Kokoomus ison muutoksen kynnyksellä

Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta oleellista on, missä vaiheessa nykyisen hallituspolitiikan hiljaiset ymmärtäjät kokevat jo ymmärtäneensä liikaa. Toinen mahdollisuus on, että kasvava perussuomalaisia lähentynyt joukko saavuttaa enemmistön. Se merkitsisi melkoista käännettä puolueen historiassa.

11.8.2023 | Analyysi

Riikka Purra ja Petteri Orpo poistumassa tiedotustilaisuudesta 12.7.2023. Kuva: Aino Vahala, valtioneuvoston kanslia

Kokoomuksessa on voimistunut perussuomalaisia myötäilevä joukko samaan aikaan kun maltilliset sosiaalireformistit, sinivihreät ja sivistysporvarit ovat enimmäkseen hiljaa tai levittelevät käsiään sekä persu-yhteistyön että rankkojen sosiaaliturvaleikkausten edessä.

Varsinkin alkuun kokoomuksen virallisen linjan reaktio esiin nousseisiin ongelmiin oli niiden vähättely ja vetoaminen siihen, että puheita on pyydetty anteeksi ja kaikki hallituspuolueet ”ovat sanoutuneet irti rasismista”.

Petteri Orpo on aiemmin toistuvasti tehnyt selväksi, että kokoomuksen ja perussuomalaisten arvomaailmat eivät kohtaa. Mikään ei viittaa siihen, että perussuomalaisten arvomaailma olisi muuttunut, mutta nyt perussuomalaiset kelpaavat kokoomukselle kumppaniksi. Tämä yhtälö kertoo kokoomuksen muuttumisesta, vaikka sitä yritetään selittää ja häivyttää. Mutta vähitellen nähdään, kuinka suuri ja pysyvät muutos on.

Uhriutuminen reaktiona

Virallisen linjan harjoittama vähättely on mennyt yhä harvemmalla läpi kokoomuksessakaan. Maltillisten ymmärtäjien keskuudessa yleistyvä suhtautumistapa on uhriutuminen. Eräs puolueen aktiivinen some-soturi kirjoitti Vilhelm Junnilan luottamuslausekäsittelyn yhteydessä, että kokoomus joutui valitsemaan ruton ja koleran välillä. Tämän ajattelun mukaan hallituskriisi olisi ollut pahempi vaihtoehto kuin luottamuksen osoittaminen Junnilalle – joka kyllä sitten joutui kuitenkin eroamaan.

Kokoomuksessa puhutaan paljon arvoista. Arvot oikeasti mitataan sitten kun joutuvat koetukselle. Kokoomus asetti rasismin ja natsismin vastaiset arvonsa alisteiseksi seuraavan vuoden budjetin laatimiselle ja omien talousnäkemystensä toteutumiselle. Valinta tehtiin oikeasti jo hallitusratkaisua tehtäessä.

Kokoomuksen talousnäkemyksissä näkyy myös puolueessa tapahtuva muutos. Jo Sipilän hallitus kuritti sosiaaliturvaa saavia ja jätti hyvätuloiset rauhaan, mutta Orpon hallituksessa fokus on sitäkin tiukemmin sosiaaliturvan leikkauksissa.

Kokoomuksessa on vallalla vahva lojaalius puoluejohtoa kohtaan. Se voi osaltaan selittää, että perinteiset sosiaaliliberaalit nielevät Orpon talouspolitiikan.

Persuuntuminen leviää

Uhriutujien vastapainona kokoomuksessa on äänekäs perussuomalaisia aktiivisesti myötäilevä joukko, joka näkyy ja kuuluu aktiivisesti somessa. Se ei koe yhteistyötä ongelmalliseksi. Se haukkui RKP:tä jo hallituneusottelujen aikaan neuvottelujen pitkittämisestä. Siitä joukosta kuului jopa sellaisia puheenvuoroja, että Wille Rydmanin nousu ministeriksi oli kokoomuksen johdolle ihan tarpeellinen näpäytys siitä, että puoluejohto osoitti Rydmanille ovea puolueesta.

Kokoomuksen kentän tässä osassa on omaksu yhä enemmän perussuomaisten retoriikkaa. Media koetaan osapuoleksi asioissa, joista se kertoo. Malli on tuttu Donald Trumpin politiikasta. Pyrkimys kyseenalaistaa media, joka kertoo ikävistä asioita, on tuttu myös Unkarista ja Turkista – Venäjästä ja Kiinasta puhumattakaan.

Myös tieteeseen kohdistuva denialismi leviää kokoomuksen oikeiston some-keskusteluissa erityisesti ympäristöasioissa. Maahanmuuton vastaisuudessakin tämä joukko on lähestynyt perussuomalaisia. Kokoomuslaiset ovat mielipidetutkimuksen mukaan rasismikäsityksissään jo selvästi lähempänä perussuomalaisia kuin muita puolueita. Myös perussuomalaisten pyrkimys kyseenalaistaa rasismin määritelmä sekä raju kielenkäyttö ainakin somessa ovat levinneet myös kokoomuksessa.

Perussuomalaisilta osa kokoomuslaisista on omaksunut myös väitteen, että nyt ollaan kyseenalaistamassa vaalitulos. Synnytetään siis mielikuvaa, että hallituksen tai hallituspuolueen arvosteleminen olisi demokratian kyseenalaistamista.

