Tunnelihankkeet ovat Helsingin oma Brexit
Identiteettipolitiikka näyttäytyy Helsingissä eritoten autopopulismin ylikorostumisena, ja siinä on vaarana käydä Brexitit. Tolkuttoman kalliita tunneleita kannattavat ovat pääosin jo hautausmaalla, kun typeryyden seuraukset iskevät jälkipolviin, kirjoittaa Markus Wasara.
Istuva kaupunkisuunnittelulautakunta jättää tiukan äänestyksen jälkeen tulevalle valtuustolle asian, jolla tulevaisuus voidaan pilata jo ennen kuin se ehtii alkaa.
Satamatunnelihanke, jota ajetaan verukkeella ”autoilun sujuvoittamisesta”, on räikeän laskutaidotonta populismia, joka palvelee vain sataman tavaraliikenteen lyhytnäköistä etua – mutta maksajiksi joutuvat kaikki helsinkiläiset, erityisesti nuoremmat sukupolvet. Hyvin hentoinen häntä heiluttaa pääkaupungin kokoista koiraa.
Kaikkiaan esitettyjen tunnelien rakentaminen kestää vuosikymmeniä ja maksaa miljardeja. Samaan aikaan kaupungin nykyiset liikenneongelmat eivät ratkea – päinvastoin, ne pahenevat. Ensin vuosikausiksi valtavien työmaiden takia, ja vielä pysyvämmin siksi, että tunneli ei suinkaan vie autoilua maan alle ja jätä katutilaa muille. Se lisää autoilua koko kaupungissa. Mitä enemmän kapasiteettia kasvatetaan, sitä enemmän autoja tulee, ja sitä huonommin autoilukin sujuu. Tämä on tieteellinen ja yksiselitteinen fakta.
Satamatunneli palvelisi päivittäin noin 2000 rekkaa, jotka voitaisiin ohjata Vuosaaren satamaan. Se on suunniteltu tavaraliikenteelle ja sijaitsee suoraan kehätien päässä. Ei tarvita satojen miljoonien investointia, vaan ymmärrystä siirtää rekkaliikenteen mahdollinen kasvu sinne, minne se sopisi paremmin.
Tämä sopisi myös Helsingin strategiaan, joka yksimielisesti linjasi kävelyn, joukkoliikenteen sekä pyöräilyn lisäämisestä – eli keskusta-autoilun vähentämisestä. Tämä ei olekaan ideologista vaan yksinkertaista tilanhallintaa ja peruskoulutason matematiikkaa. Tiivis kaupunki, jossa arki hoituu sujuvasti ilman autoa, on tutkitusti paras tapa rakentaa kestävää urbaania ympäristöä. Ja autoilua tehokkaampiin kulkutapoihin investoiminen nopeuttaa autoiluakin, kun vähemmän välttämätön osa siitä poistuu.
Rakentamista on jo ymmärretty tiivistää valmiiksi rakennettuun ympäristöön ja joukkoliikenteen luo. Mutta varsinkin lähiluonnosta huolestuneiden kannattaisi huomata, mitä tiiviin kaupungin ongelmia selvittänyt tutkija painotti: tiivistämisen kanssa yhtä aikaa olisi pitänyt luopua autoilun suosimisesta. Autopuolueiden vastustuksen takia kakku yritettiin sekä syödä että pitää, ja siksi siinä missä voisi olla puita ja vihreää, onkin parkkipaikka, parkkihallin katto tai ylileveä ajorata. On ehkä poliittisesti mukavan pörröistä vältellä nollasummapeliä ja väittää kaiken mahtuvan, mutta matematiikka on epäpoliittisen selkeää - ei tilan jakaminen voi muuta ollakaan, koska samassa paikassa ei voi olla sekä puu että auto. On säästettävä tilaa sillä, ettei niin monia liikkujia ympäröisi kymmenen kuutiometrin peltilaatikko, joita säilötään maan kalleimmalla tonttimaalla naapurin subventoidessa kustannuksia.
Muutama päivä sitten lautakuntajäsen vaikeroi, kuinka hirveää ympäristöä oli tulossa kuin luonnonlakina, jos tulevaisuuden autojono Pornaisista vyöryisi Sörnäisiin ilman tunnelia. Itse ajattelen, että juuri lautakunnan vastuulla on päättää, millaista on tulossa. Sellaista ympäristöä tulee, millaisesta päätetään. Ja tämä jäsen päätti äänestää vaihtoehtoa, jossa pendelöintiä tulee entistäkin enemmän. Helsinkiläisten haitaksi ja rahoilla.
Kuntavaaleihin mennään autopuolueliittoumalla, jossa eläkeläisten suosimat Kok, Dem ja PS louhivat identiteettipolitiikkaansa pysyväksi osaksi kaupunkirakennetta – ja tekevät sen nuorten kustannuksella. Tunnelit eivät valmistu vuosikymmeniin, mutta maksajiksi jäävät ne, jotka eivät edes halua autoilla. Helsingissä vain noin 25 prosenttia nuorista hankkii ajokortin.
Tämä on Helsingin Brexit-hetki. Britanniassa tehtiin päätös EU:sta lähtemisestä vanhimpien äänillä, vaikka nuoret halusivat jäädä. Kun ero vihdoin toteutui, moni sitä äänestänyt oli jo kuollut vanhuuteen, mutta nuoret maksavat laskun menetetyistä työpaikoista ja talouskasvusta. Helsinkiä uhkaa nyt sama ilmiö. On kaikkien aikojen tuhlailevin vaalikampanja, jos eläkeläispuolueet käyttävät satoja miljoonia pilatakseen kaupungin tulevien sukupolvien elinympäristön vain saadakseen identiteettipoliittisia irtopisteitä.
Onneksi on ne kuntavaalit ensin. Helsinkiläiset voivat äänestää itselleen johdon, jonka mielestä kaupunkimme ei pidä kilpailla Porintien kanssa siitä kumpi on sujuvampi rahtiliikenteen läpiajopaikka. Meidän on kilpailtava siitä, kuinka hyvä kaupunkimme on jo perille päässeille, esimerkiksi omaa elämäänsä rakentaville nuorille perheille, jotka haluavat palveluja kävelymatkan päähän, sujuvaa joukkoliikennettä ja viihtyisää ympäristöä.
Aikuistuvat nuoret ansaitsevat paljon parempaa kuin identiteettipoliittista rattiraivoa. Toivottavasti he sitä myös vaaleissa saavat.
Markus Wasara
Kirjoittaja on äidinkielenään sarkasmia puhuva optimisti, joka diggaa luontoa ja markkinataloutta, ja uskoo niiden tulevan mainiosti toimeen keskenään.
EDIT 21.3.2025 klo 9.11: korjattu ajokortin hankkivien helsinkiläisnuorten määrä 20 prosentista 25 prosenttiin
