Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus työntyy hiljalleen kohti maalia. Uudistus on monellakin tasolla katsottuna aivan valtava ja ansaitsi siksi perusteellisen pureskelun – sitä käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa puoli vuotta ja kuultiin satoja asiantuntijoita. Noora Koponen kirjoittaa, että jaksamisen kannalta tärkeintä oli koko ajan pitää mielessä miksi sotea tehdään. Ihmisten vuoksi.
Liedossa vihreät saivat kuntavaaleissa yhden valtuustopaikan lisää, mutta menettivät samalla ainoan miesvaltuutettunsa. Koko maassa taas vihreiden miesvaltuutettujen osuus putosi 32 prosentista 26:een. Uuden sukupolven naisten menestys politiikassa on ilon aihe, mutta vihreiden pitää myös miettiä miten puhutella miehiä, kirjoittaa Ville Savonlahti.
Neljä vuotta sitten vihreät oli yksi päävaihtoehto Suomen tulevaisuuden suunnalle. Ihmiset laittoivat luottamuksensa vihreisiin kunnissa, koska lupasimme siellä puolustaa kouluja, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä kovien arvojen ollessa vallalla. Olemmeko tehneet tekoja lupausten puolesta? Paljon kyllä, mutta – tarpeeksi? Myös hallituksessa linjan on oltava kirkas: vaikka aina ei saada läpi mitä halutaan, sekin on sanottava julki rehellisesti ja avoimesti niin että äänestäjä tietää mitä on yritetty tehdä ja missä ei olla itsekään tyytyväisiä, kirjoittaa Ville Niinistö.
Kuntavaalien jälkeen vihreät on edelleen Helsingin toiseksi suurin puolue, vaikka kannatus laski. Vihreiden erityinen haaste on siinä, että on opittava vielä nykyistä paremmin avaamaan politiikan sisältöjä äänestäjille. Suurin tappiota selittävä tekijä nähdäkseni on siinä, että oman tekemisen vaikuttavuus ei ole näyttäytynyt kaikille äänestäjille riittävästi. On opittava kertomaan missä asioissa se aito uudistusmielisyys oikeasti elää, kirjoittaa Tuomas Rantanen.
Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ovat toimineet satojen ihmisen koteina jo vuosien ajan. Vastaanottokeskuksen toiminnan lopettaminen merkitsee sen asukkaille siirtoa toiselle paikkakunnalle ja mahdollisen työ- ja opiskelujakson keskeytymistä. Vastaanottolakia tulisi muuttaa niin, että turvapaikanhakijoiden siteet paikkakunnalla otettaisiin paremmin huomioon, kirjoittaa Inka Hopsu.
Demokratiassa ei kysytä uskonnollista taustaa, Suvivirren osaamista tai synnyinmaata, vaan kansalaiset ovat tasa-arvoisia keskenään. Oikeistopopulistiset perussuomalaiset, pienpuolue Suomen Kansa Ensin ja fasistinen Sinimusta-liike haluavat jättää maahanmuuttajia suomalaisuuden ulkopuolelle. Tällä ajattelulla on juuret 1900-luvun totalitarismissa, joka johti kaasukammioihin, kirjoittaa Rauli Mickelsson.
Maatalouden ilmastotyön potentiaali on valtava. Ruoantuotanto on tällä hetkellä suuri päästöjen lähde, mutta valitsemalla ilmastoviisaita käytäntöjä maanviljelyllä on mahdollisuus pienentää päästöjään ja lisätä hiilen sidontaa ilmakehästä. Moni viljelijä on jo ottanut käyttöönsä ilmastoystävällisempiä tuotantotapoja. Nyt on tärkeää saada ne vallitseviksi käytänteiksi, sillä on selvää, että maataloudessa päästöjä pitää vähentää siinä missä esimerkiksi liikenteessä ja energiantuotannossa, kirjoittaa Krista Mikkonen.
Ensimmäinen reissu lomamökille on yleensä työntäyteinen. Pitää putsata hiirenpapanat, tuulettaa vuodevaatteet, laittaa laituri ja mitä sitä nyt on. Organisaatioissa kannattaisi samaten ottaa vuosittainen kevätsiivous käyttöön. Kannattaisi vähintään kerran vuodessa tarkistaa, onko kaappeihin unohtunut vanhaa aamiaisruokaa, ovatko kaikki perillä pelisäännöistä ja hetkinen, mitkäs ne pelisäännöt oikein ovatkaan.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on antanut maansa tiedustelupalveluille käskyn selvittää seuraavan kolmen kuukauden ajan pandemian aiheuttaneen koronaviruksen alkuperää. Huolimatta siitä, että tutkimus tuskin tuo täyttä varmuutta asiaan, on taudin alkuperän nousemisella tällaiseen käsittelyyn jo suuria seurauksia. Myös tutkinnan tulos voi aiheuttaa paitsi tieteellisiä, myös poliittisia seurauksia, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Suomessa kaasuautoille on tulossa biokaasun jakeluvelvoite nestemäisten biopolttoaineiden tapaan, mutta tämä ei edistä biokaasun käyttöä. Kaasuautojen kannalta olisi parempi, jos Suomessa ja Euroopassa saisi tankata vain biokaasua eli biokaasun jakeluvelvoite nostettaisiin kerralla 100 prosenttiin. Siinä tapauksessa kaasuautot voitaisiin autotehtaiden valmistamien autojen päästöjä laskettaessa ja Suomen auto- ja ajoneuvoverotuksessa laskea nollapäästöisiksi. Se kannustaisi sekä valmistamaan ja ostamaan kaasuautoja että investoimaan biokaasulaitoksiin, kirjoittaa Kimmo Klemola.
