Lomaltapaluun myrskyiset tunnelmat

Kesän parhaat lomaviikot ovat menneet monelta politiikkaa ja ajankohtaisasioita seuraavalta pilalle. Juhannuksena piti kulkea nenä kiinni somessa, kun Venäjällä sotaherra Prigozhin otti mittaa presidentti Putinista.

Sen jälkeen alkoikin keskustelu hallituspuolue perussuomalaisten arvomaailmasta, eikä tälle näy loppua.

Perussuomalaiset mallia Halla-aho ja Purra ovat kahmineet kannatusta maahanmuuton vastaisuudesta. Viestiin ”emme halua maahanmuuttoa” on ympätty vastenmielisiä, rasistisia lisäyksiä, joista puoluejohdon on nyt turha kiemurrella irti.

Nykyisten ministerien ja kansanedustajien some-viestittelystä löytyy muotoiluja, joita ei olisi halunnut joutua lukemaan. Media ja monenlaiset nörttiosaajat ovat kaivaneet poistettuja viestejä esiin kaiken kansan pällisteltäväksi. Hyvä niin. Niitä ei haluaisi nähdä, eikä muistaa, mutta ne on hyvä tietää. Että tämmönen puolue.

Perussuomalaisille itselleen tämä kaikki on ihan peruskauraa, eikä puolueen kannatus ole mielipidemittauksissa liikkunut. Puoluetta äänestäneet ovat edelleen yhtä vankasti valintansa takana kuin ennenkin. Samaa kertoo myös kysely, joka kertoo perussuomalaisten pitävän rasismin kitkemistä selvästi vähemmän tärkeänä kuin muiden puolueiden kannattajat.

Tämänviikkoisessa A-studiossa Joakim Vigelius (ps) yritti hämärtää käsitteitä puhumalla klassisesta rasismista. Tällainen viisastelu tuntui erityisen ikävältä varsinkin, kun samassa ohjelmassa oli juuri näytetty rasismia kokeneiden kommentteja.  

Mielenkiintoista ei siis olekaan perussuomalaisten agenda vaan se, miten muut hallituspuolueet suhtautuvat koko ajan paisuvaan rasismikeskusteluun.

Kristillisdemokaattien puheenjohtaja Sari Essayah hätkähti ilmastoabortti-sanaa, mutta muuten kristillisiin arvoihin näyttää rasismin liehittely sopivan.

Ruotsalainen kansanpuolue rkp on jakaantunut. Eva Biaudet`n käynnistämä protestiliike on jo näkyvä, eikä Anna-Maj Henriksson voi enää luottaa koko eduskuntaryhmän tukeen hallituksen esityksistä äänestettäessä. Saati hallituksen tai sen jonkun ministerin luottamuksesta äänestettäessä. Henrikssonin esiintymisestä näkyy ja kuuluu, että olot ovat kuumat.

Entä sitten pääministeripuolue? Mitä tuumaa Petteri Orpo, joka pääsi kauan kaivatulle postille ennätyspitkien hallitusneuvottelujen jälkeen?

Yksi ministeri on jo jouduttu vaihtamaan, ja näpäytykseksi kokoomukselle perussuomalaiset valitsi Wille Rydmanin. Kokoomuksen sisällä kuplii monella tavoin, eikä puolustusministeri Antti Häkkäsen äkkinäinen panos presidenttipeliin varmaankaan ollut puheenjohtaja Orpon kalenterissa.

Politiikan tekijät alkavat jo pikku hiljaa palata lomiltaan, jos ovat vapaata ehtineet viettääkään. Ensimmäinen presidenttiehdokastentti – Pekka Haavisto – oli jo MTV:n aamulähetyksessä.

Eduskunnassa on avoimet ovet maanantaina 4.9. ja ensimmäinen täysistunto seuraavana päivänä. Odotettavissa on ainakin luottamusäänestys valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purrasta, kuten koko oppositio vaati jo heinäkuun puolivälissä. Mahdollista on, että muutakin ehtii kertyä opposition hampaankoloon.

Vihreiden tuore puheenjohtaja Sofia Virta ehti jo käydä ärhäkästi hallituspuolueiden ja etenkin perussuomalaisten arvomaailman kimppuun. Anteeksipyynnöistä ja selittelyistä olisi edettävä tekoihin yhdenvertaisen ja hyväksyvän Suomen rakentamiseksi. Rakennuspalikat ovat aika hajallaan.