Saksan vihreät nostivat kannatusta ja Suomessa siitä voisi ottaa oppia

Saksan vihreiden vaalitulos liittopäivävaaleissa oli loistava, vaikka se saattoi tuntua pettymykseltä. Olivathan gallupit keväällä osoittaneet vielä paljon parempaa tulosta. 

Oli selvää, että kun puolueelle ennustettiin jopa liittokanslerin paikkaa, moni taho siirsi poliittisen tykistönsä murentamaan vihreiden kannatusta. Vihreiden koneisto oli amatöörimäinen tässä julkisuustaistossa. Omat töppäykset tarjosivat helpon maalin, vaikka ne eivät olleet sen pahempia kuin kilpailijoiden vastaavat mokat.

Tulos oli kuitenkin valtava voitto. Se on olennaista. Enemmän kuin joka seitsemäs saksalainen äänesti vihreitä. 

Mistä nuo äänet tulivat?

Frankfurter Allgemaine julkisti havainnollisen kuvan äänten siirtymistä puolueiden välillä vuoden 2017 vaaleihin verrattuna. 

Lähde: Infratest dimap, FAZ

Vihreät saivat yhteensä yli kaksi miljoonaa ääntä voittoa muita puolueita edellisissä vaaleissa äänestäneistä seuraavasti: 

CDU+CSU 920 000

Vasemmistopuolue 480 000

Demarit 260 000

Liberaalit 240 000

Muut 100 000

Äärioikeisto 60 000

Yhteensä 2 060 000

Kuva koskee nettosiirtymiä, siis voitot vähennettynä tappioilla. Äänestäjien vaihto ristiin ei siis näy.

Tämän lisäksi vihreät saivat uusien äänestäjien keskuudessa 21 prosentin kannatuksen, paljon enemmän kuin kumpikaan suurpuolueista, mutta yhtä paljon kuin liberaalit. Nuoret saksalaiset äänestävät aivan eri tavalla kuin vanhemmat saksalaiset. 

Mielipidetiedustelut tuottavat sivutuotteena tiedot puolueiden välisistä siirtymistä myös Suomessa. On vaikea ymmärtää, miksi YLE ja Helsingin Sanomat eivät julkaise niitä. Luulisi niiden olevan mielenkiintoisempia kuin pelkkä tieto marginaalisista kannatusmuutoksista. 

Olennaista vihreiden menestyksessä on kannatuspohjan laajeneminen. Lähes miljoonan äänen siirtymä kristillisdemokraateilta kertoo, että aivan uudenlaiset ihmiset ovat luottaneet puolueeseen.

Mielikuva vähän outojen viherhippien puolueesta on normalisoitunut tavallisten saksalaisten puolueeksi, joiden äänestämisestä voi kertoa avoimesti työpaikan kahvihuoneessa. 

Tai ei aivan tavallisten. Osaa Saksan vihreiden viime kuukausien alamäestä on selitetty sillä, että osa tavallisista ihmisistä on alkanut vieroksua liiaksi koulutetun eliitin edustajiksi miellettyä puoluetta ja siirtynyt demarien tukijoiksi.

Äänestysaluekartat osoittavat, että esimerkiksi Berliinissä vihreät menestyivät parhaiten kaupungin keskustan tuntumassa – vähän kuten vihreät Helsingissä.

Hätä ilmastonmuutoksesta on luonnollisesti suurin syy vihreiden menestyksen taustalla. 

Suomen vihreät onnistuivat kannatuspohjansa laajentamisessa saksalaisia ennen. Olihan vielä viime eduskuntavaaleissa vihreät suurin puolue Helsingissä noin neljänneksen kannatuksella. Ihan tavallisia ihmisiä siinäkin joukossa oli pakko olla. Koko maassa kannatus ei noussut yhtä suureksi kuin Saksassa näissä vaaleissa, mutta ei siinä paljon jälkeen jääty.

Sen jälkeen on mennyt huonommin. Vihreät ovat menettäneet tavallisia kansalaisia kokoomukselle ja demareille, Helsingissä merkittävässä määrin myös vasemmistoliitolle.

Voi jopa sanoa, että kannatuspohjaa on aktiivisesti kavennettu keskittymällä vihreiden ydinäänestäjiin.

Se on yhtä järkevää kuin olisi keskustalta keskittyä pelkästään maanviljelijöihin. Suomalaisten työpaikkojen kahvipöydissä ei enää kerrota vihreiden kannattamisesta yhtä avoimesti kuin ennen. Kokoomus kiittää.

Vihreät tulee palauttaa puolueeksi, jota myös tavikset, ne naapurin Maija ja Matti, voivat kannattaa rinta rottingilla. Saksan vihreät voittivat miljoona äänestäjää oikeistolta. Kokoomukselta olisi helppo saada äänestäjiä myös Suomessa.