Euroopan suurin lohijoki uhrattiin 1940-luvulla teollisuuden tarpeisiin, eikä kunnollisia kalateitä ole vieläkään saatu Kemijoelle. Nyt on Lapin vallannut yksisilmäinen biobuumi ja Pohjois-Suomen luonnonvarojen hyväksikäyttö jatkuu. Vaelluskalat, suot ja vanhat metsät joutavat menemään energiantuotannon, kaivostoiminnan ja biotalouden tieltä, kirjoittaa Kari Alaniska.
Urbaanin rakentamisen kritiikki muistuttaa vihreiden kannanottoja – vuonna 1984. Vihreä konkari Ville Komsi ehdotti aikoinaan erityisiä jäähyväisiä, surunauhoja, kaupungin kaadettavaksi merkityille puille. Vaikka tiivis rakentaminen ja raideliikenneväylien teko ovat kestäviä ratkaisuja, ei ihmisten kokemuksia lähiluonnon menetyksistä pidä vähätellä, kirjoittaa Pekka Sauri.
Liikenteen sähköistäminen vaatii raskasta ja saastuttavaa kaivosteollisuutta harvinaisia mineraaleja sisältävien litiumioniakkujen vuoksi. Se ei kuitenkaan ole kestävää hupenevien mineraalivarantojen ja kaivosyhtiöiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Jos Suomi haluaa toimia vihreän siirtymän etulinjassa, kannattaisi sen panostaa puoliyleismineraaliakkuihin sekä harvinaisista mineraaleista vapaisiin akkuteknologioihin, kirjoittaa Janne Hirvasvuopio.
Suomi on ollut metsäpiirien tiukassa syleilyssä mukana vesittämässä EU:n kestävän rahoituksen tavoitteita. Suomi nojaa metsänhoidossa liikaa PEFC-sertifikaattiin, joka määrittelee lähes kaiken metsänhoidon kestäväksi. Nyt olisi tilaa uudelle, aidosti kestävyyttä mittaavalle sertifikaatille, kirjoittaa Heidi Hautala. Hän varoittaa myös metsäpohjaisen bioenergian vaaroista.
Pekka Haavisto ei ole ulkoministerinä saanut aikaan samanlaista cool-efektiä kuin vaikkapa saksalainen Joschka Fischer parikymmentä vuotta sitten. Haavistolla ei ole toki helppoa persujen etsiessä syitä kampittaa pyhää vihollispuoluetta ja sen kärkihahmoja, mutta miksi Pekka et nyt vaan anna mennä ja palaa ulkopolitiikassa, kysyy Pirkka Junes.
Suomalainen Myrskyvaroitus – Storm Warning -yhdistys järjestää ilmastosalonkeja ja tekee ilmastoaiheisia podcasteja. Tarkoitus on innostaa ja kannustaa kansalaisia toimintaan omassa arjessa. Alkusysäyksen toiminnalle antoi ”ilmastolähettiläs” Al Gore kymmenisen vuotta sitten. Yhdistyksen huippuhetki oli kun yhdistyksen laatima Kansalaisen ilmastolupaus päätyi osaksi YK:n Climate Action Now -hanketta, kirjoittaa Timo Tyrväinen.
Mikä itsenäisesti ajaviin autoihin liittyvän teknologian kanssa aiemmin tuntui olevan vuosikymmenen tai kahden päässä, on monien mielestä nyt aivan ovella. Älypuhelimilla tilattavien robotaksien kanssa yhteiskunnalla on edessä mittava murros – mutta miten suuri, kenelle, millä todennäköisyydellä ja aikataululla, pohtii Rauli Partanen.
Kestävän kehityksen tavoite tuntuu karkaavan yhä kauemmas. Isoilla ratkaisuilla on kiire, mutta teemmekö vääriä asioita, kysytään Pasi Heikkurisen ja Toni Ruuskan kirjoittamassa manifestissa. Ekologisesti realistinen malli olisi siirtyminen omavaraisiin paikallisyhteisöihin ja maaseudun uudelleenasuttaminen, kirjoittaa Heikkurinen.
Heidi Hautalan ja Satu Hassin podcast on aikamatka 30 vuoden takaiseen kriisien vuoteen 1991. Eduskunnassa aloittivat silloin ensimmäiset vihreät naiskansanedustajat. Politiikan multitaskaajat käyvät läpi talouskriisiä, EU:ta, feminismiä ja Venäjää. Mitä sai sanoa, ja mitä ei ja mikä olikaan se vaikein päivä.
Edustuksellinen demokratia on sosiaalista huipputeknologiaa. Nyt päätöksentekokoneistomme kuitenkiin yskii, sillä ilmastokriisin edellyttämät isot päätökset jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Eduskunnan rinnalle pitäisi perustaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiä käsittelevä kansalaisfoorumi, kirjoittavat Jonni Lehtiranta, Tuulia Reponen ja Minna Kanerva.
Turpeen käyttö energiaksi vähenee kovaa vauhtia. Kasvihuoneet ja taimituotanto tarvitsevat kuitenkin edelleen kasvuturvetta ja karjatilat kuiviketta. Ympäristövaikutusten vuoksi turpeelle etsitään nyt korvikkeita, mutta työ on vielä pahasti kesken, kirjoittaa Simo Räty.
Esitetyt liikkumisrajoitukset eivät vaikuta minuun – keski-ikäiseen ja keskituloiseen yrittäjäsetään yhtään millään tavalla, eikä se ole sattumaa. Lakiesitys on suunnattu rajoittamaan sellaisten ihmisten elämää joilla ei ole kolumnipaikkaa verkkolehdessä ja omaa työhuonetta, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Vihreiden tie Tampereen toiseksi suurimmaksi puolueeksi on ollut pitkä ja mutkainen. Pauli Välimäki ja Irene Roivainen ovat kirjoittaneet kuntapolitiikan vaiheista yli 40 vuoden ajalta kirjassaan Virastotalon valtaus. Kaupungin onnistumiset – kuten raitioliikenteen aloitus – ovat pitkälti seurausta laajasta yhteistyöstä eri puolueiden kesken, kirjoittaa Jaakko Stenhäll.
Koronavuodesta huolimatta kaupunkien vetovoima on pysynyt vahvana. Suomalaiset haluavat asua lähellä palveluja, kauppoja ja huvituksia. Urbaani asuminen on helpotus luonnolle. Urbaani rakentaminen vaatii alle kymmenesosan tilaa verrattuna kaupunkien leviämiseen lähimetsiin ja -pelloille, kirjoittaa Mikko Särelä.
Suomen maajoukkuepelaaja Glen Kamaran kohtaama nimittely on jälleen nostanut esiin jalkapalloon pesiytyneen rasismin. On hyvin todennäköistä, ettei tapaus johda mihinkään, sillä selkeitä todisteita ei ole. Kansainvälisen jalkapalloliiton olisi kuitenkin syytä osoittaa, ovatko sen periaatteet muutakin kuin sanahelinää, kirjoittaa Paavo Heiskanen.
Musiikkivideoklippien kauppaa miljoonilla dollareilla. Urheilusuoritusten huippuhetket myynnissä huippuhintaan. Banksyn teoksen polttovideosta aitoustodistus. Digitaalisen maailman nouseva ilmiö NFT on nyt otsikoissa, mutta merkitseekö se talouskasvun ja resurssien käytön irtikytkentää, pohtii Rauli Partanen.
Raportti Suomen hallitukseen kohdistuneesta naisvihamielisestä verkkopuheesta tuntuu iskeneen moneen hermonpäähän. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, mutta vihapuhe, asiattomuudet ja häirikointi eivät ole sitä, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Viime viikolla Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden hyväksyi 1 900 miljardin dollarin tukipaketin kiihdyttääkseen maan talouskasvua. Rahaa on muutenkin liikkeellä niin, että hyvistä sijoituskohteista on pulaa. Lopputuloksena saattaa olla yhdistelmä vuoden 2000 IT-kuplaa, vuoden 1929 pörssiromahdusta ja vuoden 2008 finanssikriisiä, kirjoittaa Lilja Tamminen.
