrooth muistuttaisi. Eikä taatusti akselerationististen oligarkkien joukoissa. Suomen paikka on Euroopan ytimessä eikä Trumputinistanin vasallina, jossa yksinvaltaa käyttää joku kaivososastoa johtava piispa.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaikka se on voittanut totalitarismin ennenkin. Mutta vain silloin, kun se on ymmärtänyt, että heikkous ja päättämättömyys ovat sen suurimmat viholliset. Nyt on Euroopan aika toimia nopeasti.

Markus Wasara

Kirjoittaja on äidinkielenään sarkasmia puhuva optimisti, jonka suomalaisessa luonnossa liikkumista tai Sibeliuksen kuuntelua EU-liittovaltioon siirtyminen ei lainkaan haittaisi.