Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta oleellista on, missä vaiheessa nykyisen hallituspolitiikan hiljaiset ymmärtäjät kokevat jo ymmärtäneensä liikaa. Toinen mahdollisuus on, että kasvava perussuomalaisia lähentynyt joukko saavuttaa enemmistön. Se merkitsisi melkoista käännettä puolueen historiassa.
Eduskuntavaalituloksesta tehdään vielä erilaisia tutkimuksia. Vihreitä kiinnostaa se, mihin tuntuva äänikato meni. Taktisen äänestämisen lisäksi tarvitaan muitakin selityksiä. Oleellista on, kelpaavatko ne.
Yleisradion rahoitusta halutaan leikata hallitusneuvotteluissa joko yksityisen median kilpailukyvyn, Ylen journalistisen sisällön vuoksi tai sekä että. Leikkausten seurauksena korkeatasoinen journalismi ja kansallinen kulttuuri ovat vaarassa. Median toimintaedellytyksiä ei tulisi säädellä sen mukaan, mitä mieltä sen tuottamista sisällöistä on, kirjoittaa Eero Karisto.
Oikeistohallituksen muodostuminen on yhä todennäköisempää, kun Säätytalolle marssivat kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit. Perussuomalaisten leirissä on kuitenkin varauksia. Monessa puolueessa herätellään yhä toivoa, että yhteistyö PS:n kanssa olisi vain väliaikaista. Aika voi kuitenkin loppua kesken.
Ennakkosuosikkien kieltäytyminen laittoi vihreiden puheenjohtajapelin uusiksi. Eduskuntaryhmä on nyt suurennuslasin alla, mutta puheenjohtajaa voi etsiä kauempaakin. Puheenjohtajan ohessa myös puoluesihteeri menee vaihtoon, eikä varapuheenjohtajistokaan välttämättä säily muutoksitta, kirjoittaa Eero Karisto.
Hallitustunnustelija Petteri Orpon kysymykset ja niihin annettava vastaukset ovat hallituksen muodostamisen ensimmäinen näytös. Hallituspohja ei kuitenkaan määräydy niiden pohjalta. Oleellista on, millaisen pohjan muodostaja haluaa. Alkuvaiheessa hänen intressinsä ei ole sulkea mitään vaihtoehtoa pois, mutta jostain pitää aloittaa.
Maria Ohisalon ilmoitus aloitti vihreissä puheenjohtajakisan ja se on jo tuonut puolueelle julkisuutta. Puheenjohtajaehdokkaat hieman vielä ujostelevat, mutta edessä on monta viikkoa kisaa ja jäsenäänestys.
Eduskuntavaalien häviäjäpuolueet käyvät edelleen kukin omaa itsetutkiskeluaan tappion syistä. Vasemmistoliiton historian huonoin saavutus oli yllätys. Keskustassa on meneillään syvä tuskailu, kun maa on pettänyt alta aiemmin vahvoilla kannatusalueilla ja “tuli mentyä vääränlaiseen hallitukseen”.
Tappiovaalien jälkeen puolueissa aika yleinen selkäydinreaktio on vaatimus oppositioon jäämisestä ja johdon vaihtamisesta. Tappion tunnekuohuissa tehdään joskus turhan hätäisiä päätöksiä. Pahimmillaan ratkaisuja haetaan vääristä ääripäistä. Jos talo on kulahtanut, ei riitä, että vedetään päälle entistä värikkäämpi maali. Pitää katsoa myös perustukset, kirjoittaa Eero Karisto.
Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas on jo vuosia saanut tiedeyhteisön hämmentymään. Taalas toisti lauantain haastattelussa viestiä, jonka mukaan Suomen ilmastokeskustelussa painotetaan liikaa metsien hiilinielun merkitystä. Viesti on otettu ilolla vastaan muun muassa metsäteollisuudessa.
Ilmasto ja luonto ovat perussuomalaisia lukuunottamatta selkeästi näkyvillä suomalaisten puolueiden vaaliohjelmissa. Vihreille teema on ykkösenä, muilla kauempana kärjestä. Vihreitä ja vasemmistoliittoa lukuunottamatta tavoitteiden lisäksi ei juuri esitetä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, vaikka keinot ja asian kiireellisyys ovat hyvin tiedossa.
Metsänomistajat saavat perinteisesti tuottoa myymällä puuta sahoille ja sellutehtaille. Ilmastokriisi ja luontokato tuovat mahdollisuuksia uusille tulolähteille, sitä mukaa kun hiilinieluista ja metsien suojelusta maksetaan. Eurojen lisäksi tarvitaan selkeitä pelisääntöjä.
Vaalikoneilla on ohjaamisvaltaa ehdokasvalinnassa, mutta ei juurikaan vastuuta ehdokkaiden aidosta erottelusta. Päällekkäiset vaalikoneet kuormittavat ehdokkaita tarjoamatta aitoa lisäarvoa. Väitteiden monitulkintaisuus nostaa niin ehdokkaan kuin ehdokasta etsivän karvat pystyyn.