Hallituksen ohjelmaluonnos kestävän kehityksen vauhdittamiseksi sisältää ilmaston kannalta oikeita painotuksia. Mukana ovat muun muassa puhdas vety ja sähköpolttoaineet (P2X), hukkalämmöt ja geolämpö, kiertotalous ja muovien kemiallinen kierrätys. Luonto jää kuitenkin vähälle ja on mielenkiintoista, miten vähän biotalous on esillä, kirjoittaa Oras Tynkkynen.
Ruotsin kielen asema Suomessa on tunteita herättävä aihe, mutta voisiko keskustelua kääntää mahdollisuuksien suuntaan? Olen huomannut kuinka maahanmuuttaja-opiskelijat haluavat opiskella kieliä – myös ruotsia, jotta heidän työmahdollisuutensa olisivat mahdollisimman hyvät. He näkevät kielet rikkautena, kirjoittaa Kalle Vihtari.
Pankit markkinoivat eettisiä rahastoja vastuullisina sijoituskohteina. Esitteissä kerrotaan miten yhtiöt on valittu mm. vastuullisuuden, kestävän kehityksen ja eettisyyden perusteella. Tarkempi perehtyminen kuitenkin paljastaa, että mainoslauseiden taakse saattaa piiloutua myös eettisesti kyseenalaista liiketoimintaa, kirjoittaa Juha Lempiäinen.
Suomessa jatkuvasti nousee esille karjalankielisten mediapalveluiden tarve. Tähän ongelmaan olisi helppo ja yksinkertainen ratkaisu, josta on Ylellä jo kokemustakin: oma toimitus vähemmistölle. Karjalankielinen ja karjalaisuutta koskevat mediasisällöt palvelisivat karjalaisten lisäksi myös valtaväestöä paikkaamalla tiedonpuutetta, kirjoittaa Tuomo Kondie.
Viimeisten viikkojen koronatilanne ja siitä johdettava ennuste oli viimeinen pisara – kuntavaalit siirtyvät kesäkuulle. Ratkaisusta ovat jo ehtineet tuoreeltaan sanoa sanottavansa niin salaliittoteoreetikot, rahansa käyttäneet ehdokkaat, helpottuneet vaaliavustajat kuin satunnaiset äänestäjätkin. Päätös on oikea, mutta tuli kovin viime tipassa, kirjoittaa Leena Brandt.
Helsingin kokoomuksessa ei ole viime päivinä keinoja kaihdeltu. Tietyt aktiivit käyttivät ulkoparlamentaarisia keinoja painostaakseen jo valitun pormestariehdokkaan ulos. Puolueen tila kiinnostaa myös vihreitä, sillä mitään tavoitteita ei saada kunnassa yksin eteenpäin, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Uusvihreät-podcastin kolmannessa jaksossa uusvihreät ruotivat kuntavaaliohjelmia vihreästä näkökulmasta. Keskustelua kirvoitti muun muassa polttoon perustumattomat energiaratkaisut, monipaikkainen asuminen ja kuntien palvelulupaukset.
