Siirtoäänivaalissa ei tarvitsisi taktikoida – ja kokoomus voisi olla kokoomuslaisempi

Kuva: Leena Brandt

Osmo Soininvaara

Kuntavaaleissa äänestäjä käyttää valtaa paitsi valitessaan puoluetta myös valitessaan ehdokasta puolueen sisällä. Valtuuston kokousta tärkeämpiä kokouksia ovat ryhmäkokoukset, joissa tehdään aitoja valintoja. Esimerkiksi Helsingissä valtuustossa harvoin kaupunginhallituksen esitys kaatuu, koska puolueet ovat neuvotelleet asiat valmiiksi ryhmäkokoustensa antamien osviittojen mukaan.Jos haluaa käyttää ääntään henkilövaalissa tehokkaasti, ei kannata äänestää toisaalta sellaista ehdokasta, joka ei tule valituksi missään tapauksessa, mutta ei myöskään sellaista, joka tulee valituksi varmuudella suurella äänimäärällä. Kummassakaan tapauksessa ääni ei mene hukkaan – se menee kuitenkin puolueelle – mutta se ei vaikuta ryhmän kokoonpanoon. Uudelle nousevalle kyvylle annettu ääni voi tietysti vaikuttaa seuraavan valtuuston kokoonpanoon ja motivoida ehdokasta jatkamaan poliittista toimintaa.Viime kuntavaaleissa Jan Vapaavuori sai Helsingin kokoomuksessa 30 000 ääntä, kun valituksi tulemiseen olisi tarvittu runsaat tuhat ääntä. Vapaavuori imuroi tehokkaasti puolueensa päälinjaa kannattavat äänet.

Moni pätevä puolueen valtavirtaa tukeva ehdokas putosi ja Vapaavuoren äänillä valituksi tuli puolueen ääripäitä edustavia valtuutettuja varsin pienillä äänimäärillä.

Tuittupäisistä kokoomusvaltuutetuista eivät kärsineet vain kokoomus ja Vapaavuori, siitä kärsivät muutkin ryhmät, kun kokoomuksen käyttäytyminen muuttui arvaamattomaksi – eikä vastannut lainkaan sitä, minkä puolesta kokoomusäänestäjien enemmistö oli äänestänyt.  Näin oli käynyt kokoomuksessa aiemminkin. Sauli Niinistö sai eduskuntavaaleissa Uudellamaalla häikäisevät 60 000 ääntä vetäen mukanaan kaiken maailman tuittupäitä, jotka tuskin Niinistöä ilahduttivat.Kansalla on oikeus valita tuittupäitä, mutta vaalijärjestelmä on huono, jos se tuottaa enemmän tuittupäitä  äänillä, jotka on annettu aivan toisenlaisen politiikan puolesta.Valtuustoryhmissä jokaisella on yksi ääntä, vaikka sisään on tultu aivan eri äänimäärillä. Viimeiset paikat valitaan aika sattumanvaraisesti pienillä äänieroilla, mutta tämä voi vaikuttaa ryhmän suuntautumiseen paljon.  Huono vaalijärjestelmä pakottaa taktikoimaan vaaleissa. Parempikin vaihtoehto on olemassa, siirtoäänijärjestelmä.  Siinä äänestäjä asettaa valitsemansa puolueen ehdokkaista paremmuusjärjestykseen niin monta kuin haluaa.Ensin lasketaan normaalin tapaan, kuinka monta valtuutettua kukin puolue saa. Jos puolue on saanut 20 000 ääntä ja saa sillä kymmenen paikkaa, valituksi tulemiseen tarvitaan 2000 ääntä.Sen jälkeen aletaan laskea henkilökohtaisia ääniä alkaen ensimmäiseksi lipuissa ensimmäisenä olleista ehdokkaista. Jos joku on saanut yli 2000 ääntä, ylimenevä osuus hänen äänistään siirretään muille ehdokkaille siinä suhteessa, kun ovat olleet hänelle annetuissa äänestyslipuissa toisena vaihtoehtona.Tämän jälkeen aletaan pudottaa ehdokkaita pois alkaen vähiten ääniä saaneesta ehdokkaasta. Hänen äänensä jaetaan muille ehdokkaille, katsotaan, onko joku taas saanut liikaa ääniä ja sen jälkeen pudotetaan pois jäljelle jääneitä ehdokkaita. Lopulta jäljellä on kymmenen ehdokasta, joilla kaikilla on takanaan noin 2000 omaa tai siirtoääntä.Äänestäjä voi äänestää turvallisesti uutta tuntematonta ehdokasta, koska ääni ei mene koskaan hukkaan vaan siirtyy toisena tai kolmantena olevalle ehdokkaalle. Nuorten nousu helpottuisi.Jos haluaa valtuustoon nuoria naisia, voi laittaa listalleen paremmuusjärjestyksessä nuoria naisia. Jos haluaa tukea opetusalaa, panee opetusalaa painottavia ehdokkaita.  Jos haluaa tukea valovoimaista ehdokasta, voi äänestää tätä, vaikka tietää, että tämä tulee valituksi muutenkin, koska ääni siirtyy eteenpäin.

Jos viime kuntavaaleissa olisi ollut siirtoäänijärjestelmä, kokoomuksen valtuustoryhmä olisi ollut Helsingissä paljon osaavampi ja kokoomuslaisempi.

Ei toisaalta voisi käydä kuin Paavo Lipposelle vuonna 1987, kun kaikki demarit olettivat hänen tulevan valituksi ja äänestivät taktisesti jotain muuta – jolloin Lipponen putosi.Irlannissa on siirtoäänijärjestelmä. Siellä saa äänestää myös eri puolueiden ehdokkaita, mikä antaa mahdollisuutta taktikointiin ehdokasasettelussa. Sääntönä kannattaisi olla, että listaan laitettavat nimet ovat kaikki samasta ryhmästä.Monimutkaistako? Äänten laskenta vähän monimutkaistuu – jokainen äänestyslippu pitää syöttää tietokoneelle – mutta äänestäjän tehtävä on helppo, koska taktikoida ei voi eikä tarvitse. Valtuustojen kokoonpano vastaisi paremmin äänestäjien tahtoa.Ainakin kokoomuksen äänestäjille nykyinen vaalijärjestelmä näyttää olevan liian vaikea ymmärtää.Vihreä liitto valitsee puheenjohtajansa siirtoäänijärjestelmällä ja sitä käytetään myös joissain piiritason äänestyksissä.