Ympäristöliike vai puoluetoiminta? Syväekologisuus vai ekoanarkismi? Ilmastolakko vai Elokapina. Vai sekä että? Teemu Vaarakallion toimittama Viimeinen siirto kuvaa suomalaisen ympäristöliikkeen nykytilaa. Tässä ekosysteemissä jokaisen olisi tärkeää sekä löytää itselleen oikea paikka että ymmärtää muita toimijoita, kirjoittaa Hannu Tuominen.
Suomi tuli tänä keväänä ulos koronasta sirkustaiteilijankin kadehtimalla kuperkeikalla. Ne jotka viime vuonna joutuivat sulkemaan ovensa ensimmäisinä, saavat avata ne viimeisinä. Taidelaitokset kuten teatterit, ooppera ja konserttisalit ovat edelleen suljettuja ja museot vasta avaavat varovasti oviaan. Helpotusta on vihdoin luvassa: hallitus on esittänyt alalle isoa tukipakettia ja kulttuurin uusi rahoitusmalli on myös rakenteilla, kirjoittaa Kirsikka Moring.
Kuntien velvollisuus on paitsi hoitaa kuntalaisten mielenterveyttä, myös ehkäistä ongelmia. Kun apua tarvitaan, sitä on saatava läheltä ja riittävän nopeasti. On hyvä, että esimerkiksi Helsinki tarjoaa erityisiä matalan kynnyksen Mieppi-palveluja. Kuntiin tarvitaan lisää mielenterveyspalveluja terveyskeskuksiin, kouluihin ja päihdepalveluihin, kirjoittaa Tapani Vuola.
Mitä kaikkea saa sanoa Euroopan unionista ilman että leimakirves heilahtaa? Eipä paljon mitään. Suomen taival Euroopan unionissa on kulkenut monen risteyskohdan kautta, ja kaikissa niissä on ollut yhteen suuntaan kyltti ”Ainoaoikeatie”. Voitaisiinko jo lopettaa hymistely ja myöntää, että moni nurkka EU:ssa repsottaa, eivätkä EU-talon asukkaat käyttäydy yhteisten pelisääntöjen mukaan – ja että nyt on ovi auki lainarahan tulla peliin, kirjoittaa Leena Brandt.
Euroopan suurin lohijoki uhrattiin 1940-luvulla teollisuuden tarpeisiin, eikä kunnollisia kalateitä ole vieläkään saatu Kemijoelle. Nyt on Lapin vallannut yksisilmäinen biobuumi ja Pohjois-Suomen luonnonvarojen hyväksikäyttö jatkuu. Vaelluskalat, suot ja vanhat metsät joutavat menemään energiantuotannon, kaivostoiminnan ja biotalouden tieltä, kirjoittaa Kari Alaniska.
Urbaanin rakentamisen kritiikki muistuttaa vihreiden kannanottoja – vuonna 1984. Vihreä konkari Ville Komsi ehdotti aikoinaan erityisiä jäähyväisiä, surunauhoja, kaupungin kaadettavaksi merkityille puille. Vaikka tiivis rakentaminen ja raideliikenneväylien teko ovat kestäviä ratkaisuja, ei ihmisten kokemuksia lähiluonnon menetyksistä pidä vähätellä, kirjoittaa Pekka Sauri.
Liikenteen sähköistäminen vaatii raskasta ja saastuttavaa kaivosteollisuutta harvinaisia mineraaleja sisältävien litiumioniakkujen vuoksi. Se ei kuitenkaan ole kestävää hupenevien mineraalivarantojen ja kaivosyhtiöiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Jos Suomi haluaa toimia vihreän siirtymän etulinjassa, kannattaisi sen panostaa puoliyleismineraaliakkuihin sekä harvinaisista mineraaleista vapaisiin akkuteknologioihin, kirjoittaa Janne Hirvasvuopio.
Suomi on ollut metsäpiirien tiukassa syleilyssä mukana vesittämässä EU:n kestävän rahoituksen tavoitteita. Suomi nojaa metsänhoidossa liikaa PEFC-sertifikaattiin, joka määrittelee lähes kaiken metsänhoidon kestäväksi. Nyt olisi tilaa uudelle, aidosti kestävyyttä mittaavalle sertifikaatille, kirjoittaa Heidi Hautala. Hän varoittaa myös metsäpohjaisen bioenergian vaaroista.
Pekka Haavisto ei ole ulkoministerinä saanut aikaan samanlaista cool-efektiä kuin vaikkapa saksalainen Joschka Fischer parikymmentä vuotta sitten. Haavistolla ei ole toki helppoa persujen etsiessä syitä kampittaa pyhää vihollispuoluetta ja sen kärkihahmoja, mutta miksi Pekka et nyt vaan anna mennä ja palaa ulkopolitiikassa, kysyy Pirkka Junes.
Suomalainen Myrskyvaroitus – Storm Warning -yhdistys järjestää ilmastosalonkeja ja tekee ilmastoaiheisia podcasteja. Tarkoitus on innostaa ja kannustaa kansalaisia toimintaan omassa arjessa. Alkusysäyksen toiminnalle antoi ”ilmastolähettiläs” Al Gore kymmenisen vuotta sitten. Yhdistyksen huippuhetki oli kun yhdistyksen laatima Kansalaisen ilmastolupaus päätyi osaksi YK:n Climate Action Now -hanketta, kirjoittaa Timo Tyrväinen.
Mikä itsenäisesti ajaviin autoihin liittyvän teknologian kanssa aiemmin tuntui olevan vuosikymmenen tai kahden päässä, on monien mielestä nyt aivan ovella. Älypuhelimilla tilattavien robotaksien kanssa yhteiskunnalla on edessä mittava murros – mutta miten suuri, kenelle, millä todennäköisyydellä ja aikataululla, pohtii Rauli Partanen.
Kestävän kehityksen tavoite tuntuu karkaavan yhä kauemmas. Isoilla ratkaisuilla on kiire, mutta teemmekö vääriä asioita, kysytään Pasi Heikkurisen ja Toni Ruuskan kirjoittamassa manifestissa. Ekologisesti realistinen malli olisi siirtyminen omavaraisiin paikallisyhteisöihin ja maaseudun uudelleenasuttaminen, kirjoittaa Heikkurinen.
Heidi Hautalan ja Satu Hassin podcast on aikamatka 30 vuoden takaiseen kriisien vuoteen 1991. Eduskunnassa aloittivat silloin ensimmäiset vihreät naiskansanedustajat. Politiikan multitaskaajat käyvät läpi talouskriisiä, EU:ta, feminismiä ja Venäjää. Mitä sai sanoa, ja mitä ei ja mikä olikaan se vaikein päivä.
Edustuksellinen demokratia on sosiaalista huipputeknologiaa. Nyt päätöksentekokoneistomme kuitenkiin yskii, sillä ilmastokriisin edellyttämät isot päätökset jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Eduskunnan rinnalle pitäisi perustaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiä käsittelevä kansalaisfoorumi, kirjoittavat Jonni Lehtiranta, Tuulia Reponen ja Minna Kanerva.
Turpeen käyttö energiaksi vähenee kovaa vauhtia. Kasvihuoneet ja taimituotanto tarvitsevat kuitenkin edelleen kasvuturvetta ja karjatilat kuiviketta. Ympäristövaikutusten vuoksi turpeelle etsitään nyt korvikkeita, mutta työ on vielä pahasti kesken, kirjoittaa Simo Räty.
Esitetyt liikkumisrajoitukset eivät vaikuta minuun – keski-ikäiseen ja keskituloiseen yrittäjäsetään yhtään millään tavalla, eikä se ole sattumaa. Lakiesitys on suunnattu rajoittamaan sellaisten ihmisten elämää joilla ei ole kolumnipaikkaa verkkolehdessä ja omaa työhuonetta, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Vihreiden tie Tampereen toiseksi suurimmaksi puolueeksi on ollut pitkä ja mutkainen. Pauli Välimäki ja Irene Roivainen ovat kirjoittaneet kuntapolitiikan vaiheista yli 40 vuoden ajalta kirjassaan Virastotalon valtaus. Kaupungin onnistumiset – kuten raitioliikenteen aloitus – ovat pitkälti seurausta laajasta yhteistyöstä eri puolueiden kesken, kirjoittaa Jaakko Stenhäll.
Koronavuodesta huolimatta kaupunkien vetovoima on pysynyt vahvana. Suomalaiset haluavat asua lähellä palveluja, kauppoja ja huvituksia. Urbaani asuminen on helpotus luonnolle. Urbaani rakentaminen vaatii alle kymmenesosan tilaa verrattuna kaupunkien leviämiseen lähimetsiin ja -pelloille, kirjoittaa Mikko Särelä.
Suomen maajoukkuepelaaja Glen Kamaran kohtaama nimittely on jälleen nostanut esiin jalkapalloon pesiytyneen rasismin. On hyvin todennäköistä, ettei tapaus johda mihinkään, sillä selkeitä todisteita ei ole. Kansainvälisen jalkapalloliiton olisi kuitenkin syytä osoittaa, ovatko sen periaatteet muutakin kuin sanahelinää, kirjoittaa Paavo Heiskanen.
Musiikkivideoklippien kauppaa miljoonilla dollareilla. Urheilusuoritusten huippuhetket myynnissä huippuhintaan. Banksyn teoksen polttovideosta aitoustodistus. Digitaalisen maailman nouseva ilmiö NFT on nyt otsikoissa, mutta merkitseekö se talouskasvun ja resurssien käytön irtikytkentää, pohtii Rauli Partanen.
Raportti Suomen hallitukseen kohdistuneesta naisvihamielisestä verkkopuheesta tuntuu iskeneen moneen hermonpäähän. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, mutta vihapuhe, asiattomuudet ja häirikointi eivät ole sitä, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Viime viikolla Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden hyväksyi 1 900 miljardin dollarin tukipaketin kiihdyttääkseen maan talouskasvua. Rahaa on muutenkin liikkeellä niin, että hyvistä sijoituskohteista on pulaa. Lopputuloksena saattaa olla yhdistelmä vuoden 2000 IT-kuplaa, vuoden 1929 pörssiromahdusta ja vuoden 2008 finanssikriisiä, kirjoittaa Lilja Tamminen.
Hallituksen ohjelmaluonnos kestävän kehityksen vauhdittamiseksi sisältää ilmaston kannalta oikeita painotuksia. Mukana ovat muun muassa puhdas vety ja sähköpolttoaineet (P2X), hukkalämmöt ja geolämpö, kiertotalous ja muovien kemiallinen kierrätys. Luonto jää kuitenkin vähälle ja on mielenkiintoista, miten vähän biotalous on esillä, kirjoittaa Oras Tynkkynen.
Ruotsin kielen asema Suomessa on tunteita herättävä aihe, mutta voisiko keskustelua kääntää mahdollisuuksien suuntaan? Olen huomannut kuinka maahanmuuttaja-opiskelijat haluavat opiskella kieliä – myös ruotsia, jotta heidän työmahdollisuutensa olisivat mahdollisimman hyvät. He näkevät kielet rikkautena, kirjoittaa Kalle Vihtari.
Pankit markkinoivat eettisiä rahastoja vastuullisina sijoituskohteina. Esitteissä kerrotaan miten yhtiöt on valittu mm. vastuullisuuden, kestävän kehityksen ja eettisyyden perusteella. Tarkempi perehtyminen kuitenkin paljastaa, että mainoslauseiden taakse saattaa piiloutua myös eettisesti kyseenalaista liiketoimintaa, kirjoittaa Juha Lempiäinen.
Suomessa jatkuvasti nousee esille karjalankielisten mediapalveluiden tarve. Tähän ongelmaan olisi helppo ja yksinkertainen ratkaisu, josta on Ylellä jo kokemustakin: oma toimitus vähemmistölle. Karjalankielinen ja karjalaisuutta koskevat mediasisällöt palvelisivat karjalaisten lisäksi myös valtaväestöä paikkaamalla tiedonpuutetta, kirjoittaa Tuomo Kondie.
Viimeisten viikkojen koronatilanne ja siitä johdettava ennuste oli viimeinen pisara – kuntavaalit siirtyvät kesäkuulle. Ratkaisusta ovat jo ehtineet tuoreeltaan sanoa sanottavansa niin salaliittoteoreetikot, rahansa käyttäneet ehdokkaat, helpottuneet vaaliavustajat kuin satunnaiset äänestäjätkin. Päätös on oikea, mutta tuli kovin viime tipassa, kirjoittaa Leena Brandt.
Helsingin kokoomuksessa ei ole viime päivinä keinoja kaihdeltu. Tietyt aktiivit käyttivät ulkoparlamentaarisia keinoja painostaakseen jo valitun pormestariehdokkaan ulos. Puolueen tila kiinnostaa myös vihreitä, sillä mitään tavoitteita ei saada kunnassa yksin eteenpäin, kirjoittaa Tuomas Saloniemi.
Uusvihreät-podcastin kolmannessa jaksossa uusvihreät ruotivat kuntavaaliohjelmia vihreästä näkökulmasta. Keskustelua kirvoitti muun muassa polttoon perustumattomat energiaratkaisut, monipaikkainen asuminen ja kuntien palvelulupaukset.
