Uusia ideoita luontokadon torjuntaan kaupungeissa

Lajien sukupuutto on maailmanlaajuinen ongelma, ja Suomessakin lasketaan jo joka yhdeksännen lajin olevan uhanalainen. Tamperelainen luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhyke on laatinut toimenpideohjelman luontokadon torjumiseksi kaupungeissa.  Luontoa ei pidä ainoastaan suojella ja ylläpitää vaan myös aktiivisesti kehittää ja innostaa kaupunkilaiset mukaan toimintaan.
Kuva: Villi vyöhyke

Vuonna 2013 aloittaneen Villin vyöhykkeen toiminnasta löytyy monia ideoita, jotka sopivat kuntaan kuin kuntaan. Yhdistyksen aktiivit kokeilevat, kehittävät ja toteuttavat innovatiivisia käytäntöjä ja kehottavat muita tekemään samoin.

Yhdistyksen puheenjohtaja Jere Nieminen kehottaa luonnonsuojelusta kiinnostuneita poimimaan rohkeasti rusinat pullasta ja haistelemaan, mikä voisi lähteä liikkeelle juuri sillä hetkellä siinä kunnassa.

Niemisen kokoamalla listalla on ehdotuksia, joiden pohjana on yhdistää luonnon monimuotoisuus kaupunkien rakenteeseen saumattomasti ja raja-aitojen yli. Aivan ensimmäiseksi pitäisi kaupunkien kunnianhimon tasoa nostaa: luonnonsuojelu ei saa olla vain säilyttävää pakkopullaa.  

Suuret kaupungit rakentavat paljon, mutta rakentamisen alta ei vielä osata siirtää uhanalaisia ja rauhoitettuja kasveja uusiin ympäristöihin.  Siirtoistutuksissa on vielä paljon opittavaa. Niemisen mielestä kaupungit voisivat myös kehittää sopivia menetelmiä yhdessä ja esitellä tuloksia myös kansainvälisesti.

Monissa kaupungeissa Suomen ulkopuolella on näkyviä kaupunkien luontokohteita, kuten Berliinin Südgelände tai Hongkongin kosteikkopuisto. Niissä ihmisen voimakkaasti muokkaama alue – teollisuusalue, louhos, sorakuoppa, talousmetsä – on saatu elpymään ja niihin on tuotu uusia luontoarvoja. Helsingin Vuosaarenhuippu on harvoja kotimaisia esimerkkejä, joita ohjelman suositusten mukaan voisi olla enemmän

Ohjelmassa esitetään myös luonnonsuojelun yhdistämistä muihin hankkeisiin yli sektorirajojen. Kaupungeissa olisi löydettävä keinot linkittää luontokadon ehkäisyyn vaikkapa varhaiskasvatusta, koulutusta, liikuntaa tai kulttuuria.

Pirkanmaalla on esimerkiksi innostettu koulun oppilaita rakentamaan ja ylläpitämään niittyä koulun tontilla. Näin saadaan lisää luontoa ja ympäristökasvatusta samalla kertaa. 

Ylipäätään kaupunkilaisten aktiivisuutta on hyödynnettävä. Talkooväen avulla voidaan myös toteuttaa paljon tarkempaa ja pienipiirteisempää suojelua kuin konevoimin toteutetuilla toimilla. Tästä esimerkkinä ovat vaikka heinä-, jättipalsami- tai ruovikkotalkoot.

Tilaus kolmen kaupungin tarpeisiin 

Kaupunkien luontokato – ohjelman ovat tilanneet kolme vihreää kaupunginvaltuutettua – Oras Tynkkynen Tampereelta, Tiina Elo Espoosta ja Jenni Pitko Oulusta. Kolmikko on pohtinut kaupunkien roolia luontokadon pysäyttämisessä ja etsinyt uusia ratkaisuja kuin luonnonsuojelualueiden perustamisen rinnalle.

”Ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan on toimittava yhdessä. Luontokato on jatkunut monista toimenpiteistä huolimatta. On suojeltu yksittäisiä lajeja, kuten liito-oravaa tai valkoselkätikkaa, mutta elinympäristöistä on silti puolet uhanalaisia”, sanoo Tiina Elo.

”Konkreettiset toimet luonnonsuojelussa ovat aina jonkun kaupungin tai kunnan alueella. Siksi on hyvä pohtia kaupunkien roolia luontokadon ehkäisijänä.”

Ohjelman ideat on vapaasti kaikkien kuntien käytössä.

Leena Brandt / Verde

19.1.2021 18:07

0 kommenttia

Lähetä kommentti