Hiljainen vähemmistö

Kokoomuksessa on neljäskin joukko, nykyiseen hallitusyhteistyöhön kriittisesti suhtautuvat. Sen reaktioita on odotettu, mutta aiemmin kokoomuksen liberaalisiipeä sosiaalisessa mediassa aktiivisesti edustaneet ovat nyt joko edellämainitussa uhriutujien joukossa tai sitten kovin hiljaa.

Kriittisen joukon suuruutta on vaikea arvioida, mutta saattaa olla, että se onkin paljon pienempi kuin muiden puolueiden liberaalisiivissä on kuviteltu – tai toivottu. Tähän mennessä laajempaa huomiota ovat saaneet kaksi ulostuloa: aiemmin kokoomuksen varapuheenjohtajana, kansanedustajana ja europarlamentaarikkona toiminut Kirsi Piha sekä helsinkiläinen valtuutettu Sini Korpinen pitävät halllitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa virheenä. Myös puolueen ex-puheenjohtaja, pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Pertti Salolainen kyseenalaistaa Twitterissä puolueensa toimintaa.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen puolestaan on ottanut etäisyyttä puolueeseensa ympäristöpolitiikassa, mutta hallituskuvioihin hän ei ole ottanut ainakaan näkyvästi kantaa.

Laskelmoiva elinkeinoelämä

Jonkinlainen muutos on myös kokoomuksen suhteessa elinkeinoelämään. Perinteisesti puolue on kuullut herkällä korvalla elinkeinoelämän toiveita. Nytkin kokoomus on täyttämässä elinkeinoelämän päiväunia työmarkkinoiden uudistamisessa.

Mutta se lienee kuitenkin hienosäätöä verrattuna niin elinkeinoelämän kuin talousoppineiden näkemykseen siitä, että Suomi tarvitsee ehdottomasti aktiivisia toimia maahanmuuton kasvattamiseksi. Sille tavoitteelle kokoomus on kääntänyt selkänsä päästäkseen toteuttamaan talousoppejaan, joita niitäkin talousoppineet ja myös vähän hillitymmin elinkeinoelämä kyseenalaistavat, koska riskinä on talouden pysähtyminen ja ongelmien lykkääminen tulevilla päättäjille.

Elinkeinoelämä on kuitenkin ollut yllättävät hiljaa näistä pettymyksistään. Ilmeisesti se nyt odottaa saavansa kaipaamansa muutokset työelämän pelisääntöihin ja palaa sitten muihin tavoitteisiinsa.

Déjà vu?

Kokoomuksen tilanteessa on jotain tuttua menneisyydestä. 1930-luvulla puolue ajautui yhä tiiviimpään yhteistyöhön äärioikeistolaisen IKL:n kanssa ja puolue liukui oikealle.

Silloin seurauksena oli sisäinen hajaannus ja suuri vaalitappio. KOP:n eläkkeelle jäänyt pääjohtaja J.K. Paasikivi tuotiin – osin elinkeinoelämän avittamana – kokoomuksen johtotehtäviin palauttamaan kokoomus maltilliseksi ja tekemään rajanvetoa oikeistovoimiin.

Paasikivi käänsi puolueen suunnan nopeasti. Osa puolueen oikeistosiivestä jätti puolueen. Kokoomus kääntyi kohti keskustaa ja kasvatti jälleen kannatustaan.

Eero Karisto / Verde

11.8.2023 12:11

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

2 Kommentit

  1. kokoomus on ollut iso pettymys tässä oikeistohallituksessa. on jäänyt olo että kun kokoomus saa veroale piikin selkään niin puolue ei kykene enää mihinkään.

    kokoomus on alentunut monta pykälää alaspäin, ja demareiden alitus ei ole enää kaukana. minulla oli jo ennestään kirosanallinen sanottavaa demareista.

    itsekin alan pitämään tätä hallitusta katasrofi-hallituksena ja pääongelma ei ole perussuomalaiset vaan kokoomus.

    tiesinkö alitajuisesti jo ennen vaaleja mitä tulossa, nyt tuntuu että tiesin. en ainakaan kadu ääntäni eduskunta vaaleissa.

  2. Hyvin harvoin hallituspuolueiden kannatus lähtee laskuun jo tässä vaiheessa kun varsinainen työ ei ole edes alkanut. Kansa ei selkeästi oikeasti äänestänyt ainakaan näin laajojen sosiaaliturvan leikkausten ja duunareiden kyykyttämisen puolesta. Puhumattakaan, että kansa olisi äänestänyt rasismin normalisoinnin puolesta jota tämä hallitus tekee huolimatta työryhmistä ja muista venkoiluista. Hyvin vaikea nähdä, että miten tämä hallitus voisi jatkaa maaliin saakka aiheuttamatta valtavaa tuhoa maallemme. EU on jo ennestään antanut pyyhkeitä liian matalasta sosiaaliturvan tasosta ja nyt puututaan jopa lakko-oikeuteenkin. Joku maltillinen sinipuna tuntuisi nyt järkevältä vaihtoehdolta. Leikatakin voi, mutta ei tällä tavalla pelkästään käänteisen Robin Hoodin tavoin ottamalla köyhiltä ja antamalla rikkaille.

Lähetä kommentti