Vihreiden piinaviikko

Vihreiden surkea eduskuntavaalitulos on johtanut itseruoskintaan ja pika-analyyseihin. Ensimmäisen viikon aikana puolueväki on esittänyt osin ristiriitaisiakin näkemyksiä siitä, mistä pohjanoteeraus johtui. Katse kääntyy ennen kaikkea peiliin: mitä pitäisi tehdä toisin.

Joidenkin mielestä puolue on ajanut liikaa kaupunkien asiaa – toisten mielestä taas sitä on ajettu liian vähän.  Se on joka tapauksessa selvää, että isompien kaupunkien malli ei sovi koko maahan.  Esimerkiksi joukkoliikenteen kehittäminen ei etene harvaan asutulla maaseudulla samalla tavalla kuin vaikkapa Helsingissä tai Tampereella.

Uudenlaisen (pien)ydinvoiman kannatus ei sekään miellytä kaikkia ja samalla kun osa vihreitä juhlistaa Nato-jäsenyyttä muistuttaa osa joukosta ydinaseriisunnasta. Talousosaamisen tasosta ollaan myös vihreissä huolissaan.

Puolueen ydinviestien – ympäristö & yhdenvertaisuus – takana ollaan kuitenkin edelleen. Vihreiden vaalitulos on myös aiheuttanut suoranaisen ryntäyksen puolueen jäseniksi ja järjestelmä tukkeutui hetkellisesti keskiviikkona. Jäseniä on tullut vaalien jälkeen jo useita satoja lisää.

Kuntavaalien itsetutkiskelun jälkeen puolueessa ajauduttiin jonkinlaiseen toksiseen positiivisuuteen, jossa tulevaisuus nähtiin vihreänä ja valoisana. Tälle ei selvästikään ollut perusteita, pandemian jälkeen sota söi ilmatilan positiivisuudelta ja äänestäjä keskittyi murehtimaan kohonneita elinkustannuksia ja pahenevaa terveydenhuollon kriisiä.

Jokaisen edistysaskeleen kohdalla on löytynyt pari kohtaa, jotka olisi pitänyt korjata ja niinpä tarina on jäänyt emme-saaneet-kaikkea-läpi -tasolle.

Hallituksessa on saatu paljon aikaan muun muassa ympäristökysymyksissä, mutta viesti ei ole mennyt perille edes omalle joukolle. Jokaisen edistysaskeleen kohdalla on löytynyt pari kohtaa, jotka olisi pitänyt korjata ja niinpä tarina on jäänyt emme-saaneet-kaikkea-läpi -tasolle.

Suurelle joukolle vihreiden potentiaalisia äänestäjiä ennallistaminen, energialuokkien parantaminen tai metsien hiilinielun laskenta ovat hepreaa. Äänestäjä kaipaa selkeitä viestejä ja arkisia esimerkkejä. Politiikassa pitää viedä uusia asioita eteenpäin, mutta ne pitää osata avata vähemmän akateemisesti, sivistyssanoja ja fysiikan/biologian oppitunteja vältellen.

Puolueen into puolustaa vähemmistöjen vähemmistöjä ei myöskään puhuttele isoa äänestäjäjoukkoa, vaikka tällä enemmistöllä ei sinänsä ole mitään yhdenvertaisuutta vastaan.

Puheenjohtaja Maria Ohisalo on ilmoittanut ilmoittavansa jatkoaikeistaan pääsiäisen jälkeen.

Ohisaloa ei ole nostettu syylliseksi huonoon tulokseen, mutta hänellä voi olla tarve siirtyä syrjään. Sanna Marin on vetänyt omat johtopäätökset ja kuvannut hallitusvuosia raskaiksi, eikä olisi ihme, jos Ohisalolta tulisi samanlainen viesti.

Puheenjohtajakisaa ei ole vielä virallisesti avattu, eikä varaslähtöjä ole nähty. Eduskuntaryhmän 13 jäsenen joukossa on useita mahdollisia kisaan lähtijöitä, jos siihen päädytään. Tamperelainen Oras Tynkkynen on ylivoimainen ilmasto-osaaja ja hänellä on takanaan eduskuntavuosia. Espoolaisella Saara Hyrköllä ja helsinkiläisellä Atte Harjanteella on tuoretta kokemusta eduskunnasta ja Harjanne on ollut paljon julkisuudessa ryhmän puheenjohtajana. Helsinkiläinen Fatim Diarra on vasta aloittamassa Arkadianmäellä, mutta hänellä on johtamis- ja neuvottelukokemusta Helsingin kaupunginvaltuustosta.

Puolueen johtoon tarvitaan joka tapauksessa paitsi osaava ja sanavalmis myös joukot kokoava henkilö. Nyt ei olisi varaa ristiriitoja aiheuttavaan valintaan.

Puolueen johtoon tarvitaan joka tapauksessa paitsi osaava ja sanavalmis myös joukot kokoava henkilö. Nyt ei olisi varaa ristiriitoja aiheuttavaan valintaan. Ohisalo on pitänyt puoluetta onnistuneesti koossa, mutta poliittisissa keskusteluissa hän on asiallisella ja rauhallisella tyylillään jäänyt muiden puoluejohtajien jalkoihin.

Puoluesihteeri Veli Liikanen ei ole vielä päättänyt omaa aikatauluaan, mutta hänen paikalleen näyttäisi myös olevan tulijoita. Johtajavalinnoista päätetään kesäkuussa Seinäjoella puoluekokouksessa.

Ennen kesäkuuta on kuitenkin edessä iso päätös hallitukseen menosta. Hallituksessa pienentynytkin puolue saisi enemmän aikaan kuin oppositiossa, mutta mihin tahansa kokoonpanoon millä tahansa hallitusohjelmalla ei kannata mennä. Moni vihreä kokee, että vihreiden rooli Marinin hallituksessa oli viherpestä demareiden vähäistä ympäristöpolitiikkaa.

Toisaalta moni vihreä on aidosti huolissaan hirviöhallituksesta, joka vaikkapa sulauttaisi ympäristöministeriön maa- ja metsätalousministeriöön. Vihreät haluaisivat tehdä fuusion toisin päin tai ainakin MMM:n salkun itselleen.