Ovi auki Natoon, mutta ei liittouduta

Siitä on aikaa, kun pohdintaa Natosta on pidetty tabuna ja väitetty, ettei Suomessa voi käydä avointa keskustelua Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Tosiasiassa monipuolisia näkökulmia on esitetty jo pitkään. 

Viime aikoina keskustelu on kuitenkin saanut uusia kierroksia. Syynä tähän on Venäjän presidentti Vladimir Putinin puhe, jossa hän toi esiin vahvaa etupiiriajattelua ja edellytti, ettei Nato laajene enää itään. Vaatimus koskee myös Suomea: Venäjän mielestä Suomi ei saisi liittyä läntisen sotilasliiton jäseneksi.

Tällainen ultimaatumi tietenkin vain yllyttää suomalaisia kiinnostumaan Nato-jäsenyydestä. Sinne on syytä mennä, kun Venäjä erityisesti sen kieltää. Moni suomalainen ja vihreäkin vaikuttaja on tällä viikolla liputtanut Natoon liittymisen puolesta.

Olen täysin samaa mieltä tasavallan presidentin ja monien muidenkin keskustelijoiden kanssa siitä, että Natoon liittyminen on vain ja ainoastaan Suomen asia. On tärkeää, että meillä on jatkuvasti aito mahdollisuus liittyä Natoon, jos katsomme sen tarpeelliseksi. Oven pitäminen auki ei kuitenkaan tarkoita, että siitä pitäisi nyt lähteä etenemään.

Vaikka minua huolestuttaa ja vähän pelottaakin Venäjän autoritaarinen ja etupiirejä korostava asenne, en näe Naton jäsenyyttä ratkaisuksi tähän – enkä mihinkään muuhunkaan nykypäivän uhkaan.

Ydinaseet Naton toiminnan ytimessä

Minulle olennaisin syy vastustaa Natoon liittymistä on, että Nato määrittelee itsensä ydinaseliitoksi (Nuclear Alliance). Ydinaseiden hallussapito, niillä uhkaaminen ja tarvittaessa käyttö on olennainen osa Naton puolustusdoktriinia. 

Merkittävä osa Naton eurooppalaisista jäsenmaista (Hollanti, Belgia, Saksa ja Italia) pitävät maaperällään Naton mandaatilla Yhdysvaltain ydinaseita. Näitä on sijoitettu myös Recep Tayyip Erdoğanin Turkkiin, jonka liittolainen en tosiaankaan halua olla.

Ydinaseiden olemassaolo on fundamentaalinen uhka ihmiskunnan eloonjäämiselle.

Näillä mailla ei ole minkäänlaista demokraattista kontrollia näihin aseisiin, ei edes virallista oikeutta tietää paljonko ja minkälaisia niitä on. Lisäksi Ranskalla ja Britannialla on omat arsenaalinsa, joita ne parhaillaan modernisoivat isolla rahalla.

Ydinaseliittona Nato vastustaa raivoisasti YK:ssa solmittua ja tammikuussa 2021 voimaan tullutta ydinasekieltosopimusta. Yhdysvallat ja Nato ovat painostaneet voimakkaasti sekä liittolaisiaan että muita maita (mm. Ruotsia ja erinäisiä Afrikan maita) olemaan liittymättä sopimukseen. 

Lausunnossaan Nato katsoo, että sillä on ydinsulkusopimuksen mukaan laillinen oikeus ydinaseiden hallussapitoon (mitä ydinsulkusopimus ei sano, sen mukaan tulee pyrkiä aseriisuntaan), eikä kansainvälinen oikeus voi tätä oikeutta kiistää (minkä ydinasekieltosopimus juuri tekee).

Ydinaseiden olemassaolo on fundamentaalinen uhka ihmiskunnan eloonjäämiselle. Nykyisessä epävakaassa maailmassa ydinkonfliktin uhka on selvästi kasvanut. Ei ole olemassa ”hyvisten” ydinseita. Kauhun tasapaino on kiikkerä rakennelma, jonka mikä tahansa virhearvio tai tekninen virhe voi suistaa syöksykierteeseen. Pidän täysin mahdottomana ajatuksena tukea Suomen liittymistä sotilasliittoon, joka ylläpitää asevarustelukierrettä ja vastustaa kynsin hampain kaikkia yrityksiä vähentää ydinaseiden uhkaa.

Sotilasliiton ratkaisut sotilaallisia

Mutta en muutenkaan pidä Natoa vakautta ja turvallisuutta lisäävänä organisaationa. Kyse on sotilaallisesta liitosta, jolloin toiminnan ja ratkaisujen logiikkakin on helposti sotilaallinen.

Vasaran näkökulmasta kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. En yksinkertaisesti luota Naton analyyseihin maailman tilanteesta ja sen keinovalikoimaan suhteessa siihen, miten tilanteita rauhoitetaan. 

Naton jäsenmaana emme voisi enää toimia Yhdysvaltain ja Venäjän neuvotteluiden isäntänä ja viestin viejänä.

Irakiin mentiin virheellisillä tiedustelutiedoilla, sillä ydinasetuotantoa eli ”savuavaa asetta” ei löytynyt. Libyan tilanne ei tosiaankaan rauhoittunut Naton pommitusten seurauksena. Iranin kanssa diilin sai aikaan EU:n diplomatia (mukana Suomen Tarja Cronberg), ei Naton voimalla pullistelu.

Kolmas syy pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana on parempi mahdollisuus toimia maailmalla rauhanvälittäjänä. Lähi-idässä ja monessa muussakin maailman kolkassa suhtaudutaan Yhdysvaltoihin ja Natoon hyvin varauksellisesti, eikä amerikkalaisten nolo pakeneminen Afganistanista lisännyt tätä luottamusta. Niihin rauhanturvaajiin, jotka tulevat liittoutumattomasta maasta, kuten suomalaisiin, suhtaudutaan paljon luottavaisemmin kuin Nato-maiden sotilaisiin. 

Olen myös vakuuttunut siitä, että ulkoministeri Pekka Haaviston toiminta EU-edustajana Etiopiassa sekä hänen aiempi toimintansa Eritreassa ovat olleet hedelmällisiä nimenomaan siksi, että emme kuulu Natoon. Liittoutumattomuus on saattanut auttaa myös suomalaisten evakuoimista al-Holin leiriltä.

Naton jäsenmaana emme voisi enää toimia Yhdysvaltain ja Venäjän neuvotteluiden isäntänä ja viestin viejänä. Enkä usko hetkeäkään, että tasavallan presidentin tavoittelemaa ETYK:in ja Helsingin henkeä korostavaa kansainvälistä kongressia voisi pitää Nato-maassa.

Pysytään siis ainakin toistaiseksi edelleen selkeästi osana länttä ja EU:n arvomaailmaa, mutta samalla sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Tämä asema takaa meille parhaan mahdollisuuden tukea liennytystä ja ydinaseriisuntaa.

Suomesta alkunsa saanut ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2017.