Eduskuntavaalien alla on puolueilta odotettu ohjelmajulistuksia ja talousehdotuksia. Vihreät löivät tänään pöytään omansa. Ohjelmassa korostuvat köyhyys, koulutus ja ympäristö ja talousluvuissa ekologinen verouudistus, fossiilitalouden yritystuet ja terveysverot.
Vihreiden kannatus on puolueen historiaan nähden korkealla tasolla, mutta osa viime kauden suurvoitosta on sulanut. Kuinka perusteltu on mielikuva kannatusvaikeuksissa kamppailevasta puolueesta, kysyy Eero Karisto.
Hinnat ja vuokrat kertovat, että edelleen kaikki haluavat keskustaan: liikkeet, toimistot ja asukkaat. Kaikki eivät kuitenkaan keskustaan mahdu. Helsinki tarvitsee uuden yleiskaavan, joka sallii toimistojen muuttamisen asunnoiksi ja palvelujen uudelleen sijoittamisen, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Liike Nyt sai kaipaamaansa julkisuutta, kun muutama päivä spekuloitiin kokoomuksen hylkäämän Wille Rydmanin uudesta kotipesästä. Rydman olisi politiikkansa puolesta sopinut Liike Nytin riveihin – kuten lähes kaikki muutkin. Se ehkä onkin liikkeen ongelma: kun seinät ovat liian kaukana toisistaan, on vaikea kuvitella olevansa missään sisällä.
Tieto- ja viestintätekniikan eli ICT:n roolista ympäristökriisin ajassa on vaikea saada kiinni. Toisaalta digitalisaatiota hypetetään, koska se tuo ratkaisuja kestävyyskriisiin. Toisaalta se tuhlaa harvinaisia maametalleja. Videoiden suoratoisto syö koko ajan enemmän energiaa ja ovat sitä kautta osa ilmastokriisiä.
Keskustan kannatusalhon yksi mielenkiintoinen seuraus hallitusrintamassa tempoilun lisäksi on ollut puolueen nuorisojärjestön profiloituminen. Vain vähän aikaa sitten keskustanuoret moittivat emopuoluetta neliraajajarrutuksesta sekä ympäristötoimien jarrutuksesta. Viesti ei mennyt perille, kirjoittaa Eero Karisto.
Parin viikon kuluttua maailman ilmastoneuvottelijat kokoontuvat Egyptiin YK:n COP27-ilmastokokoukseen. Kehittyvien maiden edustajat tuovat neuvottelupöytiin isoja rahoitustoiveita. Dollareita, euroja ja jenejä tarvitaan sitä enemmän, mitä kauemmin ilmastotoimissa viivytellään.
Presidentinvaalien mielenkiintoisin kysymys tällä hetkellä on kokoomuksen tuleva ehdokas. Sen vaihtoehdoissa on ehkä eniten keskinäisiä eroja. Jos ulkopolitiikan osaaminen ratkaisee, suomalaiset äänestävät toisella kierroksella Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin välillä, kirjoittaa Eero Karisto.
Saksan vihreiden ennätyskannatus on lähtenyt laskuun energiakriisin myötä. Vihreät ei ole koko maan puolue Saksassakaan, vaan kannatus on jakautunut maantieteellisesti. Kriisitilanteessa paljon on laskettu suositun vihreän ministerin Robert Habeckin onnistumisen varaan.
Budjettikeskustelun päähuomio keskittyy valtionvelkaan. Keskustelussa näyttää unohtuvan, että elämme poikkeuksellisia aikoja. Velkaantumisen hoitotapoja arvioitaessa on unohtunut helpoin ratkaisu, Tanskan malli. Sen veroasteella Suomen talous olisi tasapainossa, kirjoittaa Eero Karisto. Budjetin lähetekeskustelu päättyy tänään tiistaina.
Puolueiden merkittävin tuloerä on verovaroista maksettava puoluetuki, mutta rahoituslähteitä on muitakin. Puolueiden saaman ja käyttämän rahan pystyy pääosin jäljittämään, mutta korruption ehkäisemiseksi avoimuuskäytäntöjen yhtenäistäminen olisi suotavaa, kirjoittaa Eetu Lehto.
Hoitajien työtaistelun jatkuminen on alkanut jakaa kansalaisten käsityksiä. Osa tukee hoitajien vaatimuksia edelleen varauksetta, mutta valmius vaarantaa ihmishenkiä ja poikkeuksellisen räyhäkäs retoriikka ovat nakertaneet hoitajaliittojen nauttimaa ymmärrystä. Keskustelusta pidetään piilossa sitä tosiasiaa, että sote-uudistukseen kuuluva palkkojen harmonisointi joka tapauksessa täyttää ainakin palkkakuopan syvimmät kohdat, kirjoittaa Eero Karisto.
Keskittyminen bruttokansantuotteen kasvuun saa meidät näkemään ihmiskunnan luonnosta erillisenä.
Kumpi blokki voittaa ja mitä tehdään ruotsidemokraateilla? Ruotsin vaalipäivä ensi sunnuntaina antaa vastauksen voittajasta, mutta tie hallitukseen on vielä mutkainen ja kivinen. Ruotsin ympäristöpuolueellekin voi avautua hallituspaikka, mutta ensin sen on ylitettävä valtiopäivien vaalikynnys, neljä prosenttia.
Keskustelu julkisesta velasta on Suomessa aktiivista ja omaperäistä. Siinä on runsaasti tunnetta, mutta tietoa puuttuu. Julkinen velka on perin suomalainen huolenaihe. Eniten huolta tuntuvat kantavan ne tahot, jotka haluavat yleisesti pitää yhteiskunnan roolin pienenä, kirjoittaa Eero Karisto.
Euroopan energiakriisi johtuu vuosikausia harjoitetusta lyhytnäköisestä energiapolitiikasta. Maat ovat investoineet liian vähän ydinvoimaan ja luottaneet liikaa siihen, että naapurimaasta voi tarvittaessa ostaa energiaa. Solidaarisuus on Euroopassa kovilla ensi talvena, kirjoittaa Rauli Partanen.
Kolme keskeistä vihreää toimijaa Tampereella on irtisanoutunut tehtävistään. Lähtijöiden perusteluissa mainitaan muun muassa kuplautuminen, väärät toimintamallit ja keskiöön noussut ”oma näkyminen”. Kolmen puheenjohtajan lähtö ei tee eduskuntavaaleihin valmistautumista ainakaan mitenkään helpommaksi Pirkanmaalla.
Kannatuskyselyistä päätellen oleellisin kysymys ensi kevään eduskuntavaalien jälkeisessä politiikassa on, istuuko kokoomus seuraavassa hallituksessa vihreiden vai perussuomalaisten kanssa. Se jakolinja on yleisestikin Suomen politiikan keskeinen tekijä, kirjoittaa Eero Karisto.
Kun mittarina pidetään ylikuolleisuutta, ovat kaikki pohjoismaat, myös parjattu Ruotsi, menestyneet hyvin koronapolitiikassa. Koronan tukahduttaminen on osoittautunut mahdottomaksi ja sen kanssa on vain opittava elämään, kirjoittaa Johanna Kohvakka.
Sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut ovat helpottaneet teosten laillista saatavuutta. Useimmat vauraampien maiden asukkaat eivät koe enää tarvitsevansa The Pirate Bayn kaltaisia vertaisverkkopalveluita. Piratismi alkoi vähentyä, kun lailliset palvelut paranivat, aivan kuten ennustin, kirjoittaa Ahto Apajalahti.
Kirjoitin runsas vuosi sitten hoitoalan palkoista Verdeen. Kirjoituksen perusajatuksena oli, ettei työehtosopimusjärjestelmä pysty korjaamaan rakenteellisia vääristymiä keskinäisen kateuden vuoksi. Siksi suosittelin hoitajille tähtäämistä korotuksiin liukumien kautta. Niin lääkäritkin ovat menestyksellisesti toimineet.
Eduskunnan käsittelyssä oleva tekijänoikeuslain muutos on hyvä esimerkki siitä, miten lainvalmistelua ei pitäisi tehdä. Lobbarit pääsivät vaikuttamaan lakiehdotuksen sisältöön siten, että huolellisesti valmisteltu esitys väännettiin viime metreillä uusiksi suljettujen ovien takana, kirjoittaa Ahto Apajalahti.
Perussuomalaiset käyttää uutta keinoa kritiikin suitsimiseksi. Jussi Halla-aho antaa ymmärtää, että jos puhut natsi- ja fasistiongelmasta Suomessa, olet Putinin asialla. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ei ymmärrä, miten Venäjän propaganda toimii, kirjoittaa Oula Silvennoinen.
Biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen höllennys kasvattaa Suomen öljyn kulutusta. Hallitus teki päätöksen, vaikka IEA on vaatinut öljyn kulutuksen leikkaamista. Öljyn käytöstä pitäisi päästä eroon. Useimmat biopolttoaineistakin ovat kuitenkin ongelmallisia, kirjoittaa Kimmo Klemola.
Tuore IPCC-osaraportti löytää valtaisen kimaran ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Yhteistä keinoille on, että tekemisellä on kiire, sillä tämä vuosikymmen on ratkaiseva, kirjoittaa Leena Brandt.
Vanha sanonta, jonka mukaan vaalit voitetaan keskeltä, ei tunnu kiinnostavan nyt kokoomusta, joka näyttää vetäytyvän yhä jyrkemmin sanankääntein oikealle, kirjoittaa Eero Karisto.
Ukrainan sota on tuonut ongelmia maatalouden energian ja lannoitteiden saatavuuteen. Nyt pitäisi suunnitella monipuolisia biokaasulaitoksia ja verottaa neitseellisten ravinteiden käyttöä. Lisää maataloustukia jakamalla ei nykyisiä ongelmia pystytä ratkaisemaan, kirjoittaa Irma Saloniemi.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon