Hoitoala on ajautumassa noidankehään, jossa työvoimapula lisää työn kuormittavuutta ja työn kuormitus työvoimapulaa. Kuormittava työ ja huono palkka ovat huono yhdistelmä houkuttelemaan nuoria alalle. Työmarkkinajärjestöt eivät kykene korjaamaan rakenteellisia vinoumia.
Kokoomuksen tilaama markkinatutkimus osoitti, että puolueella on eniten voitettavaa perussuomalaisten suunnalta ja sinne puolue on nyt suuntaamassa. Tämä voi kaksinapaistaa puoluekentän.
Resurssien priorisointi on terveydenhuollon tärkeimpiä periaatteita ja vaietuin asia. Arvovalinnat kuuluvat periaatteessa kansanvallan piiriin, mutta poliitikot eivät halua koskea tähän asiaan kepilläkään. Priorisoinnista on kyse myös nyt, kun päätetään rokotusjärjestyksestä.
Helsingissä on tehty erinomainen kompromissi tiiviin yhdyskuntarakenteen ja luontoarvojen välillä. Meri-Rastilan kiistelty rantametsä säästetään ja sinne kaavaillut asunnot sijoitetaan olemassa olevan asutuksen lomaan asuinaluetta tiivistämällä.
Suomeen on tulossa tuulivoimaa niin paljon, että tuulen vaihtelu tuottaa sähköjärjestelmälle ongelmia. Apuun on esitetty kulutusjoustoja ja jopa akkuja. Varsinainen hopealuoti saattaa kuitenkin olla vetyteknologia.
Hallitus on sitoutunut liikenteen ilmastopäästöjen puolittamiseen, mutta keskusta ja demarit ovat ilmoittaneet, ettei autoilijan kukkarolle ole menemistä. Subventoiminen on mukavampaa. Vielä mukavampaa on unohtaa koko asia. Toivon varassa päästöt eivät puolitu.
Järisyttävintä Capitolin valtauksessa ei ole, että narsistinen presidentti on mennyt vaalit hävittyään järjiltään ja sai tuittupäisimmät kannattajansa tekemään typeryyksiä. Järisyttävintä on että 45 prosenttia republikaanisen puolueen kannattajista piti valtausta oikeana.
Lääkepatentit nostavat uusien lääkkeiden hinnat niin korkeiksi, että moni tarvitseva jää ilman hyvää lääkehoitoa. Lääkeyhtiöille on korvattava lääkkeiden kehittämisen kustannukset, mutta tämä pitäisi tehdä kertakorvauksena eikä kalliiden hintojen muodossa. Paljon terveyttä ja ihmishenkiä säästyisi.
Pandemian aikana suomalaisilta on jäänyt miljarditolkulla rahaa säästöön. Kun rajoitukset puretaan, rynnätään tileillä olevia euroja käyttämään. Joillakin aloilla on edessä ennennäkemätön nousu.
Koronatoimet ovat moneen kertaan törmänneet lainsäädännön kömpelyyteen. Muissa EU-maissa on pystytty toimiin, joihin kotimainen lainsäädäntömme ei ole venynyt. Juridisen saivartelun vähentämiseksi lakeihimme voisi kirjata lainsäätäjän tarkoitusta ymmärtäviä yleispykäliä.
Ulkoministeri Pekka Haaviston ministerivastuuasian käsittely perustuslakivaliokunnassa oli politikointia alusta loppuun. Vireillepanijat tuskin kuvittelivat asian päätyvän syytteen nostamiseen. Tarkoitus oli mustata Haaviston mainetta pitämällä häntä mahdollisimman kauan tutkinnan alla. Vihreiden kansanedustajien olisi toisaalta ollut tyylikkäämpää säilyttää hermonsa loppuun asti.
Toistuvien pandemioiden uskottiin jo kääntävän kaupungistumisen suunnan. Tulikin rokotekehityksen vallankumous. Kaupunkeja ei tarvitse purkaa, mutta jälkensä pandemia niihin silti jättää. Jatkossa vain mukavat kaupungit menestyvät.
Sata vuotta sitten ajateltiin, että vain fyysinen työ on oikeaa työtä. Myöhemmin taas, että oikea työ on työtä teollisuudessa. Sanottiin, että emme rikastu pesemällä toistemme paitoja. Mutta nykyään käyttämällä palveluita työllistämme ihmisiä ja helpotamme arkeamme.
Mutkistunut tilanne Helsingin pormestarikisassa kertoo kahdesta asiasta, kaupunkien merkityksen kasvusta ja politiikan suosion laskusta.
Nollakoroista huolimatta pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat nousseet hintoja nopeammin. Pulaa on enemmän vuokra-asunnoista kuin omistusasunnoista. Vuokrien nousun taittamiseksi Helsingin pitäisi tuottaa omia markkinahintaisia vuokra-asuntoja.
Etätyöhön ollaan valtaosin tyytyväisiä, mutta nähtäväksi jää miten työyhteisöt kehittyvät pitkällä aikavälillä. Etätyön ja perhesovun yhteensovittaminen vaatii asunnoissa tilaa ja luovat ideat syntyvät vuorovaikutuksessa. Entä miten käy kaupunkien lumolle?
Esitellessään ensi vuoden budjettiesitystään valtiovarainministeri Matti Vanhanen totesi, että koronan toinen aalto on estettävä, sillä toiseen 20 miljardin hintaiseen yhteiskunnan pysähdykseen ei ole varaa. Niinpä.
Suomen tavoitteeseen puolittaa tieliikenteen hiilipäästöt vuoteen 2030 mennessä on monta eri polkua. Vaihtoehtoisia malleja on tarjolla ja urakan mittakaava puoltaa kustannustehokkuuteen nojaamista. Toimien oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen jää päättäjille.
Olemme perustaneet Verde-lehden, koska emme usko sosiaalisen median mielikuvapolitikoinnin voivan korvata faktapohjaista ja syvällisempää yhteiskunnallista journalismia.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon