Suomessa asuvien maahanmuuttajien asemasta on käyty viime kuukausina räiskyvää keskustelua. Vähemmälle on jäänyt keskustelu eri yhteisöjen sisäisistä toimintatavoista, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Kansallisteatterin uusi näytelmä nostaa esiin paitsi rasismia myös muslimiyhteisöjen naisiin ja tyttöihin kohdistuvia rajoituksia.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen on syntynyt lukuisia kansainvälisiä ja kansallisia terrorismin vastaisia lakeja ja sopimuksia, joiden hyvät tarkoitusperät ovat usein kääntyneet negatiivisiksi tavallisten ihmisten ja ihmisoikeuksien kannalta. Paniikin aikana tehdyt poliittiset päätökset ovat haitallisia sekä ihmisoikeuksille että tehokkaalle terrorismin torjunnalle, kirjoittaa Martin Scheinin.
Hallituksen asuntopolitiikan linjaukset vievät pienituloisia vuokra-asujia ahdinkoon. Muutokset asumistukeen, kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja toimeentulotukeen kasautuvat osin samoille perheille. Asumisoikeustuotannosta luopuminen osuu erityisesti Helsinkiin, jossa on kaavailtu ASOa hitas-järjestelmän korvaajaksi, kirjoittaa Tuomas Rantanen.
Hallitus aikoo leikata asumistukea kymmenillä euroilla kuukaudessa. Aikuiselle työssäkäyvälle muutama kymppi ei välttämättä ole iso raha, mutta opiskelijan se pistää valinnan äärelle. Leikkausten suunnittelijat laittavat liikaa luottoa sille, että jokaisen opiskelijan vanhemmat voivat tukea lastaan rahallisesti, mutta tämä ei vain ole totta, kirjoittaa Emmi Sinisalo.
Etelämannerta ympäröivä jääpeite on vuodenaikaan nähden romahtanut. Muutoksen mittakaava uhkaa käsityskykyä, ja herättää huolen ilmastojärjestelmän keikahduksesta, kirjoittaa Atte Harjanne.
Putinia vastustava suomenvenäläisten yhteisö on vahvistumassa. Voimannäytteenä ryhmä otti voimakkaasti osaa kansainväliseen mielenosoitusten sarjaan viime sunnuntaina. Anna Politkovskajan murhan aiheuttamasta järkytyksestä syntynyt Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi voitaisiin elvyttää uudelleen, kirjoittaa Heidi Hautala.
Kolmen tekijän kirja ilmastopolitiikan voittajista ja häviäjistä keskittyy maaseudun häviäjiin, turvetuottajiin ja maatiloihin. Vihreä siirtymä on kuitenkin tuonut uutta työtä ja tuloa maaseudulle, mitä kirjan tekijät eivät nosta esiin. Kirjan teksti vie mukanaan ja avaa monia näkökulmia, mutta ei tuo ilmastokysymyksiä seuranneelle uutta, kirjoittaa Jussi-Pekka Teini.
Hömötiaisen alamäki jatkuu tehometsätalouden vauhdittamana. Kalasääsken tarina on toisenlainen, sen kanta on vahvistunut vainon ja myrkkyjen vähenemisen myötä. Luontokadosta on puhuttu pitkään ja meillä on keinoja sen torjumiseksi. Aika vain uhkaa loppua kesken, kirjoittaa Hannu Tuominen.
Tänä vuonna konkurssiin on haettu lähes 30 prosenttia enemmän yrityksiä kuin viime vuonna. Valtaosa konkurssiin haetuista yrityksistä on pieniä. Nyt on tärkeää pysähtyä ja varmistaa, ettei yksikään yrittäjä sairastu, menetä työkykyään tai elämänhaluaan maksuvaikeuksien tai velkaantumisen vuoksi, kirjoittaa Maria Korpisalo.
Kesän 2023 ykkösaihe suomalaisessa mediassa ei ollut Ruokolahden leijona tai mökkeilijää puraissut hauki, vaan rasismi ja syrjintä. Kerrankin puhuttiin yhteiskunnallisesti ja moraalisesti tärkeästä asiasta. Syrjinnän kieli, juridiikka, politiikka ja moraali ovatkin oikeasti vaikea asia, kirjoittaa Martin Scheinin.
Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta oleellista on, missä vaiheessa nykyisen hallituspolitiikan hiljaiset ymmärtäjät kokevat jo ymmärtäneensä liikaa. Toinen mahdollisuus on, että kasvava perussuomalaisia lähentynyt joukko saavuttaa enemmistön. Se merkitsisi melkoista käännettä puolueen historiassa.
Ihmisoikeudet, oikeusvaltio, ay-liike, ympäristötuhot. Maailman mahtisuvuilla on monilla alueilla mahdollista pitää yhteiskuntaa ja ympäristöä pelinappuloina. Hannu Sokalan kirja Maailman 50 vaarallisinta sukua käy läpi sukuja, joilla on vaikutusvaltaa yritysomistusten ja esimerkiksi tiedotusvälineiden kautta.
Lohikantojen tila on huolestuttava. Liikakalastuksen lisäksi lohta uhkaa myös Itämeren saastuminen, jota pohjoisen kaivoshankkeet osaltaan lisäävät. Ruotsin ja Suomen rajajoella pelätään lohenpyynnin rajoituksia ja pohjoiseen laskevalla Tenojoella lohestus on jo kolmatta kesää kielletty, kirjoittaa Kari Alaniska.
Ajatus siitä, että Talvivaaran kaltainen ympäristökatastrofi voisi tapahtua uudelleen Suomessa, kuulostaa mahdottomalta. Valitettavasti kolumnin otsikko ei ole huomion vuoksi kärjistetty, vaan todellinen tulevaisuudenkuva. Kittilän kultakaivoksen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat selvät, mutta silti toimintaa laajennetaan vuoteen 2026 mennessä, kirjoittaa Emmi Sinisalo.
Planeetan kantokyky on koetuksella. Meidän on välttämätöntä vähentää aivan kaikkea kulutusta, energiankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä radikaalisti.
Ilonpilaaja sanoo suoraan ja ikävästi: sähköautoilla ei ratkaista ilmastonmuutosta.
Pienten paikkakuntien näköalattomuus kääntyi konservatiivipopulistien ääniksi ja on omiaan ruokkimaan poliittisia vastakkainasetteluja. Suomella ei kuitenkaan ole varaa alueiden väliseen kulttuurisotaan. Siksi tarvitaan uudenlaista aluepolitiikkaa ja näkökulmien avartamista jokaiselta, kirjoittaa Atte Harjanne.
Punnitseva demokratia pyrkii antamaan äänen äänettömille, jotta päätöksentekoon syntyisi pitkäjänteisyyttä. Uutuusteoksessa esitellään sekä teoreettista pohdintaa että käytännön toteutuksia punnitsevan demokratian malleista.
Joukko metsäalan asiantuntijoita kantaa huolta maailmanlaajuisesta metsäkadosta. Kannanotossaan he esittävät, että Suomen tulee ottaa vakavasti roolinsa ilmastonmuutoksen torjujana metsien ja metsäasiantuntemuksen maana kansainvälisesti.
Perjantaina julkaistun hallitusohjelman toimenpiteet syventävät suomalaisten työssäkäyvien köyhyyttä. Oikeudenmukaisuudesta tuli hallitusohjelmassa markkinatalouden vastakohta, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Vihreät näkevät itsensä yleispuolueena, jossa ekologinen kestävyys on kaiken a ja o. Valtavirtamediaan välittyy kuitenkin ainoastaan “yleispuolue”-diskurssi, eikä se, että vihreän politiikan takana olisi aina ekologinen perustelu, kirjoittavat Minna Kanerva ja Outi Leskinen.
Vihreän siirtymän investointeja tarvitaan koko maailmassa lisää, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan. Siirtymästä on hyötyä myös omavaraisuudelle, turvallisuuspolitiikalle ja taloudelle Suomessa. Nyt ei pidä jäädä voivottelemaan siirtymän vaikeutta.
Vihreiden alamäkeen on vaikuttanut moni ulkoinen seikka, jota vastaan ei ole ollut taistelunmahdollisuuksia. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin vihreän valon pilkahduksia. Vihreiden ei pidä kääriytyä pohtimaan vikoja liiaksi, vaan suunnata ajatukset tulevaan, kirjoittaa Silja Keränen.
Verdeä kehittämällä laajennetaan vihreää poliittista keskustelua. Tarvitsemme ammattimaisesti työstettyä Verde-journalismia vihreän politiikan välittämiseen enemmän kuin koskaan aiemmin, kirjoittavat Mari Holopainen ja Hannele Tallqvist.
Liian vähäinen liikkuminen käy kalliiksi terveydelle ja taloudelle. Ihmisten liikkeelle saaminen vaatii laajaa keinovalikoimaa kaupunkisuunnittelusta harrastamisen kulttuuriin.
Vihreä liike on alusta lähtien ollut tulevaisuusorientoitunut. Puolueen paikka talouspoliittisesti ei ole vasemmalla eikä oikealla, vaan tulevaisuuden puolella, kirjoittaa Frank Martela.
Kuntavaalien ehdokaslistoja tarkastelemalla voidaan tehdä tulkintoja puolueiden aktiivikentistä. Siinä missä esimerkiksi sosialidemokraattien aktiiviaika on näiden tilastojen valossa noin kuusi vuotta, lopettaa enemmistö vihreiden ehdokkaista harrastuksen jo ensimmäisiin kuntavaaleihinsa, kirjoittaa Jakke Mäkelä.
Politiikan osa-alueita on yhtä paljon kuin elämänkin osa-alueita, joten isoihin kysymyksiin keskittyessä on helppo unohtaa ne pienet yksityiskohdat, jotka ovat ihmisen elämässä niitä kaikista tärkeimpiä, kirjoittaa Aisha Benahmed viimeisessä Verde-kolumnissaan.
Kansallisteatterin Pentti Linkola – kaltaisemme? esittelee tutun kuvan ristiriitaisesta radikaalista ja herättää katsojan pohtimaan suhdettaan luontoon ja kuluttamiseen. Vaikka Linkolan persoona nousee teoksen etualalle, onnistuu se tuomaan luonnon ja ihmisen suhteen esille kipeän ajankohtaisesti.
Kuntavaalit ovat vihreiden kohtalonkysymys. Puolueen menestyksen avaimet riippuvat kyvystä luoda uutta poliittista ajattelua. Toivottavasti vihreiden linjan kirkastaminen ei tarkoita vain vanhojen kantojen entistä kovemmin huutamista, kirjoittaa Santeri Leinonen.
Eduskuntavaalituloksesta tehdään vielä erilaisia tutkimuksia. Vihreitä kiinnostaa se, mihin tuntuva äänikato meni. Taktisen äänestämisen lisäksi tarvitaan muitakin selityksiä. Oleellista on, kelpaavatko ne.
Risto Isomäen muistelmakirja kertoo suomalaisen kansalaistoiminnan kultakaudesta ja analysoi syitä siihen, miksi kansalaisliikkeiden toiminta oli ennen paljon helpompaa. Voimakas keskittyminen EU-vaikuttamiseen on kansalaisaktivistin mukaan kuihduttanut ruohonjuuritason rakenteita.
Suotuisassa tulevaisuudessa edistyvä tekoäly on tuottavuuden räjäyttävä tukiäly ja työkalu. Synkempi vaihtoehto on, että eriytyvä synteettinen todellisuus rapauttaa luottamusta ja osallisuutta katastrofaalisin seurauksin, kirjoittaa Atte Harjanne.
Yleisradion rahoitusta halutaan leikata hallitusneuvotteluissa joko yksityisen median kilpailukyvyn, Ylen journalistisen sisällön vuoksi tai sekä että. Leikkausten seurauksena korkeatasoinen journalismi ja kansallinen kulttuuri ovat vaarassa. Median toimintaedellytyksiä ei tulisi säädellä sen mukaan, mitä mieltä sen tuottamista sisällöistä on, kirjoittaa Eero Karisto.
Provosointia välttelevän ulkopolitiikan aika tuli Venäjä-suhteiden osalta päätökseen 2000-luvun alussa, kun Suomi alko lähestyä Natoa. Kun Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallinen toiminta lisääntyy Suomessa, ydinsotaa johtavan virhetulkinnan todennäköisyys kasvaa huomattavasti, kirjoittaa Olli Tammilehto.
Ympäri maailmaa transihmisten oikeudet ovat merkittävästi taantuneet. Takapakkia on otettu paitsi ympäri Yhdysvaltojen, myös Euroopassa. Vihamieliset asenteet vähemmistöjä kohtaan ovat aina olleet syklisiä, ja nyt niiden kohteena ovat transihmiset.
Oikeistohallituksen muodostuminen on yhä todennäköisempää, kun Säätytalolle marssivat kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit. Perussuomalaisten leirissä on kuitenkin varauksia. Monessa puolueessa herätellään yhä toivoa, että yhteistyö PS:n kanssa olisi vain väliaikaista. Aika voi kuitenkin loppua kesken.
Helsinki ei saa antaa asuntotuotannon notkahtaa, koska asumisen korkea hinta on paha sosiaalinen ongelma. Kaupungin on työnnettävä tontteja markkinoille vanhaan tahtiin, vaikka se voi tarkoittaa, että niiden huutokauppahinta laskee. Tosin kaupunki ei edelleenkään kilpailuta tontteja, vaikka niin on päätetty vuosia sitten.
Ennakkosuosikkien kieltäytyminen laittoi vihreiden puheenjohtajapelin uusiksi. Eduskuntaryhmä on nyt suurennuslasin alla, mutta puheenjohtajaa voi etsiä kauempaakin. Puheenjohtajan ohessa myös puoluesihteeri menee vaihtoon, eikä varapuheenjohtajistokaan välttämättä säily muutoksitta, kirjoittaa Eero Karisto.
Vaalitappion jälkeen vihreät ovat uuden alun kynnyksellä. Ensin on syytä pohtia, mikä meni vikaan. Vihreät ovat unohtaneet oman potentiaalinsa puolueen asiantuntevassa jäsenistössä, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Avaruuden merkitys sodankäynnissä on kasvanut ja sillä on roolinsa myös Ukrainan sodassa. Avaruustoimintaan liittyvät uhat on tunnistettava yhä paremmin, kun yhteiskunnan riippuvuus avaruusteknologista tulevaisuudessa vain kasvaa, kirjoittavat Paavo Heiskanen ja Juuso Liekkilä.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon