Kuuma kaupunki: Ilmastokriisiin sopeutuminen ei pysäytä Helsingin kasvua

Pitkän linjan vihreä helsinkiläispoliitikko Osmo Soininvaara sekä aluekehityksen ja muuttoliikkeen asiantuntija Timo Aro ovat yhtä mieltä vahvan pääkaupunkiseudun tärkeydestä ja kasvun jatkumisesta.

Soininvaara painottaa, että osaajat tulevat toistensa luo ja kehityksen edellytys on, että eri alojen osaajat ovat toistensa kanssa vuorovaikutuksessa. Hän muistuttaa, että kaikkialla maailmassa osaaminen on keskittynyt isoihin yliopistokaupunkeihin.

”Siinä joukossa Helsinki on pikemminkin liian pieni.”

Myös Aro muistuttaa, että asumisen keskittyminen on globaali trendi. Siinä missä Soininvaara on ennen kaikkea huolestunut siitä, pärjääkö edes Helsinki, Aro pitää kansallisesti tärkeänä, että Suomessa on monia menestyviä keskuksia.  Soininvaarakin sanoo toivovansa, että menestyviä kaupunkeja olisi useita, mutta pelkää, ettei se ole realistista.

Tilapäinen notkahdus

“Internetin ja etätöiden on arveltu vaikuttavan kehitykseen, mutta internetin aikana kehitys on vain kiihtynyt”, Soininvaara sanoo.

Koronan laukaiseman etätyöbuumin aikana kotimainen muuttoliike kääntyi Helsingille tappiolliseksi, mutta on jo tänä vuonna kääntynyt taas nousuun. Helsingistä pois ei ole mitään joidenkin poliitikoidenkin toivomaa kasvavaa virtaa. Asumisen hinta on tärkeä syy poismuuttoon.

Lähes 80 prosenttia Helsingin poismuuttajille tekemästä kyselyyn vastanneita piti vähintään melko tärkeänä tekijänä sitä, ettei ollut löytänyt toiveiden mukaista asuntoa sopivaan hintaan Helsingistä. Soininvaara huomauttaa, ettei asumisen hinta tyhjennä Helsinkiä vaan valikoi kaupunkiin niitä, jotka pystyvät siellä asumisen maksamaan. 

Nyt Helsingin asuntotilanne on uudessa vaiheessa: myymättömiä uusia asuntoja on tavallista enemmän ja rakentaminen pysähtymässä. Asumisen hinnanlasku on hyvä, sanoo Soininvaara.

”Vuokranantajat vain eivät tunnusta tosiasioita.”

Palvelut riippuvat asiakaspohjasta

”Rehevät palvelut vaativat laajaa asukaspohjaa. Isossa kaupungissa riittää asiakkaita erilaisille palveluille ja tapahtumille”, sanoo Soininvaara.

Aro on samoilla linjoilla pääkaupungin merkityksestä koko maalle sekä sen vetovoimatekijöistä.

”Työpaikkojen ja koulutuksen lisäksi ihmiset muuttavat yhä enemmän palvelujen, tapahtumien, elämysten, viihtymisen perässä.”

Vetovoimatekijöihin kuuluu paljon sellaista, mitä muualla maassa ei ole, kuten esimerkiksi valtion tarjoamia kulttuurilaitoksia.

Soininvaara kuitenkin korostaa Helsingin merkitystä enemmän ja pelkää kehityksen heikkenevän muualla maassa. Aro taas näkee muualla maassa enemmän mahdollisuuksia.

”Ennen meillä oli paljon yliopistokaupunkeja, jotka menestyivät. Sitten niitä oli enää viisi, Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja Jyväskylä”, sanoo Soininvaara.

”Nyt näköpiirissä on uhkakuva, että Suomessa on kohta vain kaksi oikeaa keskusta.” Soininvaara näkee Turun, Oulun ja Jyväskylän kehityksen hidastuvan.

”Onneksi Tampere vielä porskuttaa.”

Soininvaara arvelee, että kasvukeskukset kuten Oulu, Jyväskylä ja Seinäjoki ovat jo imeneet vaikutuspiiristään sen kasvupotentiaalin, jota niissä on ollut.

Aro on optimistisempi muun maan tulevaisuutta arvioidessaan. Kehittyjiä on hänen arviossaan aika paljon.

”Koko Helsinki–Turku–Tampere-kasvukolmion asema on vahvistunut.”

Aron mukaan yliopistokaupungeista myös varsinkin Oulun ja Jyväskylän tulevaisuus näyttää hyvältä. Muista menestyvistä maakuntakaupungeista hän nostaa esimerkeiksi Seinäjoen ja Rovaniemen.

Myös kolmen suuren kaupungin kehyskuntien tulevaisuus näyttää Aron mukaan hyvältä.

”Ne pääsivät koronan aikana takaisin samalle uralle kuin Nurmijärvi-ilmiön aikana 2000-luvun alussa.”

Häviäjiä ovat Aron mukaan useat seutukaupungit, maakuntien kakkos- ja kolmoskaupungit, jotka ovat menettäneet teollisuutta ja palveluja.

Perinteinen maaseutukaan ei ole Aron mukaan kokonaan toivottomassa tilanteessa.

”Hyvät näkymät on kunnilla, joissa on paljon vapaa-ajan asukkaita, matkailua tai vihreän siirtymän investointeja, kuten tuulivoimaa, kierrätysinvestointeja, puhdasta vetyä ja muuta.”

Tällaisia kuntia Aron mukaan on erityisesti länsirannikolla Sakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle. Esimerkkinä hän nostaa esiin Utajärven, pienen kunnan Pohjois-Pohjanmaalla. Sitä pidetään yhtenä vihreän siirtymän edelläkävijöistä.

“Mutta sitten on myös väestöään menettäviä maaseutukuntia, joilla ei ole näköpiirissä toiveita herättäviä tekijöitä”, Aro sanoo.

Vaihtoehtona Nurmijärvi vai Berliini

Entä jos Helsinki sittenkään ei kasvaisi? 

Aro muistuttaa, että Kauniainen on päättänyt rajoittaa väestönkasvunsa 0,75 prosenttiin vuodessa, mikä tarkoittaa kasvun hidastamista. Kasvuaan rajoittamalla kunta voi haluta varmistaa, että investoinnit pysyvät samassa tahdissa ja kasvu muutenkin pysyy hallinnassa. Kauniaisten kasvurajoituksen takana on tosin nähty myös elitismiä: halutaan valikoida, ketä kaupunkiin muuttaa.

”Sitähän kunta voi aina säädellä esimerkiksi kaavoituksella”, Aro sanoo.

Helsingin kasvun rajoittaminen lisäisi muuttovirtaa erityisesti kehyskuntiin, Aro sanoo. Helsinki toimii kasvun moottorina, ja paineet purkautuvat lähiseudulle.  Soininvaaran mukaan amerikkalainen autokaupunki on ympäristörikos ja toivoo siksi Helsingin seudun asutuksen tiivistymistä eikä hajoamista.

Soininvaara näkee, että Helsingin kasvun rajoittaminen olisi tuhoisaa koko maalle. 

”Suomi häviäisi silloin muille pääkaupungeille. Osaaminen ja innovaatiot hakeutuisivat Suomen rajojen ulkopuolelle.”

”Se, että Suomella on 15 vuotta mennyt taloudellisesti huonosti, johtuu siitä, että kaupungeilla on mennyt huonosti.”

Soininvaaran mukaan osaajat ja korkean teknologian yritykset siis eivät Helsingin sijasta sijoittuisi Seinäjoelle tai Mikkeliin vaan Tukholmaan, Tallinnaan tai Berliiniin.

Pieni mutta tiivis

Mutta jos ja kun Helsinki joka tapauksessa kasvaa, paljon riippuu siitä, miten se tapahtuu.

Hintataso kertoo, että kantakaupunki on halutuinta aluetta, ja sitä rakennetaan lisää.

Soininvaara kehuu Kruununhakaa ja Etu-Töölöä, vanhoja umpikorttelialueita. Umpikorttelit jakavat mielipiteitä, mutta Soininvaara tunnustautuu vankkumattomaksi ruutukaavan ja umpikorttelien ystäväksi.

”Aikanaan umpikorttelit kiellettiin, koska pelättiin, että lapset sairastuvat riisitautiin ja roskanpolttouunit pilasivat talojen reunustaman pihan ilman. Nyt D-vitamiinia saa muutenkin ja roskanpolttouunit on poistettu.”

Umpikortteli on Soininvaaran mukaan lapsille turvallinen ympäristö ja tarjoaa mahdollisuuden omaan pieneen lähiviheralueeseen – ellei sitten autojen anneta vallata sitä. Soininvaaran mukaan avokortteleissa lapsia ei voi päästää yksin ulos. Niihin liittyy myös paljon ei-kenenkään-tilaa.

Soininvaaran mukaan uusi rakentaminen voi olla yhtä hyvää kuin vanhat umpikorttelit, mutta ei läheskään aina ole. Hänen mielestään on paljonuutta kolhoa rakentamista. Pieni mittakaava mutta tiivis, hän määrittelee hyvän kaupunkirakentamisen.

Etäisyys viheralueeseen on yksi kaupunkikeskustelua leimaava kysymys. Soininvaara sanoo arvostavansa tiiviitä kokonaisuuksia, joiden välissä on isoja viheralueita. Hän pitää sellaista mallia parempana kuin ”pieniä viherplänttejä siellä täällä”.

”Jos on halkaisijaltaan kilometrin kokoinen tiivis alue, vain murto-osalla sen asukkaista on 500 metriä viereiselle viheralueelle”, hän muistuttaa.

Lisäksi on sitten ne umpikorttelien pihat.

Viherkansien merkitys on Soininvaaran mukaan melko rajallinen. Puita niille ei voi istuttaa.

Kenen ehdoilla?

Paljon puhutaan myös siitä, kenen ehdoilla kaupunkia rakennetaan. Arkkitehtikilpailut ovat joko yleisiä tai kutsukilpailuja. Kilpailun voi järjestää kaupunki ennen kuin tiedetään, kuka hankkeen toteuttaa. Tai ensin voidaan kilpailuttaa pelkästään toteuttaja ja sen jälkeen etsiä suunnittelija.

On myös mahdollista kilpailuttaa rakennuttajat niin että suunnitelmat sisältyvät heidän tarjouksiinsa.

Soininvaara pitää kaikkein tärkeimpänä sitä, että kilpailun voittanut suunnitelma voidaan myös toteuttaa. Jos ensin kilpailutetaan pelkkä suunnittelu, voi helposti käydä niin, että prosessin aikana suunnitelmasta vähitellen riisutaan kaikki se, minkä takia suunnitelma on kilpailun voittanut, Soininvaara kuvailee riskiä.

Mutta vaikka ensi valitaan toteuttaja, arkkitehtikilpailu voidaan toteuttaa avoimena tai kutsukilpailuna. Nyrkkisääntönä on, että avoimia kilpailuja arvostavat enemmän arkkitehtipiirit ja kaupunkikuvatutkijat, rakennuttajat taas suosivat enemmän kutsukilpailuja. Soininvaara luottaa rakennuttajien osaamiseen koko prosessikokonaisuuden läpiviemisessä.

Kuuma kaupunki -juttusarja

Kuuma kaupunki on Verden juttusarja ilmastokriisistä ja kaupungeista. Juttusarjan ensimmäisessä osassa teemana oli kaupunkikeskustojen kuumentuminen ja tiiviin rakentamisen vaikutuksista siihen. Viimeisessä osassa katse on käytännön esimerkeissä ja vihreiden linjauksissa.