Kevään vaalit ovat lasten ja nuorten vaalit
Sote-uudistuksen jälkeen kuntien menoista jopa 75% kuluu kouluihin ja päiväkoteihin. On tärkeää, että asioista päättämässä ovat myös nuoret ja heidän arkeaan tuntevat aikuiset. Koulurauha, mielenterveyspalvelut ja harrastusmahdollisuudet vaativat poliittisia panostuksia, kirjoittaa Sofia Virta.
Tiesitkö, että lähes puolet kuntien menoista muodostuu 0–15-vuotiaiden palveluista? Kun mukaan lasketaan toinen aste, on luku yli puolet. Sote-uudistuksen jälkeen kuntien taloudesta siis 3/4 muodostuu sivistyspalveluista eli kouluista ja päiväkodeista.
Näin ollen tänä keväänä käydään ensimmäisen kerran kuntavaalit, joissa kyse on ennen kaikkea lapsista ja nuorista. Siksi on tärkeää, että ehdokkaina listoilla sekä päättäjinä kuntien valtuustoissa ovat myös nuoret itse. Korvaamatonta osaamista, näkemystä ja kokemusta kuntien päätöksentekoon tuovat myös aikuiset, jotka tekevät työtä lasten ja nuorten parissa – tai elävät heidän kanssaan arkea kotona.
Millaista sitten on hyvä arki lapsille ja nuorille? Minkälaisista rakennuspalikoista se koostuu?
Arjen kannalta on olennaista, että esimerkiksi päiväkodit ja koulut toimivat, ottavat lapset erilaisine tarpeineen huomioon ja kasvattavat heitä kohti tulevaa elämää osana yhteiskuntaa. Lasten ja nuorten tulisi voida luottaa siihen, että jos kotona on vaikeaa tai koulussa tulee vastaan haasteita, on lähellä aina vähintään yksi turvallinen aikuinen, jonka puoleen kääntyä, ja jolta saa apua.
Siksi kouluihin täytyy varmistaa riittävä joukko erilaisia ammattilaisia, joilla on erilaista osaamista lasten ja nuorten tueksi hankalissa paikoissa. Meillä on Suomessa maailman parhaat opettajat, mutta heidän tulisi saada olla opettajia eikä joutua olemaan supersankareita, joiden oletetaan opettamisen ohella toimivan terapeutteina, järjestyksenvalvojina tai kuraattoreina.
Koulujen rauhattomuus ja lisääntynyt väkivalta on puhuttanut niin opettajia, vanhempia, meitä päättäjiä kuin koululaisia. On selvää, että ongelmat eivät katoa vaikenemalla. On kuitenkin myös niin, että näitä ongelmia ei korjata kestävällä tavalla ruuvaamalla metallinpaljastimia koulujen oville tai repputarkastuksilla – ne ovat laastariratkaisuja, jotka eivät puutu siihen, miksi nuorilla ja lapsilla on vaikeaa. Sen sijaan on panostettava lasten ja nuorten mahdollisuuteen tulla kuulluksi ja saada tukea.
Samalla sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuus ja toimivuus on suoraan yhteydessä siihen, millä eväillä nuori astuu aamulla koululuokkaan. Kaikki lapset eivät pääse aloittamaan koulupäiväänsä samalta viivalta – voiko joku väittää, että humalaisen vanhemman takia valvonut nuori on yhtä valmiina omaksumaan uutta, kuin hyvillä yöunilla luokkaan saapuva luokkatoveri?
Panostukset sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat panostuksia myös mahdollisuuksiin mennä kouluun tai päiväkotiin, valmiina keskittymään olennaiseen eli oppimiseen. Oppimisen edellytykset luodaan turvaamalla perheiden, lasten ja nuorten riittävät palvelut. Koulurauhaa ei rakenneta vain koululuokissa, vaan sitä rakennetaan sote-palvelut varmistavalla ja eriarvoistumista torjuvalla politiikalla. Siksi meidän täytyykin panostaa muun muassa neuvoloihin, ennaltaehkäiseviin palveluihin, nuorten matalan kynnyksen mielenterveysvastaanottoihin ja vanhempien tukeen.
Lapsilla tulisi olla myös mahdollisuus harrastaa heille mieluisalla tavalla – olipa se sitten esimerkiksi musiikkia, kuvataidetta, liikuntaa tai teatteria. Harrastukset tukevat sosiaalisia suhteita, vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja tarjoavat mahdollisuuden oppia uusia taitoja. Jokaiselle lapselle tulisi yhteiskunnan toimesta taata ainakin yksi mieleinen harrastus.
Kevään vaalit ovat lasten ja nuorten vaalit.
Sofia Virta
Kirjoittaja on vihreiden puheenjohtaja