Kun kokoomuslainen Atte Kaleva unelmoi Helsingistä ilman kommunisteja, pelasiko hän julkisuuspeliä? Vai sanoiko hän vain mitä ajatteli? Ihmisten käytös ei seuraa Afrikan tähden sääntöjä vaan on sotkuinen yhdistelmä sattumaa, erilaisia ideologioita, oikeudentuntoa ja sähläystä, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Suomen puoluekenttä on jäykkä, mutta kannattaja- ja kannatusprofiilit muuttuvat nopeasti. Seuraavat eduskuntavaalit voivat olla blokkivaalit, ja jakolinjat ovat näkyvillä; vasemmistohenkinen liberaaliblokki ja sinimusta konservatiiviblokki. Kuninkaantekijänä tässä on keskusta, joka pystyy solahtamaan kumpaan tahansa porukkaan, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Ilmastonmuutos muuttaa globaalin kysynnän rakennetta ja ilmastopolitiikan muutos vauhdittaa prosessia. Maailman johtavien yritysten ja finanssialan toimijoiden strategiset valinnat vahvistavat, että maailma on matkalla vähähiiliseen talouteen. Voittajat surffaavat muutoksen aallonharjalla, kirjoittaa Timo Tyrväinen.
Äänestysikärajan laskeminen nousee keskusteluun lähes poikkeuksetta aina ennen valtakunnallisia vaaleja. Tästäkään huolimatta konkreettisia toimenpiteitä nuorten osallisuuden parantamiseksi ja äänioikeuden mahdollistamiseksi ei olla vielä saatu aikaan, kirjoittaa Kaapo Haapanen.
Euroopan unionin suhde Venäjään on koetuksella ja tiukinta linjaa vetävät Baltian maat ja Puola. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin uhkailu EU-suhteiden tauosta oli merkki siitä, että Venäjän päättäjiä aidosti huolettaa Nord Stream 2-kaasuputkihankkeen kohtalo, kirjoittaa Heidi Hautala.
Yhdysvaltain republikaaniselle puolueelle Trumpin virkarikosoikeudenkäynti oli alku sisäiselle valtakamppailulle. Seuraavan kahden vuoden aikana nähdään mihin suuntaan puolue menee, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Kemin uusi sellutehdas käyttää 4,5 miljoonaa tonnia puuta enemmän kuin vanha. Se on yli 10 % maamme kuitupuuhakkuista. Jokin toinen tehdas on siis lakkautettava, eikä kiinalaisten hankkeesta Kemijärvellä taida tulla mitään, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Metsät ovat moniosaajia, joita voisi käyttää myös kestävään ruoantuotantoon. Suomessa osataan jo kasvattaa metsissä pakurikääpää tai istuttaa puita puolukkapeltoon, mutta agrometsätalous – agroforestry – tarjoaa muitakin mahdollisuuksia, kirjoittaa Sampsa Heinonen.
Suomalaiset eivät luota puolueisiin, ja hyvä niin. Meillä on avoimehko hallintokulttuuri, vapaa journalismi ja hallintojärjestelmä, jossa valtaa on hajautettu. Kaikkien tehtävänä on kytätä toisia. Ei siinä luottamaan ehdi, eikä pidä, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Perustulon avulla voidaan yhdistää sosiaaliturva ja työnteko. Se ei kuitenkaan ole vain tekninen ratkaisu sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen vaan välttämätön osa tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa ja elämäntapaa, kirjoittavat Peppi Seppälä ja Lukas Korpelainen.
Jokainen pienikin ekoteko on eteenpäin, mutta ne on valittava omien voimavarojen mukaan. Esimerkiksi omien jätteiden vähentäminen nollatasolle vaatii valtavasti aikaa ja voimia. On kannatettavaa miettiä ensin isoa kokonaisuutta eli asumisen, liikkumisen ja ruuan päästöjä, kirjoittaa Susanna Luukinen.
Ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin seurauksista kärsivät ennen kaikkea tulevat sukupolvet. Tämän päivän murrosikäinen pohtii tulevaisuuden vaihtoehtoja, opiskelua, ammattia ja mahdollista perhe-elämää. Miten me vanhemmat voimme häntä tukea ja neuvoa, kysyy Minna Kanerva.
Vaalipaneelit ovat taas vauhdissa, ja toimittajat kyselevät leikkauslistojen perään. Myös 1990-luvun lama on noussut keskusteluun. Suomessa elää edelleen voimakkaana tarina kriisistä, josta voi nousta vain menoja karsimalla, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
